One Piece 2-5: jos vangitset eritteistäsi luotuun kakkuun väkeä, pahoita mielesi epäonnistuessasi ja minä ymmärrän

Paha herra Kolmonen voi tehdä ampumallaan steariinilla mitä tahansa. Pysäyttää jättiläisen. Lisääntyä. Vääntää skermakakun. Vai niin.

2-3 tyyliä testaillaan yhtäaikaa. Monet dramaattiset hetket vedetään läskiksi, mutta Pikku Kakkosen tasoinen sähläys katkeaa verisyyteen. Jatkoin silmien pyörittelyä - kunnes aloinkin lämmetä. Selkein syy on se, että sankarit tappelevat jälleen samojen pahisten kanssa, ja nyt kaikki alkavat ottaa tämän henkilökohtaisesti. Aiemmin pahikset jatkoivat maireaa virnistelyä, kun sata kaveria teurastettiin. Nyt he turhautuvat sankarien sisukkuuteen, eläen tässä maailmassa.

Paha neiti hallitsee uhrien tunteita maalilla. Se haiskahtaa klassiselta stuntilta miehistösarjassa: rutinoituneet näyttelijät haastetaan vaihtamalla persoonallisuudet? Sitä temppu korostaa, että Luffy on paras hahmo, jolla on paras näyttelijä, ja että Zoro toimii päinvastoin. Jäykän Zoron kankea höhöttely on kamalinta, mitä näyttelijä on tehnyt tähän mennessä, mutta Luffyn näyttelijä osaa olla aidosti intensiivinen pähkähullun maailman sisällä, määritellen tyylin itse.

Sympaattinen Usopp on fyysisesti heikoimpia hahmoja ja oletuksena pelkuri. Hän joutuu pelastamaan kaverit. Sehän kävisi järkeen, jos hän urheasti koijaisi pahiksia, jotka aliarvioivat hänet ja lyövät "lekalla" juuri siihen, mihin hän tahtoikin. Tässä käy suunnilleen niin, paitsi että Usoppin pää jää halutun kohteen ja "lekan" väliin. Hän ottaa osumaa kuin Repe Sorsa - mutta dramaattisesti. Jälkeenpäin hänen naamansa on turvonnut kuin Rockylla, joten idealle on omistauduttu ja pidän siitä.

Esimerkiksi minigunkorppikotkalla ratsastavan siiselin kanssa painiminen samalla kun mystinen pääpahis yrittää kähistä Fisher-Pricen vedettävään lankapuhelimeen ei erityisesti sytyttänyt, mutta Usoppin ja Luffyn pätemisestä hyötyy yleinen tiimihenkikin.


Keskiarvo 13 jakson jälkeen:


< Jakso 2-4

Katsottu: Netflix