Retron ystäville on tarjoiltu kesän mittaan outoja uutisia, joissa vihjataan Commodore-yhtiön ylösnousemuksesta ja uusista tuotteista. Vaikka sekaan on ajautunut myös yliampuvia odotuksia ja epäilyksiä huijauksista ja rahastuksesta, niin skeptikonkin täytyy jo vähän nyökytellä varovaisen hyväksyvästi. Commodoren paluu vaikuttaa olevan tosiasia eikä edes halpa kusetus. Myös uusi versio legendaarisesta Commodore 64 -tietokoneesta näyttää olevan kunnollinen uustuotantolaite – ja vieläpä markkinoiden parhaalla teknisellä ratkaisulla.

Kevät koittaa siis myös commodoristille.



Lyhyt kertaus: Christian ”Perifractic” Simpson kertoi ostaneensa sijoittajaryhmän kanssa Commodore-yhtiön tuotemerkin. Projektissa on massimiesten lisäksi mukana myös uskottavuuskertointa nostavia entisiä Commodoren työntekijöitä ja suunnittelijoita, kuten Commodore 128:n suunnitellut Bill Herd, Commodore UK:n ex-johtaja David Pleasance ja VIC 20 -tuotepäällikkö Michael Tomczyk. Tunnettuja herroja, joista uskaltaa olettaa, ettei heidän suunnitelmissaan ole nimensä ja maineensa pilaaminen eläkeharrastuksena.

Kun tarkkoja ollaan, niin sakkihan ei ostanut Commodorea vaan sen tuotemerkin, jonka mukana tuli kasa vanhentuneita patentteja ja merkityksettömiä tuotemerkkejä. Vaan yksi tuotemerkki kaikkia muita hallitsee: porukka omistaa nyt Commodore-nimen ja logon. Ja vain sillä on merkitystä. Sillä nyt uudet omistajat voivat lisensoida oikean nimen ja logon aidosti alkuperäistä kunnioittaviin laitteisiin ja tuotteisiin.

Hypekone on myös ehtinyt kehua, että juuri julkistettu ”uusi” Commodore 64 on ensimmäinen Commodore-julkaisu 30 vuoteen. No ei ole. Commodore-brändin alla on julkaistu taskulaskimia, seinäpuhelimia, kännyköitä, rannekelloja, hiirimattoja ja vaikka mitä. Tuotemerkin omistus on kierrellyt eri käsissä, joiden lisensoimana markkinoille tuupattiin mitä vain, jos vain joku viitsi maksaa tunnetumman brändin logon laittamisesta kiinaroskaansa. Lisäksi vain vuosikymmen sitten Commodore USA julkaisi Commodore 64x -retrotietokoneen, VIC-20-näppäimistön Vic Slim ja Amiga Mini -tietokoneen.

Commodore Orion Slim 15 - i9-14900HX:n ja GeForce RTX 4060/4070:n sisältävä peliläppäri. Ei taida tälläkään Commodorella olla ikää 30 vuotta?

Commodore 64:n paluukin on nähty jo ties miten monta kertaa: esimerkiksi C64 Direct-to-TV julkaistiin jo vuonna 2004. Nimestään huolimatta se on täydellinen hardware-pohjainen ja autenttinen nykyaikaisella FGPA:n sukulaisella eli ASIC-tekniikalla toteutettu Commodore 64. Sen joystickin muotoisiin kuoriin kehitettiin erittäin yhteensopiva C64, joka ei ole pelkkä tv-peli. Laitteessa on valmiit liittimet muun muassa näppäimistölle ja levyasemalle.

Myöhempiä Commodore 64:n erilaisia rauta- ja emulaatiopohjaisia uusia tulemisia ovat mm. C64 Reloaded, SixtyClone C64 ja Turbo Chameleon. Tämän päivän tärkeimpiä uusia C64-comebackaajia ovat ohjelmistoemulaattorilla toimivat THEC64 Mini ja THEC64 Maxi – sekä retrolaitevalmistaja Gideonin kehittämä Ultimate64.

Turbo Chameleon on C64:n toiminnallisuutta laajentava moduli, mutta moduli sisältää myös täysimittaisen FPGA-pohjaisen C64:n. Eli tämäkin on Commodore 64. Kokonainen ja toimiva.

Tässä kohtaa voikin kääntää katseensa uuteen Commodoreen, jonka ensimmäinen virallisesti lisensoima ja Commodore-brändin alla julkaistava laite on retrotietokone Commodore 64 Ultimate.



