The Sandman 2-12: kirjaimellisesti Kuoleman vapaapäivä

Sarjan itsenäisessä päätösjaksossa elämäntuskainen hipsteri hengailee Kuoleman kanssa harkittuaan kuolemaa. Kuolemalla on vapaapäivä. Tämä on absurdi vitsi, jos olemme funtsineet, että A. sarja ei suostu kuolemaan, ja B. että viime jaksot käsittelivät kuolemista korostetun epäkypsästi.

Toisaalta itsenäinen tarina, johon yliluonnollinen olento sotkeutuu kasuaalisti, on sitä, mitä sarjan olisi pitänyt tehdä koko ajan, kun olentojen arjen syventäminen ei luonnistunut alkuunkaan. Nukkumatti olisi voinut unien keinoin auttaa ihmisiä ja profiloitua vaikkapa, no, amoraaliseksi sir mysteerineroksi, mutta kun ei: hänen piti törmäillä olemassaoloonsa liittyvien sääntöjen porsaanreikiin, joilla ei ollut mitään merkitystä.

Kuolema (Nukkumatin sisko) höpsöilee ikään kuin hän olisi vain yksi niistä maanisista unelmakeijutyttöystävistä, jotka uudistavat kärsivien ja sattumalta tietenkin kirjoittamista harrastavien herkkien nuorten miesten elämänhalun. Jaksolla on nyt vielä hyvin aikaa todistaa, että se tietää, mitä katsoja ajattelee, ja pelata odotuksilla. Mutta kun ei.

Jos tämä olisi ns. ensimmäinen jakso, pitäisi kohteliaasti etsiä potentiaalia Kuoleman parista filosofisesta houreesta ja pirtsakan sivuhahmon synkästä anekdootista, mutta se juna meni jo 1. kaudella, jolloin Kuolema ihan kivasti esiteltiin.


Keskiarvo 23 jakson jälkeen:


< Jakso 2-11

Katsottu: Netflix