Tuorein sisältö

Test Drive

Mikko Heinonen

07.03.2009 klo 12.36 | Luettu: 15180 kertaa | Teksti: Mikko Heinonen

Retroparran muistelmia 2


Ei niin kovin kauan sitten "autopeli" oli itse asiassa synonyymi "väistelypelille". Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta autohullut saivat kerran toisensa jälkeen pettyä siihen, että luvattu simulaatio autolla ajamisesta olikin käytännössä sprite-hahmojen väistelyä omalla sprite-hahmolla, eikä omaa autoa luonnollisestikaan tunnistanut miksikään tosielämän vastineeksi. Nykyään asiat ovat tietenkin toisin, ja poikkeuksia ovat pikemminkin ne pelit, jotka eivät käytä virallisia autolisenssejä. Test Drive vuodelta 1987 oli eräs niistä peleistä, jotka osoittivat, miten tärkeä osa autopelejä on juuri oikea tunnelma. Se ei ollut mikään valtaisa arvostelumenestys aikanaan, mutta kauppa kävi sitäkin paremmin.

Test Driven kehitti julkaisija Accoladelle muuan Distinctive Software. Tämän Vancouverissa, Kanadassa sijainneen kooditehtaan huippuvuodet autopelirintamalla sijoittuivat 80/90-lukujen taitteeseen. Tuolloin firma kehitti paitsi Test Driven ja sen ensimmäisen jatko-osan (sekä käytännössä samaan pelimoottoriin perustuvan Grand Prix Circuit -formulapelin), myös Broderbund Softwarelle huikean Stuntsin, joka Euroopassa tunnettiin nimellä 4D Sports: Driving. Vuonna 1991 Distinctive Softwaren taru itsenäisenä kehittäjänä päättyi, sillä sen osti pikkufirma nimeltä Electronic Arts. Toiminta jatkui EA Canada -nimellä, ja tuleviin projekteihin lukeutui 3DO-pelikonsolille ensimmäisenä julkaistu autopeli Need for Speed...

Koeajolla


Ensimmäisen Test Driven perusajatus on äärimmäisen simppeli, ja samalla autofanin mieltä kutkuttava: tarkoitus on koeajaa nopeita urheiluautoja vuoristotiellä. Nopeatempoista autoilua varjostaa kuitenkin se, että ensinnäkin tiellä on muuta liikennettä, ja toisekseen poliisi suorittaa alueella ajonopeuksien tehovalvontaa. Kunnon kasarijuppihenkisesti ajoneuvot on onneksi varustettu tutkanpaljastimella, joka vinkuu poliisin tutkan lähestyessä. Tällöin voi joko hidastaa nopeusrajoituksen kävelyvauhtiin tai painaa tallan pohjaan ja toivoa, että avointa tieosuutta ja omaa ajotaitoa riittää virkavallan karistamiseen. Sakkolappu pysäyttää luonnollisesti matkanteon hetkeksi, samoin törmääminen vuorenseinämään tai muuhun liikenteeseen.

Muutaman minuutin välein vastaan tulee bensiiniasema, jossa tankataan, katsotaan väliajat ja saadaan pelin kommentti omasta ajonopeudesta. Aikarajaa ei ole, joten perille pääsee myös noudattamalla nopeusrajoituksia, mutta tällöin saa varautua naljailuun mummonopeuksista. Perimmäinen tavoite on selvittää kaikki tasot, jolloin autokauppias äityy höveliksi ja virtuaaliauton saa omakseen.

Aitoa asiaa


Sen, minkä Test Drive juonessa menettää, ottaa se takaisin autenttisuudessa. Vuonna 1987 oli äärimmäisen harvinaista, että kuvitteellisten kulkupelien sijaan saisi ohjastaa oikeiden autojen digitaalivastineita. Test Drive paitsi teki tämän, myös vei sen heti toiseen potenssiin. Valittavina oli kokonaista viisi uutuuttaan kiiltävää kulkupeliä: Porsche 911, Ferrari Testarossa, Lamborghini Countach, Chevrolet Corvette ja Lotus Esprit. Kaikki oli kuvattu ihailtavan tarkalla ja värikkäällä grafiikalla (ainakin Amiga-versiossa), joka nosti veden Tekniikan Maailman ja Auto-Katalogin aktiivisen lukijan kielelle.

Varsinainen huipennus tulee kuitenkin pelin alkaessa. Pelkän nopeusmittarin tai auton peräpeilin tuijottamisen sijaan tarjolla on todellisen auton ohjaamo, jossa on toimivat mittarit ja asteittain kääntyvä ratti. Jälleen kerran tulee korostaa, että vaikkei TD ollut ihan se ensimmäinen peli, joka teki tämän, se oli ensimmäinen, joka teki sen näin tyylikkäästi. Ohikiitävän hetken esiajokorttilainen todella tunsi olevansa oikean auton ohjaamossa. Jopa vaihteen vaihtaminen oli mukana, ja nappia painaessa pikkukuvaan ilmestyi autenttisen näköinen vaihdekeppi, joka liikkuu seuraavan pykälän kohdalle. Aah ja ooh.

