Tuorein sisältö

Listasunnuntai #212

Mikko Heinonen

12.01.2014 klo 17.52 | Luettu: 6279 kertaa | Teksti: Mikko Heinonen

Nipa Kuusnepa
Nintendo 64 ei jatkanut NES:n ja SNES:n maailmanvalloituslinjaa, mutta myi kuitenkin 30 miljoonaa kappaletta. Sillä sai viidennessä konsolisukupolvessa hopeamitalin: Sony PlayStation viiletti kaukana edellä (100 miljoonaa), mutta Sega Saturn oli selvästi takana (9,5 miljoonaa).

Suurin este isommille myyntimäärille taisi olla laitteen tekniikka. Nintendo piti tiukasti kiinni pelimoduuleista, kun kilpailijat loikkasivat joukolla CD-asemien pariin. Se oli väärä valinta, sillä peleistä tuli kalliita valmistaa ja sitä kautta kalliita ostaa. Itse laitteen esittelykin viivästyi alkuperäisestä suunnitelmasta, mikä ei auttanut markkinatilannetta ja suututti mm. SquareSoftin. Koneesta tuli se virallinen toisinajattelijan valinta, jolle ilmestyi paljon Nintendon omaa laatua.

Nipakuusnepa nousi esiin tällä viikolla parissakin yhteydessä: Awesome Games Done Quick -tapahtumassa tehtiin speedruneja monestakin N64-pelistä ja toisekseen sovimme kaveriporukan kesken, että kokoonnumme pitkästä aikaa pelaamaan parhaita neljän pelaajan pelejä. Tällaista tapahtumaa ei voi ilman Nintendo 64:ää järjestää. Siksi listalla on omia muistojani N64:stä, ja nopeimmat huomaavat välittömästi, että Super Mario 64 puuttuu niiden joukosta. En päässyt tuon pelin makuun uutena enkä ole innostunut siitä myöhemminkään, niin paljon mainetta kuin se onkin kerännyt. Täydentäkää omia suosikkejanne taas kommentteihin!

GoldenEye




Itselleni edelleen konsoliräiskintöjen huippua. Tunnelmallisen juonitehtävän lisäksi tästä jäi mieleen hysteerisen hauska neljän pelaajan split-screen. Teknisesti moni peli meni tästä ohi piankin, mutta Bond-lisenssi toi GoldenEyehen sellaista menoa ja meininkiä, jota Perfect Dark ei oikein koskaan silmissäni saavuttanut.

Blast Corps




Taisin hankkia tämänkin aika pian konsolin oston jälkeen. Melko mielenkiintoisena ideana on, että ydinpommia kuljettava ajoneuvo on juuttunut reitilleen ja sen edestä pitää raivata esteet... kuten esimerkiksi talot. Monenlaista kalustoa pääsee kokeilemaan ja pelin parissa viihtyy, mutta loppupään kentät ovat jo melkoisen vaikeita. Videolla on maailmanennätysaika, joten mutkia oiotaan melkoisesti.

Diddy Kong Racing




Nelinpeliä varten N64 tuli hankittua, eikä se tuottanut pettymystä. Diddy Kong Racing oli muuten tavanomainen karting-peli, mutta kaveriporukan peli-iltoihin se nousi yllä näkyvän Fire Mountain -kentän ansiosta. Munien ryöstely lentokoneella toisten pesistä oli järjettömän hauskaa.

DKR:n ja GoldenEyen lisäksi neljän porukalla pelattiin muun muassa Pokemon Stadiumin minipelejä sekä tietenkin Mario Kart 64:ää.

Beetle Adventure Racing




Myin N64:n peleineen vähäksi aikaa pois vuosituhannen vaihteessa, kun nelinpeli-illat laantuivat ja iski muutenkin akuutti rahantarve. En kuitenkaan Manua kauemmaksi, ja hankin sen häneltä paria vuotta myöhemmin takaisin. Silloin ostin tämän mukavan autopelin, jota pidän yhtenä N64:n parhaista - enkä vain siksi, että kunnollisia autopelejä tälle konsolille on turhan vähän. Beetle Adventure Racing on sopivasti haastava ja ajotuntumaltaan mukava arcade-ajelu.

Paper Mario




Tämä on itselleni tuorein N64-ihastus. Olin ostanut pelin vuosia sitten erään tukkurin loppuerästä, mutta se jäi hyllyyn. Jokin aika sitten etsiskelin kokoelmistani peliä, jota voisimme pelata lasten kanssa yhdessä, ja löysin tämän. Kokeilin ja ihastuin välittömästi: juuri sopiva syvyys, kiireetön eteneminen ja hitaasti nouseva vaikeustaso. Dialogin määräkin on pidetty japanilaisella mittapuulla kohtuullisena.

