AC/DC:n Angus Young löytää yhä sisältään kapinoivan koulupojan

AC/DC:n ikinuori kitaristi Angus Young kertaili California Chroniclen haastattelussa tuntemuksia pitkän kiertueen varrelta. Ennen haastattelua bändi oli soittanut Kööpenhaminassa 60 000 hengen edessä.

- Tämä on suurin kiertueemme. Mitä kauemmin bändi jaksaa, sitä useampi ihminen haluaa nähdä meidät. Viimeisestä kiertueesta on pitkä aika. Livenä soittamista voi verrata vaikka uimiseen - kun olet vedessä, homma palautuu mieleen.

- En ole koskaan ajatellut AC/DC:n olevan kärkibändejä. Emme ole mitään erityistä - olemme vain hyvä bändi, joka voi esiintyä missä päin maailmaa tahansa ja aina porukkaa tykkää! Malcolm on aina sanonut, että kun saavutat ykkösaseman, sieltä ei ole kuin yksi kulkusuunta - eli alaspäin. On siis järkevämpää aina pyrkiä parempaan ja ansaita menestys. Skottilaiset sukujuuremme ovat antaneet meille hyvät lähtökohdat. Meissä on tiettyä jääräpäisyyttä ja määrätietoisuutta.

- Minulle menestyksen paras puoli on se, että se antaa mahdollisuuden olla luova. Tunnen tuon tunteen aina kun teemme uutta musiikkia tai äänitämme uutta materiaalia studiossa. Saan siitä todella kovat fiilarit. Suurin hyvänolontunne tulee uuden biisin heräämisestä henkiin livetilanteessa.

- Kävelen lavalle ja ryömin sieltä takaisin keikan jälkeen. Se on fyysisesti erittäin vaativaa. Mutta 53-vuotiaana se pitää minut kunnossa, se ajaa minua eteenpäin. Hieman ennen keikkaa kärsin yhä jännityksestä. Kun seison lavan takana aloitusnauhan pyöriessä, keskityn etsimään sisältäni sitä pirunsarvista koulupoikaa. Kun palaamme kiertueilta kotiin, vetäydyn yleensä omiin oloihini. En halua elää tuossa koulupukupersoonassa kaiken aikaa.