Crystal Lake 1-4: kolme varttia hippejä ja kiintiöshokki

Jossittelun jälkeen Pamela Voorhees tappoi kuin psyko. Pässit puolustelevat tosielämänkin sellaisia, joten se oli hyvä alleviivaus, ettei uhri edes tehnyt sitä, minkä vuoksi Pamela riehaantui. Tämä jakso ilmoittaa Pamelan olevan kiimainen murhan jälkeen, eli hakeutuvan itseään piirittäneen kytän kainaloon, joten nyt sarja on kai omistautunut yhdelle valinnalle. Kyttä näyttää sitä typerämmältä, mitä pidempään hän ei epäile Pamelaa.

Se on okei, että Pamela taantuu taas tavalliseksi tädiksi, kun seuraavaa tilannetta rakennetaan. Hän palaa töihin leirin kokiksi. Satunnaiset hipit hakeutuvat töihin myös. Pamela ei haudo vielä kaunaa leirin vanhoille vetäjille, jotka eivät valvoneet hänen poikaansa, koska ilmeisesti tietyn tytön pitää ensin sanoa hänelle, että valvontaa olisi voinut harrastaa. Pamela koettaa kuvainnollisesti adoptoida tytön (jonka äidiltä hän itse löi puoli päätä irti), joten hän hikeentyy hippeihin.

Hipit ovat harmittomia mutta lievästi ärsyttäviä sillä klassisella pinnallisella tavalla, että se menisi mustana huumorina, jos 90 minuutin slasher pätkisi heidät. Draama ei ole heikompaa kuin heikoissa Friday the 13th -leffoissa, mutta eipä se ole tehokkaampaakaan. Kauhun ei ole tarkoitus toimia siten, että vilkaiset kelloa useampaan kertaan, kunnes myhäilet, että onkin taas aika odottaa loppushokkia. Tässä jaksossa on typerä hippipsykoosi, joka paremmin tehtynä voisi korvata loppushokin tai olla se, mutta perään tulee myös kiintiöshokki.

Jakson nimi on kankea viittaus viidenteen leffaan.


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jakso 1-3

Katsottu: HBO Max