Tuorein sisältö

V2.fi testasi: Marseille mClassic -kuvanparannin

Mikko Heinonen

03.01.2022 klo 15.35 | Luettu: 2271 kertaa | Teksti: Mikko Heinonen

Kova juttu vai käärmeöljyä?


Muistatteko TV-shopin? Tai siis taidetaan sitä edelleen esittää, mutta muistatteko, kun se oli yhteinen kokemus? Firman kirjanpito otettiin haltuun Passelilla, ruoan hauduttaminen Aromipesässä oli lastenleikkiä ja liikakiloista pääsi eroon helposti Abtronicilla. Tarinan mukaan Nylon Beat -duo joutui sparraamaan toisiaan kiertueella, että kumpikaan ei olisi sortunut tilaamaan jotain ihmejumppalaitetta, joka nyt vain kerrassaan ei voinut toimia.

Ehkä ymmärrätte, mihin pyrin tällä johdannolla. Kun ilmoitetaan, että voin ”päivittää vanhan konsolini grafiikat” uudelle tasolle liittämällä HDMI-johtoon ”ulkoisen näytönohjaimen”, suhtaudun asiaan lähtökohtaisesti hieman epäillen. Polygonien tai pikseleiden lisääminen jälkikäteen ei ole aivan triviaali temppu, joten epäilemättä kyse on jonkinlaisesta videokuvan jälkikäsittelystä (post-processing).

Olin kuullut Marseille mClassic -vempeleestä aiemminkin, mutta vasta nyt sitä tarjottiin testiin, kun laite on saanut Pohjoismaihin oman maahantuojansa Wendrosin. Tartuin tuotelainan mahdollisuuteen välittömästi, sillä halusin nähdä mitä iloa – jos mitään – tästä laitteesta on.

Kytke ja käytä


Noin 130 euron hintaisen mClassicin kanssa toimitetaan hämmästyttävän vähän dokumentaatiota. Ohjeistus rajoittuu käytännössä siihen, että laite kytketään HDMI-kaapeliin, microUSB-piuhalla syötetään virtaa ja kytkimellä valitaan haluttu toimintatila: Processing Off ei tee kuvalle mitään, Processing On soveltuu kaikenlaisten konsolien kuvan parantamiseen ja Retro Mode on tarkoitettu etenkin klassisille pelikonsoleille. Toimintatilan merkiksi laitteeseen syttyy valo. Mukana tulee myös pieni HDMI-jatkopala, josta olikin hyötyä liitettäessä laitetta ahtaaseen takapaneeliin.

Ja mitä se sitten tekee? Ensinnäkin Processing On ja Retro Mode skaalaavat kuvan 1080p- tai 1440p-tarkkuuteen (4:3-kuvasuhteessa). 4K-kuva päästetään suoraan läpi resoluutioon koskematta. Tärkeämpänä on kuitenkin lupaus siitä, että laite parantaa grafiikkaa ja on kuin uusi näytönohjain vanhaan koneeseen.

Skaalaustoiminto on mielestäni sikäli jännittävä, että se edellyttää kuvan olevan jo lähtökohtaisesti HDMI-muodossa. Harvassa ovat ne HDMI-muuntimet, jotka eivät samalla skaalaa kuvaa jotenkin – ja vielä harvemmassa sellaiset, joista kannattaa maksaa paria kymppiä enempää. Pelkkä mClassic maksaa jo yksinään enemmän kuin vaikkapa OSSC, joka pienestä insinöörimäisyydestään huolimatta on varsin pätevä skaalain, kunhan sen jaksaa ruuvailla toimimaan juuri oman television tai näytön kanssa.

Tästä puheen ollen mClassic tuntuu myös olevan hieman nirso toimivuuden suhteen. Kokeilin sitä ensin pelinäytössäni (Asus TUF VG28UQL1A), jossa se antoi kuvan vain Processing Off -tilassa. Kuvanparannuksen kytkeminen päälle Processing- tai Retro-tilassa tuotti pelkän NO SIGNAL -ilmoituksen lukuisista yrityksistä huolimatta. Vähän harmi, huomioiden että kyseessä nyt kuitenkin on pelinäyttö joka tukee laajasti erilaisia tahdistustekniikoita.

V2.fi:ssäkin testatun Nokian 50” UHD Smart TV:n kanssa laite suostui paremmin yhteistyöhön ja pääsin tekemään oikeita testejä. Skaalausominaisuutta testasin sen verran, että se vaikutti toimivan, mutta koska käytössäni oli jo muutenkin 1080p:ksi skaalaava kuvalähde, keskityin mainostettuihin lisäominaisuuksiin.

Eroa vai ei?


