A Knight of the Seven Kingdoms 1-3: puskaritari käy yrjöllä

Ennustamaani oksennusta ei nähdä, mutta se kuullaan ja nyt hevonen paskantaa ja tarpeeton minitakauma vahvistaa, että satunnainen silmän menettänyt tyyppi menetti silmän. En pidä tästä asenteesta. Riippumatta siitä reagoinko itse, saan nautintoa sen aistimisesta, että hyvin ajoitettu "ällöttävyys" irrottaa reaktion monista. Huonosti ajoitetut stuntit turruttavat ja pienentävät pelialuetta; tekijät toki kokevat laajentavansa sitä.

Yksinkertainen esimerkki. Kuvittele päähenkilön silmän pullahtavan ulos, kun hän häviää turnajaisissa. Olet järkyttynyt. Kun oksentanut sankari linkuttaa sivummalle, hänen hevosensa paskantaa hänen kintuilleen. Se olisi hyvää kerrontaa. Sen jälkeen tarina tuntuisi elävältä.

Jälleen muu aika käytetään ihan hyvin. Nuori aseenkantaja Egg vaikuttaa ikäiseltään höpistessään ja harjoitellessaan hommaansa. Puskaritari Dunk vaikuttaa valmiilta ottelemaan, mutta huomio palaa oheisilmiöihin. On huijareita, psykopaatteja ja show'ta. Turnajaiset on ajatuksella ohjattu, joten en toivo tarinan lipsuvan niistä kauas 1. kaudella. Eggistä paljastetaan se, minkä kuulin, kun opin tämän sadun olevan olemassa. Asian merkitystä puidaan myöhemmin. Sarja osaa kunnioittaa tietäjiä ja ummikoita.

Dunkin romanttiset kuviot nukketaiteilijan kanssa varmasti alustavat käännettä "puskaritari käy kädellä" (jakso 4). Hiellä ja verellä voi rakentaa parikin erilaista loogista huipennusta kaudelle, mutta jos yritän nähdä pidemmälle sieluni silmin, näen lähinnä kuinka Dunk yrittää sylkeä 3. kauden alussa suu kuivana. Thyi...! Thyi...! Thyi...!


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jakso 1-3

Katsottu: HBO Max