Lylatwars




Star Fox -pelisarja nimettiin Euroopassa uudelleen aivan viime vuosiin asti (syy on selitetty täällä), joten tämä omituisen niminen peli on itse asiassa Star Fox 64. Erään ystäväni rutiineihin kuului tämän pelin säännöllinen läpipeluu. Pelillä on myös edelleen melko aktiivinen high score run -yhteisö, ja siitä julkaistiin versio Nintendo 3DS:llekin.

Turok 2




Tämä peli oli aikanaan melkoinen tekninen tapaus: se oli ensimmäisiä, joka hyödynsi silminnähtävästi N64:n muistinlaajennusta. Nopea näyttömuisti oli konsolin valmistushetkellä sen verran tyyristä, ettei Nintendo malttanut paketoida sitä mukaan, vaan myi laajennuksen jälkikäteen.

Teknisen briljeerauksen lisäksi Turok 2 oli muutenkin ihan pelattava FPS, joskaan en kovin montaa kenttää tainnut siinä läpäistä.


V2.fi | Mikko Heinonen
< Lauantai-illan Kevyi... Sunnuntaikolumni: Ei... >

Keskustelut (21 viestiä)

TUROK

12.01.2014 klo 18.05 3 tykkää tästä

I AM TUROK!
hepa

12.01.2014 klo 18.47 3 tykkää tästä

Goldeneye, 14" töllötin ja neljä äänekästä kakaraa ohjaimineen. Voi juku niitä aikoja.
MUN4G0GG3L14LF4

12.01.2014 klo 19.42

Myöhemmin tullu boxille vaikka mitä turokkeja.
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

12.01.2014 klo 19.46 6 tykkää tästä

MUN4G0GG3L14LF4 kirjoitti:
Myöhemmin tullu boxille vaikka mitä turokkeja.


Juu, mutta ne eivät olleet enää teknisesti tai muutenkaan massasta poikkeavia. Tuo oli silloin state of the art.
SeppoN

12.01.2014 klo 19.54 1 tykkää tästä

Itselleni Nintendo 64 on jäänyt parhaiten mieleen uskomattomista painipeleistään. Upotin yhteensä satoja tunteja peleihin kuten WCW/nWo Revenge, WWF Wrestlemania 2000 ja WWF No Mercy. Kiitos THQ/Aki Corp.!

Kunniamaininnan ansaitsevat myös Zelda Ocarina, Mario64, Goldeneye ja Conker's Bad Fur Day.


Panthour

12.01.2014 klo 20.00 1 tykkää tästä

Hoh, n64:lle on kyl hienoja pelejä... Tosin niiden kalliin hinnan vuoksi kovin montaa peliä en nuorempana omistanut, mutta myöhemmin olen onnistunut haalimaan näitä klassikoita. Omistamistani peleistä suosikkeja ovat Super Mario 64, Legend of Zelda: OoT, Goldeneye, Yoshi's Story ja Lylat Wars. Lisäksi nuorempana mukaansa tempasivat Rayman 2, Pokemon Stadium sekä Star Wars Episode 1 Racer. Oi niitä aikoja. :)
Wiijuu

Rekisteröitynyt 12.02.2013

12.01.2014 klo 20.29

GoldenEye moninpeli, aseena tikari (tjsp) \o/

Ocarina of Time, on yleensäkin minun yksi kaikkien aikojen suosikeista, mutta ei pidä unohtaa Majora's Maskia. Omanlaisen erilainen ja omalla tavallaan hyvä. Mario Kart, aina hyvä.

N64 on itselleni jäänyt vähän.. no, vähiten pelejä. Ostin sen aikoinaan käytettynä kaverilta 600mk, sisältäen 4 peliä ja 3 ohjainta. Ärsyttävintä kaikki lisäosien osto.
MrJii

12.01.2014 klo 20.55

Itse en omistanut N64 koskaan, mutta naapurillani löytyi sellainen. Parhaiten mieleen jääneitä pelejä oli kyllä Conker's Bad Fur Day:n yksinpeli sekä varsin monipuolinen ja mukava moninpeli. Muista peleistä voisi mainita esimerkisi Banjo Kazooien. Ohjain on toinen asia joka tulee mieleen N64, koska sen tikkuohjaus oli varsin huonoa eikä myöskään ohjaimen ergonomiassa ollut paljon kehuttavaa.
Törö

12.01.2014 klo 21.22 6 tykkää tästä

Vaikka PSX myikin tsiljardi kertaa enemmän kuin N64, niin omaan pelimakuuni Nintendo vei sukupolvellaan voiton kotiin pelien laadussa. Ykkössuosikkini on toki aina ja ikuisesti Super Mario 64, mutta niin ikään Zeldat, GoldenEye, Rogue Squadron, Conker's Bad Fur Day, Banjo-Kazooie, Lylat Wars, Mario-spinoffit ym. ym. ovat aivan syystä ansainneet paikkansa sukupolvensa (ja kaikkien aikojen) kovimpien pelinimikkeiden joukossa.