Nimet eivät ole sattumaa. Gideonin kehittämä Ultimate64 on kaikkien aikojen kehittynein Commodore 64, vaikka se ei olekaan vanha 1980-luvun laite. FPGA-tekniikalla suunniteltu ja valmisteltu Ultimate on ollut jo vuosien ajan paras mahdollinen moderni tapa retroilla kasarilegendaa. Se on pieteetillä, rakkaudella ja käsittämättömällä retrounelman elämisellä luotu tuoreutus muinaiskoneesta. Käytännössä sataprosenttinen yhteensopivuus, FPGA:lla toteutetut tupla-SIDit, mahdollisuus asentaa laitteeseen aidotkin SID-piirit, verkkoliitäntä, USB-tuki ja HDMI-ulostulo tekevät siitä ylivertaisen uusiolaitteen. Siinä sivussa Ultimate64:ssä on myös kaikki alkuperäisen C64:n liitännät, eli siihen voi halutessaan liittää vaikka kasetti- tai levyaseman. Ultimate 1541:tä, Nordic Replaytä ja muita laajennusmoduleja ei tarvita, koska niiden toiminnot ovat laitteessa jo sisäänrakennettuna. Joystick-liitännätkin ovat ne tutut, alkuperäiset.

Retrounelma on tapissaan, kun laitteeseen liitetylle USB-tikulle voi sujauttaa kaikki 64:lle tehdyt pelit, demot ja ohjelmat, olkoot sitten kasettikuvia, levykuvia tai ROMeja.

Uusimman Ultimate64:n emolevy. Tähän vielä ympärille kotelo ja näppäimistö, niin parempaa kuusnelosta ei maailmasta löydy. Paitsi jos emolle vielä sujauttaa kaksi SID-äänipiiriä.

Ja kun faktat lyödään pöytään, niin Ultimate64 on parempi kuin aito Commodore 64. Se toimii. Itsekin käytän nykyään paljon mieluummin Ultimatea kuin retrorautaa.

Toki aidossa koneessa, jonka kanssa olen taivaltanut yhdessä vuodesta 1985 saakka, on oma tuntumansa ja fiiliksensä. Tai no, myös tuntuman puutetta näppäimistössä. Ja sen kanssa täytyy myös aina katsoa, että missäs ne kuvapiuhat menevätkään ja ovatko ne kiinni kuvamuuntimessa. Ja haluanko tällä kertaa nauhoittaa C64-videota vai vain pelata. Ultimate64:llä kaikki on vain nopeampaa ja helpompaa - mutta käytännön käyttö/pelikokemus on tismalleen sama.

Toinen fakta: uuden Commodoren uusi Commodore 64 Ultimate (C64U) on Ultimate64 uudelleen paketoituna.

Commodore-sakki oli ottanut yhteyttä Gideoniin jo aikaa sitten ja neuvotellut Ultimaten julkaisemisesta aidon brändin alla. Pitkään harkittuaan Gideon tarttui tarjoukseen ja muovasi uusimmasta Ultimate 64 Elite-II –emolevystä Commodoren toiveiden mukaisen uuden tuotteen. Mutta siinä missä Gideon myi perinteisesti vain emolevyä, jonka ympärille asiakkaat saivat rakentaa oman koneensa, niin Commodoren Ultimate on valmis, kokonainen kone.

Gideonin mukaan C64U:ta ei ole vain läjitetty kasaan erillisistä osista, vaan siihen on nähty vaivaa. Uusi kotelo, Jim Drewin mekaaninen näppäimistö ja emolevyn yksityiskohdat yhdistyvät uuteen Commodoren valikkojärjestelmään, ja toivon mukaan tulos on jotain enemmän, jotain parempaa.



Niin ainakin Gideonin mukaan ja olen taipuvainen luottamaan hänen sanaansa. Gideon on pitänyt Commodore-lippua pystyssä pidempään kuin useimmat muut ja luonut vuosikymmenien ajan tuotteita, jotka ovat tehneet C64-retroharrastamisesta laadukkaampaa ja helpompaa. Jos hän ynnää, että tämä on hyvä juttu kaikille, niin selvä, näin on. Eikä vain siksi, että diili Commodoren kanssa helpottaa hänenkin elämäänsä – nyt prosessissa on mukana muitakin ihmisiä ja tahoja, jotka voivat hoitaa valmistukseen, jakeluun ja rahaliikenteeseen liittyviä tehtäviä.

Täsmennettäköön, että Gideon jatkaa edelleen omien Ultimate64-emolevyn valmistamista ja tuotantoa, samoin Ultimate-II-laajennuskorttien valmistamista. Commodore-diili ei siten ole keltään pois, vaan kaikille enemmän.

Voikin todeta, että Commodore ei mennyt uuden Commodoren suhteen aidan matalimmasta kohdasta, vaan katsoi aidan korkeimman kohdan, toi siihen nostoauton ja heivasi itsensä aidan yli tyylillä. Vaikka yhtiön ensimmäinen julkistettu retrotuote onkin jo olemassa olevan tuotteen kierrätetty versio, niin kierrätys on tehty laadukkaasti ja asiakaslähtöisesti. Ja kun kierrätetään, niin tässä on kierrätetty markkinoiden paras tuote.