Kuinka paljon eroa mClassicin ”prosessointi” sitten kuvaan tekee? Yritin selvittää tätä pelaamalla kolmeen kertaan kolmea eri peliä: Dreamcastin Crazy Taxia, PlayStationin Gran Turismo 2:ta ja Sega Saturnin Radiant Silvergunia. Laitteen pakkauksessa mainittiin erikseen Dreamcast ja PlayStation, Saturnin laskin kuuluvaksi luokkaan ”and many more”.

Dreamcastista otin digitaalisen kuvan ulos sisäisellä DCdigital-skaalaimella (tunnettiin ennen nimellä DCHDMI). PlayStationin ja Saturnin RGB-kuvan muutin 1080p-tarkkuuden HDMI-signaaliksi käyttämällä RetroTINK-5X-skaalainta, jonka kuvanlaadun olen jo aiemmin todennut erinomaiseksi. Näin mikään signaalilähteen häiriö ei selitä mahdollisia muutoksia. Tallensin pelivideot Avermedian Live Gamer Portable 2+ -laitteella standalone-tilassa.

Esittelen tuloksia alla olevilla kolmella videolla, joiden ohessa yritän selittää havaintojani myös sanallisesti. Videot on koostettu 4K-resoluutiolla mahdollisimman laadukkaasti, yksittäisten pelikaappausten kuvat ovat 1080p:tä. YouTube-pakkaus toki hävittää alkuperäistä laatua, mutta väittäisin materiaalin olevan silti melko todistusvoimaista.

Crazy Taxi


DCdigitalin tuottama kuva, joka otetaan suoraan videopiiristä digitaalisena, on aivan uskomattoman terävää ja virheetöntä, joten se ei myöskään ole tuomatta esiin Dreamcastin teknisiä rajoituksia. Myös Crazy Taxi on aikalaisekseen erittäin hyvän näköinen peli, mutta isolla näytöllä tarkkaan katsomalla tasojen reunoissa voi erottaa sahalaitoja.




Kuvatilaa vaihdettaessa mClassic katkaisee signaalin hetkeksi, joten eroa ei ole mahdollista nähdä välittömästi. Mielestäni eroja näkyikin juuri siinä, miltä vinojen polygonien reunat näyttivät. Samoin väripinnat näyttivät tasaisemmilta ja kaikki vähän pehmeämmältä. Mutta kuten yllä olevasta vertailuvideosta käy ilmi, suuren suuria eroja tästä ei tullut. Hyvänä puolena käsittely ei tuntunut aiheuttavan peliin häiritsevää viivettä.

Gran Turismo 2


GT2 puski aikoinaan PlayStationin grafiikan äärirajoilleen, ja on turvallista sanoa että 50 tuuman televisioon skaalattuna jopa kaltaiseni retrosetä alkaa kaivata pientä reunanpehmennystä sen Lego-palikan kokoisiin pikseleihin. Käytössä oli RetroGamingCablesin laadukas CSYNC-videokaapeli ja aluevapaa Net Yaroze -versio PlayStationista.



Fiilispohjalta olin näkevinäni juuri tässä pelissä kaikkein suurimman eron kuvassa ennen ja jälkeen prosessoinnin. Tuntui, että Minin väripinnat näyttivät miellyttävämmiltä ja kaikki oli jotenkin sileämpää. Video on kuitenkin aika armoton: eroja pitää todella metsästää kissojen ja koirien kanssa.

Radiant Silvergun


Saturnin neliöihin perustuva 3D on paikoin ikääntynyt vielä PlayStationiakin huonommin, joten särmien silittely maittaisi kyllä. Treasuren megaräiskinnän ykköskenttä sai luvan toimia koealustana, ja käytössä oli jälleen RGC:n laadukas kaapeli häiriösignaalien torjumiseksi.



Ehkä johtui pelin nopeatempoisuudesta, että en onnistunut näkemään eri asetusten välillä juuri mitään eroa. Ehkä Retro Modessa jälleen reunat olivat vähän sileämpiä.

Kenelle ja mihin käyttöön?


Metodologiastani jäi uupumaan kolme kenties jonkun mielestä oleellista seikkaa: Nintendo Switch, edellisten sukupolvien konsolit kuten PS4 ja Xbox 360 sekä todella dinosaurusosasto, kuten Sega Mega Drive.

Oletan, että tulokset Switchin, PS4:n tai X360:n kanssa ovat samaa, perin vaatimatonta luokkaa kuin vaikkapa Dreamcastilla. Ne tuottavat jo lähtökohtaisesti 1080p-kuvaa. Mega Driven tai SNESin pikseligrafiikoita taas en missään nimessä edes haluaisi ”pehmennellä”. Jos tällaiselle kuvanparannukselle on jotain todellista käyttöä, se on juuri näissä varhaisemmissa polygoneja käyttävissä laitteissa.