Ehkä N64:n kurjimpia piirteitä nykypelaajia ajatellen on sen pelien joskus aika käsittämättömät frameratet. Perfect Darkin co-op on rehellisesti sanoen nykyisin aivan pelikelvoton. Ei sitä silloin joskus tullut ajatelleeksi kun paremmasta ei oikeasti ollut tietoa, mutta nykypäivänä tuntuu vähän kurjalta palata joidenkin pelien pariin.

Innovaatioita ja teknisesti kovia pelejä laitteelle kyllä tuli. Allekirjoittanut iski Conkerin tulille muutama kuukausi sitten ja olin ihan ällistynyt siitä miten laadukkaan näköinen peli oikeastaan olikaan. Niin ikään nelinpelimahdollisuus oli aivan ykkönen. Voi niitä vietettyjä tunteja GoldenEyen, Mario Kartin ja Super Smashin moninpelien parissa... Arvostan.
Qukko

13.01.2014 klo 10.17 3 tykkää tästä

Tunnustus: Minulle N64 oli ensimmäinen konsoli. Historiani on (koti)tietokoneiden parissa, mutta N64 sattui olemaan se ensimmäinen pelikonsoli, jonka ostin mielenkiinnosta ja kokeillakseni. Ilotikkuihin ja hiireen ja näppikseen tottuneelle se nipan ohjain oli kohtuullinen kulttuurishokki.

Tekniikka N64:ssa oli mielenkiintoista. Juuret graafisissa työasemissa, ja händläsihän laite aikanaan tekniset hifistelyt: tekstuurien filtteröinti, MIP-mapit, alpha blendaukset yms. ensimmäisenä konsoleissa ja ymmärtääkseni rautapohjainen antialiasointi. Ja sitten niitä teksnisiä pullonkauloja esim. pienikokoiset tekstuurit, jo mainitut huonot frameratet, karkeat 3D-mallit jne. Näiden päälle vielä suttuinen komposti-video ainoana virallisena videolähtönä (vielä huonomman RF:n ohella).

Lopputulema: N64-peleissä on hyvin tunnusomainen "oma lookki". Karkeat polygonimallit, voimakkaasti filtteröidyt (blurratut) matalaresoluutioiset tekstuurit, karkea antialiasointi matalalla resoluutiolla ja suttuinen videosignaali. Graffat on vähän niinku "lehmän nuolemat". Rykäise N64 tänä päivänä 40+ -tuumaiseen telkkariin, niin siinä kultasilmät itkee verta.

Mutta oli niitä tosi hyvännäköisiäkin pelejä - kuten monta onkin jo mainittu. Wave Race 64 oli kanssa aika makee, eikä vastaavanlaisia muilla tuon ajan alustoilla ollut, todellakaan.

World Driver Championship on myös maininnan arvoinen. Varsin näyttävän näköinen autopeli - ja ilman muistilaajennusta.

Ai joo - moduulit & latausajat. Jep, dataa saa vedettyä moduulilta tosi paljon nopeammin kuin joltain 2x CD-ROMilta, mutta N64:n tapauksessa lataustaukoja kyllä esiintyy. Tosiaan ROMille tallennettu data on kallista, joten N64:n pelien data on useinmiten aika rankasti pakattua. N64:n "lataus"tauoissa taitaakin olla pitkälti kyse siitä, että prosessori purkaa rankasti pakattua grafiikka- tai äänidataa käyttömuistiin.
the_jake

Rekisteröitynyt 06.02.2012

13.01.2014 klo 11.17 2 tykkää tästä

Bomberman 64 ja Snowboard Kids tulee mieleen nelinpeleistä, jota listalla ei mainittu.
pitäkäälistanne

13.01.2014 klo 12.48

Ostin tuon N64n pari kuukautta sitten ihan kokeillakseni. Ei jaksanut vaikka oli Super Marioo, Zeldaa, Goldeneyeta. Pelit ovat ihan äärettömän vanhentuneita ja tönkköjä. Mielummin pelaa jotain SNESin Super Mario Worldeja tai Jurassic Parkeja jotka ovat ainakin huippuluokan 2Dtä ei saatananmoista pikselimössöä maailman huonoimmalla ohjaimella. Smash Broskin on Meleeseen verrattuna täyttä kuraa.

Ruusunpunaista nostalgiaa, vaikkei siinä mitään vikaa ookkaan.
eff

13.01.2014 klo 13.11 8 tykkää tästä

Tämä konsoli, ja sen 4pelaajan pelit ovat varmasti yksi syy vieläkin vahvoina oleviin kaverisuhteisiin mitkä rakentuivat N64 aikoihin.

