Beastars 3-21 ja 3-22: haluan maistaa sinua, mutta huulesi ovat myrkyllistä myrkkyä, sanoi Liisa-mummi ja kupsahti

Pupu antaa sähköshokkeja suden isoisälle, koska pupulla ei ollut aavistusta siitä, että suden (biologinen) isoisä on lisko. Vaarikin vahvistetusti kyttäsi pupua omin luvin, joten kommunikointiongelmat lienevät tarkoituksellisia. Entäs sitten? On banaalia pettyä suosikkisarjan loppuun, mutta edes vastauksia en kaipaisi, jos sarja olisi yhtä vauhko kuin parhaimmillaan.

Vaari muistelee, kuinka ihanaa oli mummin kanssa, kunnes mummi pussasi häntä - myrkyllistä liskoa - ja kuoli. Se esitetään haikeana itsestäänselvyytenä. Susi itse muutti viemäriin. Peura panikoi, kunnes hän myöntää morsiamelleen, ettei mikään tunnu niin perverssiltä kuin lajitoverin paneminen. Lammasmainen leijonamafia yrittää ottaa vastuuta elämästään, mutta pääpahis omii komennon, koska leijonat ovat toksisia luusereita, mikä lähes haiskahtaa länsimaisen taiteen pointilta. Normipäivä. Outoilua on, mutta mikään ei ole uutta; sarja uneliaasti valuu kohti mahdollista huipennusta.

Mustan pörssin reviirisota sallii suden ja pahiksen ottaa viimeisen matsinsa - sovitusti, myöhemmin. Käänteen kätevyyttä pehmennetään pöhköllä huumorilla. Sekin on kiva, kun tietovisa alleviivaa suden tuntevan ystävänsä, mutta kohtaus huutaa, että tässä pitäisi olla taso, joka vertailee sutta ja pahista siten, että joku (esim. leijonamafia) reagoi. Tai sellainen "taso", että jotain tapahtuu.

Avoimista ajatuksista muistutetaan... Lajien yhteiseloa pitäisi parantaa... Kun yksi unohdetuista hahmoista ilmoittaa tehneensä kokeita lihan- ja kasvinsyöjien verellä, pahis vaikuttaa ottavan hänet hengiltä, mikä melkein menisi läpi loppusuoran käänteenä, jos hän kuolisi. Ja saisi hahmon oivalluksella olla jokin merkityskin tässä ja nyt.


Keskiarvo 46 jakson jälkeen:


< Jaksot 3-19 ja 3-20

Katsottu: Netflix