A Knight of the Seven Kingdoms 1-4: unohda turnajaiset, nyt alkaa PainiMania tai siis sen odottaminen

Salattu prinssi on kliseisin mahdollinen käänne keskiaikafantasiassa, mutta perusteisiin panostava sarja ei muuta väitäkään paria nuottia lukuunottamatta.

Se on lempeän klassista kuin, eh, koti, kun toisen prinssin suututtanut rehellinen maalaistollo Dunk jatkaa idealistista käytöstä samalla kun vallassa oleva vanhempi, karismaattinen auktoriteetti etsii tapaa selvitä tilanteesta reilusti.

Oikeudellisella kaksintaistelulla on historiallista pohjaa, kukaan ei käske fantasian toimia sivistyneesti ja idea on johtanut meheviin Game of Thrones -hetkiin, mutta joskus idea on pirun typerä. Nyt se on olevinaan patenttiratkaisu, kunnes nilkkiprinssi muistaa, että 40 vuotta sitten WrestleManiassa järjestettiin erikoismatsi, joten nilkki vaatiikin sitä.

Dunk tarvitsee kuusi kaveria. Siinä olisi hieno lasten versio, jos kokisimme kuusi ahaa-elämystä, kun Dunkin rehti hohhailu alusti onnistumista. Tätähän myös kärjisti se, ettei Dunk alussa löytänyt edes yhtä suosittelijaa. No. Jaksossa on vähän tuota henkeä ja hieman epämääräisempää ja teoriassa kypsempää säätöä siihen liittyen, että pahiksen suvulla on vastustajia, eikä edes oma suku pidä hänestä.

Rehellinen lasten versio saattaisi vakuuttaa, että tarinankertoja on kypsempi.

Dunkista itsestään olen pitänyt koko ajan enemmän, mutta kurssi kääntyy laskuun, kun hän vaatii apua William Wallace -puheella. Se ei toimi, että nyt pitää odottaa viikko sitä tietoa, oivalsiko Dunk oikein olevansa legendojen ennustama sankari, vai paljastuiko hän yhtäkkiä muidenkin elämät pilaavaksi itsekkääksi turvenuijaksi.


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jakso 1-3

Katsottu: HBO Max