Beastars 3-17 ja 3-18: katsoisin sarjan vampyyrista, joka tekee diilin kuukautisista mutta päätyy lapsenvahdiksi

Näytelmäkerhon tyttösusi tuskastelee, kun kasvinsyöjän näytteleminen haastaa, ja sitten siksikin, kun hän on yhä ihastunut peuraan. Peuralla on peurakihlattu. Heitäkin vilkaistaan. Jonkin sortin kysymys on se, tuntevatko hahmot oikeasti toisensa, mikä kääntyi päässäni siihen muotoon, että se on mysteeri, miten hyvin japanilaista taidetta voi tuntea. Se, kuinka käännöksessä katoaa jotakin, "tukee" "osuvammin" outoja vaiheita.

"Ei hätää". Aasinsiltaa myöhemmin peura ehtii kävellä lihamarkkinoiden halki hintalappu kaulassa puhuakseen käytännössä johtamalleen leijonamafialle olympialaisista. Tiedossa ei ole informatiivista keskustelua siitä, kuinka kaupungin siistiminen olympialaisten vuoksi vaarantaa alamaailman, vaan: peura hengailee mieluiten jellonien kanssa?

18. jaksossa on hilpeänä alkava sivujuoni, jossa himokas tiikeri yrittää syödä sallitusta munasta löytyvän tipun, mikä ei ole sallittua. Tipu näyttää tipulta, mutta teknisesti juoni vastaa (otsikkoani tai) sitä, että kannibaali tahtoo syödä vauvan, muttei yllätettynä kehtaakaan. Kaikki tämä istuisi paremmin sarjan puoliväliin kuin loppusuoralle.

Legoshi-susi saa vainun etsimästään pahiksesta. Sitten: ei mitään. Lopussa peura ja pupu hengailevat, joten pupu avautuu hämmentävästi vuorovaikutuksestaan pahiksen kanssa. Kai tässä jonkin sortin huipennus saadaan keiteltyä, kun lihan- ja kasvinsyöjien harmonia edistyy lukuunottamatta pahiksen tempauksia ja sitä, että hänen (itseinhoisen hybridin ja psykopaatin) pelkkä olemassaolo varjostaa kaikkea. Toisaalta näen jo päässäni tilanteen, jossa hahmot horisevat sekavia ja sitten tämä vain loppuu.


Keskiarvo 42 jakson jälkeen:


< Jaksot 3-15 ja 3-16

Katsottu: Netflix