Spider-Noir 1-6: huvittavia kauhuja, kankeaa pitkittämistä

Kritiikkini menee nipottamiseksi, mutta jos kliseet ovat tarkoituksellisia, toteutuksen pitäisi olla terävää, kun tekijätkin kerran kliseet tuntevat.

Femme fatale pelasi ässänsä: "ettehän satuta häntä, jonka petän". Edellisen jakson nimikin oli "petos", mutta petos ei ole järin dramaattinen, kun sankarin hämähäkkivoimista kiinnostunut tohtori vaikutti jo olevan sankarin jäljillä. Muutenkin tilanne vaikuttaa siltä, että sankarin kannattaisi jutella tohtorin kanssa supertyyppien yhteisen hyvän vuoksi, kun häneltä sitä kauniisti pyydetään. Jopa tilanteessa, jossa sankari on vangittu ja selvästi uhri, sankari vaikuttaa hieman kyseenalaiselta, kun hän elää hetkessä ja uhoaa, roistojen inttäessä tarkoittavansa hyvää pitkällä tähtäimellä.

Toisin sanoen tämä on outo väli ryhtyä rakentelemaan "moniulotteista natsitohtoria" päähenkilön karisman kustannuksella. Pääjuoni laahaa, jos gangsterijuoni on olevinaan se. Kun typerä gangsteri & vielä typerämmät örkit saapuvat tohtorin juttusille, kommunikointivaikeudet ovat tympeää katsottavaa.

Vangittuna sankari muistelee syntytarinaansa hieman lisää. Nicolas Cagella on hauskaa, kun hän saa sätkimällä ja tilttailemalla ilmaista, että nyt on hämähäkkigeenejä kehossa. Hän ei siis tarvitse temppuja ja tehosteita, mutta niitäkin tulee, kun sankari huumataan ja hän näkee kohtalaisen yritteliään painajaisen. Tämä puoli viihdyttää, kunhan emme muista esimerkiksi sitä, että Cronenbergin Kärpänen on hyvin lyhyt elokuva, joka tekee enemmän, koska se ei ammu itseään jalkaan ja ota nokosia saavutusten välissä.


Keskiarvo 6 jakson jälkeen:


< Jakso 1-5

Katsottu: Prime Video