Avatar: The Last Airbender 2-7: klassikkotarina ja lehmätkin lentää

Sarja törsää, mutta lentävän lehmän Tare Karvanen -tason karvasimulaatiosta näkee, että tuotanto kipuilee yrittäessään esittää tehosteen arkisena asiana. Lehmä on siis jäänyt etäiseksi. Jos kysyt, miten trilogia (3 kautta) pyrkii nostamaan panoksia keskivaiheen loppusuoralla, niin, öh, sankarin lehmän katoamisen traagisuutta tuetaan nyt takaumallakin, joo.

Jos hovijuonittelu toimi vastaavasti mutta tiiviimmin piirretyssä versiossa, ehkä se ajoi asiansa. Maakunkun neuvonantaja näytti kierolta ensisilmäyksellä. Se on teknisesti sisältöä, ettei hän hallitse korruptiopesäänsä, kun tulikansan psykotipu ottaa kaupungin omistukseen ilmoitusluonteisesti. Tipu itse sopisi sellaiseen teatteriin, jossa näyttelijä käy lopussa selittämässä taaperoille, että hän vain näytteli tuhmaa.

Hahmot puhuvat syvällisiä pareittain. Lupa siihen olisi hyvä ensin ansaita tarinalla & säpinällä. Edelleenkin koen, että leppoisa tulisetä voi lausua mitä vaan, mutta uskon hahmoon nykyhetkessä, enkä niinkään soturin karuun historiaan, jota hän katuu.

Lapsellisuudessa ei ole vikaa automaattisesti. Olen jyrkkä kautta kohtaan osittain siksi, että mielestäni laahaavat jaksot eivät sovi lapsille. Satunnaisten lapsekkaiden hetkien on tarkoitus keventää, mutta ne ovat usein vain outoja kuivan selittelyn ja pönötyksen keskellä. Kenelle tämä on tarkoitettu?

Kauden joutavassa lopputappelussa viskellään uusiakin loitsuja näppärän näköisesti keijupölyluolassa. Sankarit eivät tehneet kaudella muuta kuin "kehittyivät", mikä on luontevampaa, jos satu koostuu kävelemisestä eteenpäin & yli esteiden, eikä kaupunkilomasta.


Keskiarvo 15 jakson jälkeen:


< Jakso 2-6

Katsottu: Netflix