Simppeli edelläkävijä


Kaiken upean presentaation takana majaillut varsinainen peli ei ollut mikään simulaatio. Autojen ajotuntumassa ei juuri ole eroa ja ohjaaminen on melkoisen yksinkertaista. Renkaat kyllä vinkuvat kaarteissa, mutta pitoa riittää loputtomiin. Kaikki radat ovat täsmälleen samanlaisia: vasemmalla rotko, oikealla vuorenseinämä, edessä ja takana mutkia. Itse asiassa nykymittapuulla ensimmäinen Test Drive on niin helppo, että vähänkin tottuneempi pelaa sen läpi ensiyrittämällä. Tämä ei kuitenkaan vähennä sen arvoa, että samainen tuotos esitteli niin monet nykyisin autopeleissä itsestään selvänä pidetyt asiat samassa paketissa: autolisenssit, ohjaamonäkymän, poliisit, vastaantulijat, segmenttiradat. Matka Koeajolta Vauhdintarpeeseen ja siitä nykypeleihin on loppujen lopuksi lyhyempi kuin kuvittelisi.

Distinctive palasi itsekin käytännössä saman konseptin ja pelimoottorin pariin Test Drive II -pelillä, jossa oli mukana paljon enemmän vaihtelua ratojen suhteen, erilliset auto- ja maisemalevykkeet sekä tärkeänä kannustimena kilpa-ajo tietokoneen autoa vastaan. Periaatteessa vasta tämä, sisällöltään huomattavasti laadukkaampi peli nosti Test Drive -konseptin valmiiksi peli-ideaksi. Distinctiven jo lähdettyä Accoladelta syntyi vielä kolmiulotteinen Test Drive III: The Passion, joka tarjosi laajan virtuaalimaailman ajeltavaksi, mutta menetti huomattavasti ajotuntumaa ja alkuperäisten osien autopornoa.

Test Drive 4 aloitti sitten useita vuosia jatkuneen Test Drive -pelien alennustilan, jonka aikana nimikkeellä tuotettiin ties mitä roskaa, jolla ei ollut alkuperäisen konseptin kanssa mitään tekemistä. Tuuban suoltaminen jatkui aina vuoteen 2006, jolloin Atari julkaisi pelin Test Drive Unlimited. Siinä tarkoituksena oli ajella kalliita autoja nopeasti muun liikenteen seassa, vuoristoisissakin maisemissa. Pääpaino oli autojen eri ominaisuuksien hehkuttamisessa, keräilyssä ja peltilehmien ulkomuodon ihailussa.

Ja se oli taas hyvä peli.



Ruutukuvat Amiga-versiosta.

V2.fi | Mikko Heinonen
< Populous... Xbox Live Arcade -ka... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (9 viestiä)

Nahkis

07.03.2009 klo 14.01

Ykkös-Drivestä ei juurikaan ole muistikuvia, mutta TD2:sta tuli taottua urakalla ja varsinkin se mainio alkuanimaatio musiikkeineen jäi hyvin mieleen. The Passionin peluu jäi sitten lähinnä peliin digitoitujen autokuvien ihasteluksi, kun 486/66-tehomylly pyöritti polygoneja siihen malliin että auton ohjaaminen saati sitten tiellä pysyminen oli yhtä helvettiä.

Test Drive II: The Duel jäi mielestäni sarjan parhaaksi ja viitisen vuotta TD3:n aiheuttaman järkytyksen jälkeen ajonautintoa tarjosikin sitten jo The Need for Speed...

Test Drive II: The Duel (Amiga Longplay): http://www.youtube.com/watch?v=DRIs38Odpjg
lainaa
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

07.03.2009 klo 14.26

Nahkis kirjoitti:

Test Drive II: The Duel jäi mielestäni sarjan parhaaksi ja viitisen vuotta TD3:n aiheuttaman järkytyksen jälkeen ajonautintoa tarjosikin sitten jo The Need for Speed...


Jep, nämä ovat mielestäni periaatteessa sama peli, TD II vain on paljon valmiimpi, paljolti se peli, joka TD I:n olisi pitänyt olla.
lainaa
Marq

Moderaattori

Rekisteröitynyt 25.01.2008

07.03.2009 klo 18.14

TD3:ssa ajeltiin pitkät pätkät samaisen Mikon kanssa ympäri tienoota ihan vaan etsimässä kaikki kanat, majakat, junaradat, X-siivet sun muut :) Oli se elämys sinänsä virtuaalimaailmana, mutta pelinä ei mistään kotoisin.