Vaan eihän se ole aito C64, sanovat kriitikot. Ei ole ei, vaikka on kuin onkin. MOS-tehdasta ei ole ollut vuosikymmeniin, joten retrokoneita ei ole yksinkertaisesti mahdollista valmistaa alkuperäisillä tai uustuotanto-piireillä. Fakta juttu: kaikki modernit retrokonelämmittelyt on toteutettu uudella raudalla, oli se sitten mobiilipiirillä pyörivä emulaattoripohjainen THEC64 tai FGPA-pohjainen Ultimate64/C64U. FGPA mahdollista alkuperäisen raudan simuloinnin ja simulaatio-ohjelmiston päivittämisen, jonka myötä lopputuloskin voi olla hyvä, jopa erinomainen. Muistettakoon, että Ultimatea on valmistettu jo vuodesta 2018 saakka. Ultimate64 puolestaan pohjautuu osittain jo vuonna 2008 julkaistun 1541 Ultimate -modulin toiminnallisuuteen, eli projektilla on taustallaan aktiivista kehitystä lähes 20 vuotta.

Joten kyllä tätä aika kypsäksi tuotteeksi kehtaa sanoa.

C64U:n takapuoli. Tutut vanhat liitännät ja jotain uudempaakin.

Eräs tuttava kommentoi somekeskusteluissa, että ”tämä on aikuisten nostalgiassa piehtaroiva tietsikkakerho”. No, ehkä vähän. Olen hiljalleen taipunut uskomaan, että uuden Commodoren ydinporukka haluaa oikeasti mahdollistaa uutta ja hyvää, tukea ja mahdollistaa uusia ja vanhoja aiheeseen liittyviä projekteja. Siinä samalla on silti myös muistettava, että uusi Commodore on vain brändi, joka omistaa nimen ja logon, ei tuotteita. Ei Commodoren käyttöjärjestelmiä, tietokoneita, kirjoja tai julkaistuja ohjelmia/pelejä. Mutta jos tämä mahdollistaa uusia asioita, hyvä. Jos tämä mahdollistaa THE64:n jälkeen uuden hypeaallon Commodore 64:n ympärille ja Ultimate64:n uudelleenjulkaisun Commodore 64 Ultimatena uudelle yleisölle, niin hyvä. Kyllähän C64U on retrokoneena aivan eri luokkaa kuin THE, joskin myös rutkasti kalliimpi. Siinä missä THEC64:n saa versiosta riippuen 50-100 eurolla, niin C64U:n hinta Suomessa tai Suomeen tilattuna tulee olemaan vähintään 500 euroa. Mutta rahalla saa laatua ja hyvää retrounelmaa tälläkin kertaa.

Entäpä se eräs naapurifirma, Atari? Moderni Atari elää samankaltaisessa retro-uustuotantokuplassa. Tosin sillä erolla, että Atari-yhtiötä on myyty vuosikymmenten mittaan isompana kokonaisuutena, joten nyky-Atari omistaa muutakin kuin logon ja nimen. Atari omistaa myös laitteidensa oikeudet, samoin valtavan kasan Atarin julkaisemia pelejä ja ohjelmia. Atari onkin voinut lisensoida laitteita ja pelejä uusille valmistajille, jotka ovat kehittäneet erinomaisia lämmittelyjä yhtiön vanhoista laitteista, kuten VCS, My Arcade Games Pro Atari, Atari 2600+, Atari 7800+ ja THE400 Mini. Samoin Atari on teettänyt moderneja versioita vanhoista pelihiteistään, ja ne ovatkin olleet paikoittain aivan päättömän hyviä ja koukuttavia vetoja. Vaikka uudemman aikakauden Atari onkin kokenut välillä kovia ja harhaillut ryteiköissä, niin ainakin viime vuosien aikana firma on ollut hyvissä käsissä ja tuottanut laatua. Mutta eivät hekään voi luottaa ikuisesti retron voimaan ja julkaista Pongeja yhä uudestaan ja uudestaan. Täytyy uudistua.

Toivottavasti uusi Commodorekin pitää tämän mielessään. Uuden C64:n lisäksi uusi Commodore-brändätty Amigakin olisi tietysti tervetullut, kenties sellainen valmistuisi jostain MiSTER-kokoonpanosta. Vai saisiko Retro Games virallisen logosiunauksen odotetulle fullsize-Amigalleen, vaikka se onkin mobiilipiiripohjainen emulaattorikonsoli?



Entä sen jälkeen? Yhdellä uudelleen brändätyllä Ultimate64:llä tuskin taotaan vielä mahdottomasti tuottoja, joten pidetäänkö Commodore jatkossakin retrobrändinä t-paitoineen ja mukeineen, vai julkaistaanko sen varjolla enemmänki härpäkkeitÄ? Commodore-rannekello sisäänrakennetulla Lunar Landerilla, aurinkokennolla toimiva Commodore-taskulaskin ja Commodore-televisio C64-emulaattorilla? No, vitsit sikseen. Toivottakaamme onnea uudelle Commodore-poppoolle, olkoon tulevat tuotteenne brändin arvoisia ja pidetään peukkua, etteivät projektin mahdollistaneet sijoittajat käännä retrolaivan kurssia rahastuskarikkoon.

Lisätietoja:
https://ultimate64.com/Ultimate-64-Elite-MK2
https://www.commodore.net/