Neljä pelaajaa ja reilu ~12tuuman matkatelkku ja fps (goldeneye)
= nykyjonnen pahin painajainen
= vanhan liiton pelaajan normi päivä

Eli ei ihme ettei olla samalla kartalla nykyisten pärinäcodi poikien kanssa, kun ne saavat kasvatuksensa internetissä solvaten tuntemattomia yksin kotonaan.

Ennen keräännyttiin kaveriporukalla yhden konsolin ääreen. Sosialisoitiin.
Qukko

13.01.2014 klo 14.04 1 tykkää tästä

pitäkäälistanne kirjoitti:
Ostin tuon N64n pari kuukautta sitten ihan kokeillakseni. Ei jaksanut vaikka oli Super Marioo, Zeldaa, Goldeneyeta. Pelit ovat ihan äärettömän vanhentuneita ja tönkköjä. Mielummin pelaa jotain SNESin Super Mario Worldeja tai Jurassic Parkeja jotka ovat ainakin huippuluokan 2Dtä ei saatananmoista pikselimössöä maailman huonoimmalla ohjaimella. Smash Broskin on Meleeseen verrattuna täyttä kuraa.

Ruusunpunaista nostalgiaa, vaikkei siinä mitään vikaa ookkaan.

Objektiivinen näkökulma, jossa on pointti. On muuten ihan totta, että N64:n pelit eivät ole vanhentuneet kovin arvokkaasti, välttämättä edes omaan viiteryhmäänsä verraten. Ja tällä tarkoitan, että esim. Pleikkarin/Saturnin visuaalit tippuu hieman eri laariin. Mun mielestä vilpittömämmin retroa. N64 taas toistaa näennäisen moderneja temppuja grafiikoissaan edellisiin verrattuna, mikä tekee siitä juurikin -tönkköä-. Sorta uncanny valley?

Ja kaunis 2d on sentään nättiä vielä tänäänkin. Tai ainakin muodikasta. Vaikea nähdä, että 90-luvun 3D-graffa tulisi jotenkin vielä uudelleen muotiin.
hankisonera

13.01.2014 klo 18.19

http://www.youtube.com/watch?v=xK-h4M4Aetg

Näytä mulle yksikin N64-peli, jossa on yhtä puhtaat grafiikat
emuleimeri

13.01.2014 klo 21.28 1 tykkää tästä

hankisonera kirjoitti:
http://www.youtube.com/watch?v=xK-h4M4Aetg

Näytä mulle yksikin N64-peli, jossa on yhtä puhtaat grafiikat

http://www.youtube.com/watch?v=roW6KGw-MCY

P.s. Molemmat esimerkit pyörivät PC:llä emulaattorilla korkeammilla resoluutioilla ja "puhtaammaalla" kuvalla. Kumpikaan ei vastaa aikansa todellisuutta.
tomaattimies

13.01.2014 klo 22.09

Star Wars Rogue Squadron oli jotain todella upeaa silloin ysärin lopussa kun Tähtien Sotia tuli eniten fanitettua.
Tietty pelien visuaaleista paistaa läpi oma aikansa, mutta itselle n64/ps1 low-res polygonien aikana varttuneena ne tuntuvat luonnollisemmilta ja nostalgisemmilta kuin aikansa hiotumpi 2d.
Jos Kuusnepa peleineen innostaa enempi, kantsii satsata s-video piuhaan jolloin kuvan saa selvästi siistimmäksi kohinasta, komposiittisignaali kun sumentaa etenkin tekstejä paikoin ikävästi.
Vaikka ohjaimessa ollaan kustu tuon tatin suunnittelu istuu se kuitenkin käsiin mukavasti.
minä

13.01.2014 klo 22.21

Kuka ei osannut arvata että N64-artikkeli muuttuu konsolisodaksi ja PC-poikien huuteluketjuksi?
kaktuz

Rekisteröitynyt 27.05.2007

14.01.2014 klo 14.39 1 tykkää tästä

nintendon huonoin konsoli. jostain syystä myi amerikassa hyvin
Muokannut: kaktuz 14.01.2014 klo 14.40
sokeatlampaat

14.01.2014 klo 17.54

kaktuz kirjoitti:
nintendon huonoin konsoli. jostain syystä myi amerikassa hyvin


siellä ollaan niin merkkiuskollisia että ostetaan mielummin vaikka tuttu kasa paskaa kuin edes harkitaan mullistavan laatuvehkeen hankkimista. näkee Xbonenkin tapauksessa

matemaattisesti tietysti: kotimainen > tuttu > uusi ulkomainen
leavethishere

14.01.2014 klo 18.02

https://www.google.fi/search?q=kid+gets+n64&ie=utf-8&oe=ut

Kirjoita kommentti

67704

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova