Spider-Noir 1-4: aito film noir osaa patsastella makeasti kulkematta puolinopeudella

Aiempi ajatus toisin muotoiltuna. Nyt katsotaan samaa. Mitä kliseisempää film noir on, sitä enemmän tulee myhäillä. Eikö vitsi olisi puhtaampi, jos sarja kävisi läpi Spider-Man-kliseet Ben-sedän ja Gwen Stacyn kuolemista mustaan pukuun ja parhaan kaverin pahuuteen, kääntäen kaiken film noir -logiikalle? Vaikka sankari tässäkin mm. muistelee traagista kuolemaa, Spider-puoli on niin erilainen, että se on helppo unohtaa, jolloin kyse on: film noir -kliseistä film noir -kliseiden vuoksi.

Aluksi: se on Spider-Mania, kun Black Cat eli Felicia Hardy on femme fatale, joten sehän on Spider-Mania ja film noiria, kun kohtalokkaan yökerhosutturan nimi on Cat Hardy. Nyt, kun yökerhosuttura on vahvistettu asialliseksi yökerhosutturaksi, tämä on film noiria, joka on varastanut nimet Spider-Manista vaihtelevalla logiikalla.

Viimeksi "Spider-Manin kloonin kaima" koijasi Brendan Gleesonin näyttelemää mafiosoa pienellä jekulla, jolloin mafioso ampui kaksi omaa kätyriään. Teoriassa Gleeson myy mitä tahansa veikeän jäyhällä karismalla, joten leffassa kyse olisi pienestä nokkelasta käänteestä. Pitkitetyssä tv-sarjassa on aikaa tuijottaa Gleesonia ja oivaltaa, että hahmo on aika hemmetin tyhmä. Useassa superleffassa mafioso tapetaan pois "uuden, vaarallisemman ajan" tieltä. Tämä kausi yhä kiireettömästi esittelee kaavamaisia hahmoja ja löyhiä poliittisia konflikteja puolivälissä. Se ei ole Spider-Mania eikä film noiria.

Lopputappelu täyttää laskelmoidusti minimivaatimukset. Läskin Elektron (virallisesti läskin Megawattin) salamat ovat tosi film blancoja (valkoisia). Ensimmäinen ajatukseni romanttisesta loppustuntista oli se, että taas Gwen Stacyn muistoa loukataan halvan makeilun vuoksi.


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jakso 1-3

Katsottu: Prime Video