Kyllä mClassic siis kuvalle ”jotain” tekee. Iso kysymys on sitten, kannattaako tästä ”jostakin” maksaa 130 euroa. Minun mielestäni ei. Jos sattumalta omistat laadukkaan HDMI-muuntimen, joka ei skaalaa kuvaa 1080p:ksi, mClassic hoitaa tämän tehtävän. Skaalaimena sen puute on kuitenkin kaikenlaisten säätöjen olemattomuus: jos homma toimii suoraan paketista, hyvä juttu, mutta jos ei, siinäpä sitä sitten ollaan. Yhteensopimattomuus yleisen valmistajan pelinäytön kanssa ei sekään nosta pisteitä.

Kuten videoista käy ilmi, kuvan parannustoiminto on paikoitellen enemmän uskon asia kuin toteen näytettävissä oleva seikka. Missään tapauksessa samanlaista yö ja päivä -tason eroa kuin alla olevassa mainoskuvassa en havainnut missään vaiheessa. Yksittäisiä parannuksia näkee, kun tietää niiden olevan käytössä – mutta on lopulta aika sama, onko niitä vai ei. Koska mitään asetuksia ei ole, en myöskään voinut tehdä niitä väärin.

Kuva: Marseille Inc.


En tuomitse ketään, joka kokee tämän laitteen tuovan omaan retropelaamiseen lisäarvoa. Todistusaineiston perusteella on kuitenkin todettava, että erot kuvanlaadussa eivät perustele mClassicin hankintahintaa ainakaan itselleni. DCdigital ja RetroTINK-5X ovat niin hyviä skaalaimia, etteivät ne tarvitse kavereikseen mitään ”pehmentimiä”, ja jos taas skaalain on huonolaatuinen, on melko kyseenalaista käyttää toistasataa euroa sen ongelmien korjaamiseen pidentämällä signaalitietä.

Koko kokeilun ajan minua jäyti tunne, että en nyt vain ymmärtänyt jotain laitteen toiminnasta. Koska sen pitäisi olla mahdollisimman helppokäyttöinen – kytke vain liitin kiinni ja unohda koko vempele –, en oikein keksi että mikä se jokin olisi. Marseille mClassic ei selvästi ole tarkoitettu minulle.



Tuote: Marseille mClassic Plug & Play Graphics Processor
Hintaluokka: 130 euroa
Lisätietoja: Marseille, Verkkokauppa.com

Videoiden koosto: Ville Heinonen
Videoiden musiikki: Jarkko Rotstén

V2.fi | Mikko Heinonen
< V2.fi:n JOULUN BONUS... V2.fi listasi: Toimi... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (1 viestiä)

Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

03.01.2022 klo 23.07 1 tykkää tästä

Artikkelista tuli hyvää keskustelua Facebookissa, joten lisään siihen liittyen yhden hyvän pointin: se, missä mClassicin Retro-tilasta todennäköisesti on hyötyä, on juurikin tilanne, jossa tietyistä progressiivista kuvaa antavista konsoleista (Dreamcast, Gamecube) otetaan signaali ulos ja muunnetaan HDMI:ksi ilman skaalausta. Tällöin mClassic pääsee "pehmentäen skaalaamaan" sen 1080p:ksi ja lopputulos saattaa olla oikeastikin jonkun mielestä miellyttävämmän näköinen. Itse kuitenkin näen tämän niin, että samalla informaatiota häviää. Valitettavasti en omista tällaista suoraa signaalimuunninta, koska olen yrittänyt nimenomaisesti hankkia hyviä skaalaimia. Jos saan sellaisen käsiini ennen kuin mClassic pitää palauttaa, teen vielä yhden videon.

Skaalaamalla retrokoneiden signaalin 1080p:ksi laadukkaasti olen ikään kuin ottanut tämän toisen vaiheen pois prosessista ja vähentänyt mClassicin käytettävissä olevaa keinovalikoimaa. Tein tämän tietoisesti, koska halusin nähdä, mitä sen jälkikäsittely oikeasti tekee kuvalle. Ilmeisen vähän mitään.

Joka tapauksessa tätä "ulkoista näytönohjainta" myydään suurin lupauksin siitä, että se parantaa mm. PS4 Pron tai Xbox One S:n tai X:n kuvaa. Retrokoneet ovat vain yksi käyttöaihe, ja esimerkiksi Dreamcastin kuvassa olisi ollut samanlaista parannettavaa kuin vaikkapa tuossa Switchin Fortnitessa, jolla laitetta markkinoidaan. Sehän ei voi mitenkään tietää, mikä kuvan lähde on. Suhtautuisin siis tähän väitteeseen erittäin suurella varauksella.
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova