Tuorein sisältö

V2.fi pelasi: Doom Eternal: The Ancient Gods - Part One (PC)

Matias Puro

27.10.2020 klo 19.37 | Luettu: 1031 kertaa | Teksti: Matias Puro

Jumalatkin vuotavat verta
Yksi 2010-luvun valopilkuista oli ehdottomasti id Softwaren erinomainen uusi Doom. Rebootattu räiskintäpelisarja sinkautti pelaajat 90-luvun sinkohipan maisemiin, missä elinpisteitä ei palautettu nurkan takana piileskelemällä, eikä toimintaa tauotettu jatkuvalla lippaanvaihdolla. Doomissa aseet eivät sano klik-klik-klik, ennen kuin viimeinenkin demoni, piru ja hirviö makaa verisenä alkulimana. Ja jos sanookin, niin seuraavaksi moottorisaha sanoo rän-rän-rännnnnn!

Jumalattoman kovaa ja nopeaa


Kevään turboahdettu toimintapäräytys Doom Eternal (arvio) valloitti minut (lähes) täysin. Sarjan toisessa osassa sankarimme Doom Slayer palasi Marsin tutkimuskeskukselta rikki runnellulle Tellukselle, mutta mantereen kokoinen, palava pentagrammi ei penännyt hyvää. Maapallo saatiin pelastettua, mutta väkivallan messiaalla on vielä revittävää ja runneltavaa. Eternalin ensimmäisessä kunnon DLC:ssä, The Ancient Godsissa, katseet kohotetaan korkeuksiin. Emopelin tapahtumat jättivät jälkeensä kosmisen voimatyhjiön, ja Doom Slayerilla on suunnitelmia koko universumin tulevaisuudelle.


Kuvasin Doom Eternalin hypervauhdikasta toimintaa arvostelussani sanoilla “Yhteen hyökkäysketjuun on vaikeaa rytmittää kolmen eri vihollisen liekitys, yhden lasautus haulikolla, toisen kahtiasahaus, kranaatin heittäminen, räjähdysalueelta suojaan hyppääminen ja suunnan vaihtaminen ilmassa glory killiä varten --- Pelituntien ja kykyjen karttuessa kokonaisuuksia alkaa hahmottaa paremmin, mutta Eternalin yhteenotot ovat silti niin övereitä, että hirvittää ajatella mitä seuraava peli voi pitää sisällään”. Kahtia jaetun The Ancient Godsin ensimmäinen osa antaa esimakua siitä, miltä se seuraava peli voisi näyttää. Jos Doom Eternal oli turboahdettu versio Doomista, The Ancient Gods on turboahdettu versio Doom Eternalista. Viholliset ja maailmat ovat – pieniä poikkeuksia lukuunottamatta – samoja, mutta nuppia on väännetty sinne kuuluisaan 11 saakka.


The Ancient Godsia voi myös kutsua ihan oikeaksi lisäsisällöksi. Nyt ei makseta eri värisestä hevospanssarista, vaan uutta pelattavaa löytyy noin kuuden tunnin edestä. Kolmeen alueeseen jaettu Part One penää kokonaisuutena niin laajaa lisäsisältöä, että lopullista The Ancient Godsia voisi hyvinkin kutsua Doom 2.5:ksi. Hintalappu on toki sen mukainen: jumalten turpamätöt rokottavat lompakkoa 20 euron edestä. Mukana on myös 2v1-moninpelimuoto Battlemode. Molemmat The Ancient Godsit sekä Battlemode kuuluvat myös 30 euron arvoiseen Year One Passiin.

Korkeuksista syvyyksiin ja takaisin


The Ancient Godsia voi siis kuvailla hyperahdetuksi Doom-kokemukseksi. Kolme uutta pelialuetta antavat hyvän läpileikkauksen Doomin maisemista. Myrskysään riepoittelema UAC Atlantica muistuttaa ensimmäisen pelin futuristisia ihmisrakennelmia, myrkynvihreä Blood Swamp taas esittelee helvetillistä ikonografiaa. Kolmas alue, The Holt, siirtää katseet demonien turmelemaan taivaaseen. Matkan varrella etsitään tuttuun tapaan salaisia kammioita, sekä läimitään ja räimitään vino pino hirviöitä. Alueet jatkavat pelisarjan tuttua, laadukasta linjaa. Kiipeilyosuudet tuntuvat välillä irrallisilta, mutta alueiden design ja pelattavuus on huippuluokkaa.


Hyperahdetuiksi voisi kutsua myös lisäosan taisteluita. Mitään uutta ei kamalasti ole, mitä nyt muutama uusi tykkitorni sekä vihollisia voimistava henkiolento, mutta idin ideanikkarit ovat tehneet kaikkensa iskeäkseen pelaajan keuhkoista ilmat pihalle. Farmattavia pikkuvihollisia löytyy yhtä paljon kuin ennenkin, mutta rekka-autojen kokoisia hirviöitä vyörytetään päälle kuin viimeistä päivää. Muita demoneja vahvistavat Arch-Vilet, salamannopeasti iskevät Marauderit sekä massiiviset Tyrantit ovat nyt jatkuvasti esillä, entistä tappavampia kokonaisuuksina. Otin ihan huolella turpaani, vaikka osasyynä oli varmasti myös kuukausien tauko pelistä: The Ancient Gods ei anna apupyöriä, vaan pelaaja heitetään heti altaan syvään päähän, on sitä valmis tai ei. Onneksi Doom Eternal on nautinnollinen myös helpommilla vaikeusasteilla, sillä kevensin haastetta suosiolla heti alussa. Pulssi pysyi tasaisempana ja naapurit säästyivät ärräpäiltä, mutta verihurmos säilyi täytenä.


Ostosuosituksen kohdalla pään päälle nousee kysymysmerkki. Minä pidin The Ancient Godsista, aikalailla ihan yhtä paljon kuin Doom Eternalista – ja sitähän The Ancient Gods pitkälti onkin, lisää tuttua Doomia. 20-30 euroa on kuitenkin kova hinta, vaikka jo ensimmäisen osaan hurahtikin kuutisen tuntia. En ole tarinapainotteisemman Doomin suurin fani, mutta The Ancient Godsin verihurmos ja jumalten seassa kulkeminen on jo niin överiä spektaakkelia, että annan toimintaa tauottavat välivideotkin anteeksi. Jos parikymppiä kuudesta lisätunnista Doomin parissa kuulostaa hyvältä, The Ancient Gods on erinomainen sijoitus.


V2.fi | Matias Puro
< V2.fi tutustui: Sile... V2.fi avasi laatikon... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova