Tuorein sisältö

V2.fi ennakoi: The Rogue Prince of Persia (PC)

Matias Puro

03.06.2024 klo 16.10 | Luettu: 811 kertaa | Teksti: Matias Puro

Uutta 2D-tasohyppelyä Dead Cellsin tekijöiltä
Alkujaan Jordan Mechnerin kehittämä Prince of Persia -pelisarja sai alkunsa jo 35 vuotta sitten. Yksinkertaisesta 2D-tasohyppelypelistä on kehittynyt vuosikymmenten varrella lukuisia eri variaatioita, joista tunnetuin on todennäköisesti Ubisoftin parkour-henkinen trilogia 2000-luvun alusta. The Sands of Timesta alkaneen trilogian jälkeen IP:n alla on nähty vähemmän hittejä ja enemmän huteja. Tällä kertaa Ubisoft on siirtynyt julkaisijaksi, sillä Early Access -vaiheeseen päässeen The Rogue Prince of Persian kehitysvastuu on annettu Dead Cells -tasohyppelypeliä kehittäneelle Evil Empirelle.

Mitä useampi kokki, sitä yksinkertaisempi soppa

Teknisesti ottaen The Rogue Prince of Persia on Evil Empiren ensimmäinen oma peli, mutta pieni ranskalaisfirma perustettiin viime vuosikymmenen lopulla tukemaan Dead Cellsin jatkokehitystä. Pelistä on hyvä mainita, sillä The Rogue Prince of Persia jakaa Dead Cellsin kanssa DNA:ta: molemmat ovat tasohyppelyyn ja yksinkertaiseen taisteluun tukeutuvia 2D-roguelikejä – johon uuden Prince of Persian nimikin viittaa.


Dead Cells ei ole ainoa inspiraation lähde. The Rogue Prince of Persiaa voisi kuvailla keitoksena, johon on heitetty Dead Cellsin lisäksi kourallinen The Sands of Timea, Supergiant Gamesin Hadesta sekä Päiväni murmelina -elokuvaa. Yllättävää kyllä, moninaisista aineksista rakentuu varsin simppeli soppa.

Testaukseen käytetyssä Early Access -versiossa on tällä hetkellä tarjolla yhteensä 6 proseduraalisesti rakentuvaa pelialuetta sekä pari pomotappelua. Yhden illan testailun aikana en ehtinyt nähdä kaikkea tarjolla olevaa sisältöä, mutta näkemäni jätti hyvän maun suuhun – joskin lopputulosta voisi kuvailla myös hieman haaleaksi.


Lukuisista roguelite-peleistä tuttu kaava näkyy myös The Rogue Prince of Persiassa: jokainen kuolema on lopullinen, joten piikkiansoihin tai vihollisen miekkaan tuupertunut prinssi aloittaa aina uuden seinäjuoksentelujen, hyppypotkujen, väistelyiden ja taisteluiden täytteisen yrityksensä alusta. Ideana on kartuttaa kykyjä (niin pelihahmona kuin pelaajana), kunnes taidot tai tuuri kantavat lopputeksteihin saakka. Jokainen yritys eroaa tietysti myös aiemmasta, proseduraalisista kentistä ja satunnaisista varusteista johtuen.

Hunni ad portas


Shamanististen taikojen vahvistamat hunnit ovat hyökänneet Persiaan, joten Persian prinssi marssittaa joukkonsa puolustamaan valtakuntaa. Sankarille käy köpelösti, mutta taivaan porttien sijaan prinssi herääkin valtakunnan porteilta: maaginen esine on siirtänyt prinssin ajassa taaksepäin! Bill Murrayn tähdittämää kasvukertomusta mukaillen prinssin täytyy elää samaa päivää uudelleen ja uudelleen, kunnes hunnit on peitottu lopullisesti.


Aikalooppi on narratiivisesti nerokas keksintö, joka vastaa monen rogueliten perusongelmaan. Olen hehkuttanut jo vuosia erinomaista Hadesta, joka teki roguelite-genrelle oleellisesta loopista narratiivisen koukun: Hadeksesta rakentui todella eheä ja kokonaisvaltainen kokemus, jonka mekaniikat sekä kertoivat että tukivat pelin tarinaa. The Rogue Prince of Persia onnistuu samassa, joskaan ei (ainakaan toistaiseksi…) aivan yhtä virheettömästi: jokaisella yrityksellä prinssi oppii jotakin uutta maailmasta, juttelee seuralaisilleen ja kartuttaa aseiden sekä erikoisvoimien varastoa.


Koska peli on Early Accessissa, nämä mekaniikat ovat vielä puoliteissään: pelissä ei esimerkiksi ole vielä vaihdettavia aloitusaseita tai paranevia kykyjä (kuten useampia parannusjuomia), mutta pelintekijöiden foorumipostausten perusteella tällaisten lisäämistä vähintäänkin pohditaan. Tällä hetkellä pelaajat voivat lähinnä avata uusia kykyjä ja aseita, jonka jälkeen niitä voi löytää tulevilla pelikerroilla.

Kuinka monta looppia jaksat?


Hyvänä puolena voidaan siis sanoa, että The Rogue Prince of Persialla on pääosin hyviä pullia uunissa. Kuten pelikuvat osoittavat, sarjakuvamainen tyyli on yksinkertaisista malleistaan huolimatta tyylikästä. Toiminta taas on yllättävän taktista ja palkitsevaa. Vaikka kyse on simppelin näköisestä 2D-toiminnasta, taisteluissa pärjääminen vaatii väistelyä, vihollisten tainnuttamista sekä eri aseiden, iskujen ja ympäristöjen hyödyntämistä. Prinssin kattavan liikevalikoiman vastapainona viholliset lyövät lujaa. Itse tasohyppelykin maistuu, kiitos hyvän pelattavuuden. Proseduraalisista kentistä voi nipottaa sen verran, että ne tuntuvat rakentuvat hieman toistuvista paloista. Ennakkoversion mikään puoli ei kuitenkaan ole surkeasti toteutettu, tahi enteile huonoa.


The Rogue Prince of Persia ei silti räjäytä tajuntaa. Ennakkoversion perusteella ei voi koskaan tehdä lopullista päätöstä, mutta nykyisillään Early Access -versio enteilee noin kolmen tähden arvoista “ihan ok” lopputulosta. Roguelite-pelien kohdalla viime hetkien balansointi vaikuttaa kuitenkin paljon lopputulokseen: erinomaisen roguelite-kokemuksen taustalla toimii aina pelaajaansa aidosti palkitseva systeemi, joka kannustaa aloittamaan seuraavan kierroksen. Nykymuodossa The Rogue Prince of Persiasta puuttuu sellainen koukku, jolloin monien pelikertojen antimet valuvat enemmän tai vähemmän hukkaan.

2D-tasohyppelyitä ja roguelikeja rakastavien kannattaa kuitenkin pistää The Rogue Prince of Persia seurantaan, sillä pelinraakileesta saattaa muodostua vielä hyvinkin palkitseva ja kattava kokonaisuus.

V2.fi | Matias Puro
< Pelataanpa: PS1-vara... V2.fi testasi: Turtl... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova