"Rock Me Sexy Jesus" on hieno biisi ja toimiva musikaalinumero, mutta valitettavasti myös ainoa asia, mistä komedia Hamlet 2 jatkossa muistetaan. Mietin olenko menettänyt huumorintajuni, pohdin enkö vain tajua mikä tässä on olevinaan hauskaa, kunnes Rock Me Sexy Jesus pärähti soimaan ja elokuva säkenöi hetken ajan energiaa. "Immaculate conception really makes my day, but the dude's got lats that make me feel gay. Turn the other cheek is really showing class, but I really think its sexy when he kick's Satan's ass". Rock Me Sexy Jesus on kipale, jolla coolit kunnolliset kristityt nuoret voivat kapinoida tunkkaisia kunnollisia vanhempiaan vastaan kivan kevyesti; joutumatta Helvettiin muuten kuin em. vanhusten fantasioissa.

Kappale on irrallinen vitsi. Päähenkilö näyttelee Jeesusta kirjoittamassaan näytelmässä siksi, että hänellä on ollut ongelmia isänsä kanssa, kuten hänen tulkintansa mukaan oli Jeesuksellakin. Näytelmä varsinaisesti kertoo William Shakespearen sankarista Hamletista, joka matkustelee aikakoneella estääkseen elämänsä ehtoopuolelle kasaantuneita tragedioita tapahtumasta. Tämä tosiaan on parasta, mihin Dana Marschz (mies) kykenee, kun häntä kehoitetaan kirjoittamaan jotain omaperäistä. Aiemmin tämä entinen epäonnistunut näyttelijä, nykyinen epäonnistunut draamaopettaja on tuottanut kehnoja näytelmiä, jotka perustuvat Hollywood-elokuviin. Maikkaparka tekee töitä nälkäpalkalla, ja on silti saamassa potkut, joten Jeesuksen, Shakespearen ja taiteen ystävien ja oppilaiden vanhempien suututtaminen ei paina vaakakupissa enää peetäkään.

Maikka pitää muun muassa sellaisista leffoista kuin Kuolleiden runoilijoiden seura ja Levottomat sielut. Hamlet 2 ei ole parodia tarinoista, joissa sankariopettaja opettaa elämää kokoelmalle toivottomia nuoria, mutta aiheesta irtoaa pari vitsiä. Miehen luokalta löytyy etnisesti vaihtelevia kovanaamoja, joita hän uskoo ymmärtävänsä. Yhteinen sävel luonnollisesti löytyy ennen näytelmän ensi-iltaa - mutta ehkäpä vain siksi, että tämä hivenen hepsankeikkamainen lahjaton alkoholisti on niin surkea tapaus, ettei opettajaa kehtaa edes nuoren kapinallisen uhmalla vihata.

Mukaan on ympätty reilusti turhia sivujuonia. Kolme esimerkkiä: Catherine Keener näyttelee maikan hirtehistä vaimoa, Amy Poehler sähäkkää sananvapauden puolustajaa ja Phoebe Strole kunnollista kilttiä oppilasta, joka on tahtomattaan rasisti. Kukin naisista on roolissaan hauska ja sanoisinko jopa että ihana. Hahmot kuitenkin pysyvät luonnostelmina, ollen loppupeleissä pelkkää täytemateriaalia. Käytännössä mitään yksityiskohtaa ei oteta, kehitetä ja viedä päätökseen, vaan elokuvassa vain tapahtuu asioita. Yritin virittää itseni ajattelemaan, että Hamlet 2 tuntuu luonnolliselta tapahtumien virralta verrattuna moniin väkinäisesti sekoileviin komedioihin. Mutta eipä tekele ole riittävän hauska, tai missään nimessä riittävän syvällinen ansaitakseen hellittelynimeä Kiva Pieni Elokuva.

Pääosassa nähtävä Steve Coogan on laatukoomikko, joka loistaa ryönässäkin tyyliin tämä ja Maailman ympäri 80 päivässä. Miehen hahmo on elokuvan kokonaisin persoonallisuus, joka ei rasita yli ampuessaankaan. Mukana on suhteellisen hienovaraisia sketsejä, joissa ope tuntuu symppikseltä, koska hänen naiiveja ajatuksiaan on helppo lukea. Näppärä, harkittu huumori jää kuitenkin koheltamisen varjoon. Huomattava osa niin hyvistä kuin huonoistakin vitseistä pyörii stereotypioiden ympärillä. Kaikkia tärkeimpiä vähemmistöjä tölväistään, mikä ei tietenkään ole mitenkään tuomittavaa tai edes erikoista elokuvassa, jonka ylivoimaisesti suurimmat pässit edustavat maapallon ainutta enemmistöä: isin rakkautta vaille jääneitä valkoisia heteromiehiä.

Hamlet 2:sta olisi kiva arvostaa, mutta tiivistetään asia siten, että käsikirjoitus olisi pitänyt käydä ajatuksella läpi vielä vähintään kahteen kertaan. Tutustu kappaleeseen Rock Me Sexy Jesus, niin yleissivistyksesi on ajan tasalla.