TD2:sta voisi vielä oikein erikseen mainita aikalaisekseen jämerän äänimaiseman. Auton äänessä oli Amigalla aidohkoa murinaa ja alkumusa oli äärimmäisen tarttuva poppibiisi, jossa oli sämplättyä puhetta ja kaikkea. PC:llä sitten huomattavasti niukempaa toki, etenkin speakerilla (moottori sanoi lähinnä tilulilulilu).

Kahdesta ekasta oli myös C64-käännökset, tosin koneen heikoista tehoista johtuen ne olivat lähinnä auto-RTS:iä. Vastaantulija näkyi horisontissa, sitten lähellä vähän isompana ja useimmiten sen jälkeen omassa keulassa. Kasetilta latailukin oli pitkämielisen hommaa, sillä ensinnä ladattiin viitisen minuuttia pelkkää alkudemoa ja sitten vasta itse peli.
lainaa
Jarkko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

07.03.2009 klo 18.17

Pidin kyllä TD1:stä aikoinaan kovastikin. Lähinnä C64-versiota tuli hakattua. TD2 oli sittemmin Amigalla aivan mainiota hupia. Muistan kytkeneeni koneeni isoihin PA-kaappeihin saadakseni V8:n kuulostamaan entistäkin munakkaammalta. Moottoriäänet olivat muistaakseni aikanaan varsin onnistuneet.

Kaverin koneella pelaamani TD3 häikäisi lähinnä ennennäkemättömän avoimella ja siihen aikaan suorastaan eläväisellä pelimaailmallaan, toimivine lentokenttineen ja rataansa kiertävine junineen. Tunnelmaa siinäkin oli, mutta aikaa TD3 ei todellakaan kestänyt. Taisipa pelin ongelmana olla sekin, ettei sen nopeutta juurikaan oltu rajoitettu. Hiukankin liian nopealla PC:llä peliä oli _mahdotonta_ pelata.

Tämän jälkeen kestikin yli vuosikymmen, ennen kuin päästiin nauttimaan TDU:sta, joka oli vallan mainiota viihdettä. Jatko-osaa kovasti odotellessa.
lainaa
Frank

Rekisteröitynyt 12.09.2007

08.03.2009 klo 11.54

TDU on kyllä mahtava.

Eikös TD5 ollut myös ihan hyvä. Muistan pelanneeni sitä tosi paljon aikoinaan, vai tulikohan sitä vain pelattua paremman puutteessa... *lähtee tonkimaan varastoa*
lainaa
Pkunk

Rekisteröitynyt 08.08.2007

08.03.2009 klo 23.33

Nahkis kirjoitti:

Test Drive II: The Duel jäi mielestäni sarjan parhaaksi ja viitisen vuotta TD3:n aiheuttaman järkytyksen jälkeen ajonautintoa tarjosikin sitten jo The Need for Speed...

Samaa mieltä tästä. Hyvät muistot ovat silti ykkösestäkin. Eka Test Drive oli se peli jolla Amigaa myytiin. Aina kun näki jossain Demo-koneen niin Test Drivehan se siellä.

Marq kirjoitti:

Kahdesta ekasta oli myös C64-käännökset, tosin koneen heikoista tehoista johtuen ne olivat lähinnä auto-RTS:iä. Vastaantulija näkyi horisontissa, sitten lähellä vähän isompana ja useimmiten sen jälkeen omassa keulassa. Kasetilta latailukin oli pitkämielisen hommaa, sillä ensinnä ladattiin viitisen minuuttia pelkkää alkudemoa ja sitten vasta itse peli.


The Movie Monster oli vielä pahempi tossa latailussa. 15-20min lataus yhteen peliin. Arvaa harmittiko kun kuoli?
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Movie_Monster_Game
lainaa
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

09.03.2009 klo 06.30

Pkunk kirjoitti:

The Movie Monster oli vielä pahempi tossa latailussa. 15-20min lataus yhteen peliin. Arvaa harmittiko kun kuoli?


Eikä sekään aina riittänyt; ainakin omassa (huom. alkuperäisessä) kasetissa toimi vain osa hirviöistä ja osa kaupungeista, kiitos Commodoren kasettiaseman järjettömän upean luotettavuuden. Esim. Marsipaanimiehellä oli turha kuvitella pääsevänsä riehumaan, sen sijaan se väsynyt jättihyttynen latautui aina.
lainaa
zeroic

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

09.03.2009 klo 08.30

Test Drive II:sta tuli pelattua huomattavasti ensimmäistä osaa enemmän, joskin peli jäi sitten omalla kohdallani kuitenkin Lotus II:n ja Street Rodien väliinputoajaksi.

Test Drive III oli muuten oivaa hupia Pentiumilla ilman hidastussoftaa... toisaalta II:n jälkeen ensimmäinen todella hyvä TD oli muutenkin vasta Unlimited.
lainaa
Jarkko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

09.03.2009 klo 10.09

Ei pirskatti. Nyt muuten on pakko pelata TDU:ta.
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova