Steelseries on vuosien varrella julkaissut hiiriä, näppäimistöjä, kuulokkeita ja ties mitä muuta joka lähtöön. Yleensä firma tuottaa tasaista laatua, ajoittain jopa suorastaan erinomaista. Hudit ja epäonnistumiset ovat harvassa, mutta tietenkin niitäkin sattuu väistämättä kaikille ajoittain.


Tähän kategoriaan kuului myös Rival 3 Wireless, joka sai aikanaan pelaajilta pyyhkeitä muun muassa luokattoman huonosta käyttöiästään ja kehnoista napeistaan. Firma ei jäänyt tuleen makaamaan, vaan julkaisi hiirestä uuden ja päivitetyn version, jonka kehutaan korjaavan alkuperäisen ongelmat.

Olisiko tuloksena vihdoin hyvä hiiri, vai tuottaako päivitetty Rival myös pettymyksen?



Yksi asia, josta en Steelseriesin tuotteissa pidä, on nimeämiskäytäntö. Firmalla on tapana julkaista laitteistaan päivitettyjä versioita mitenkään ihmeemmin ilmaisematta, että kyseessä on uusi ja parannettu versio. Niin tälläkin kertaa. Olimme hetken hämmentyneitä, kun arvosteluun toimitettiin Steelseries Rival 3 Wireless, joka julkaistiin vuonna 2020. Mutta kyseessä onkin toisen sukupolven versio hiirestä, joka on todellakin aivan tuore tapaus. Koita siinä sitten kaupassa arpoa, oletko ostamassa varastossa viisi vuotta pyörinyttä hiirtä, vai tuoretta ja päivitettyä versiota. Olisi sen voinut jotenkin paketissakin ilmaista!

Kuten tästä voi jo päätellä, Rival 3 Wireless Gen 2 ei ole niinkään uusi hiiri, vaan päivitetty versio Steelseriesin noin 60 euron hintaisesta, eli keskiluokassa painivasta pelihiirestä. Fyysinen ulkoasu on prikulleen sama kuin aiemminkin ja päivitykset ovat kohdistuneet alkuperäisen hiiren kipupisteisiin. Tarjolla on siis edelleen kuudella napilla varustettu langaton pelihiiri. Kaksi päänappia, kaksi peukkunappia, painettava rulla ja DPI-asetusten välillä hyppivä pikavalintanäppäin ovat taas sellainen perustason valinta. Koska hiiren muotoilu on kätisyyden suhteen hyvin neutraali, olisi ollut kiva nähdä ne peukkunapit toisellakin puolella vasureita varten, mutta minkäs teet.

Hiiri ansaitsee pyyhkeitä myös suorastaan kehnosta rullastaan. Olin juuri aiemmin käyttänyt Glorious Model O Eternal -hiirtä muutaman viikon ajan ja sitä myötä tottunut todella tarkkaan ja mukavan napakasti napsahtelevaan rullaan. Siihen verrattuna Rival 3:n epämääräisen pehmeä rulla, joka ei napsahtele, vaan pikemminkin höllyy askelmasta toiseen, tuntui karmealta. Kyllä sitä toki pystyy käyttämään, mutta se tuntuu jatkuvasti epämiellyttävältä.


Rival 3 Wirelessin tavoin toisen sukupolven versio ei myöskään sisällä kiinteää akkua, vaan toimii yhdellä tai kahdella AAA-paristolla. Pariston määrää vaihtelemalla käyttäjä saa itse valita, haluaako hieman kevyemmän hiiren vähäisemmällä käyttöajalla, vai painavamman hiiren paremmalla kestolla. Steelseries kehuu, että juuri alkuperäisen hiiren kehnoa käyttöaikaa on parannettu, mutta hiiri ei vieläkään saa tällä mittarilla täysiä pisteitä. Kahdella paristolla varustettuna Rival 3 on sangen painava hiiri, mikä tuntuu vielä ikävämmältä, koska kaikki paino on hiiren takaosassa. Yhdellä paristolla varustettuna käyttöaika taas ei ole päätä huimaava.

Hiirtä voi käyttää joko Bluetooth-tilassa, tai mukana toimitettavan 2,4GHz vastaanottimen kanssa. Valinta tapahtuu pohjassa sijaitsevan ja hyvin pienen kytkimen avulla, mikä ei ole se maailman ergonomisin ratkaisu. 2,4GHz tilassa yksi patteri kesti normaalissa käytössä noin viikon, mikä kielii ehkä siitä, että hiiri ei osaa lupauksista huolimatta mennä lepotilaan kovin tehokkaasti, koska todelliset käyttötunnit olivat kaukana valmistajan lupaamista käyttöajoista.

Patterien käyttö kiinteän akun sijaan tuntuu aluksi hieman erikoiselta ratkaisulta, mutta siinä on myös hyvät puolensa. Näistä ensimmäinen on tietenkin se, että akkujen loppuminen ei tarkoita pitkiä lataustaukoja, vaan nopeaa paristojen vaihtoa, minkä jälkeen homma jatkuu normaalisti. Lisäksi se helpottaa myös hiiren ylläpitoa. Jos kiinteä akku leviää, sen vaihtaminen on usein hyvin hankalaa, ellei jopa mahdotonta. Paristojen kanssa tällaista ongelmaa ei tietenkään ole. Harmi vain, että paristot tekevät hiirestä niin epätasapainoisen tuntuisen painojakauman osalta.



Muutakin pientä valitettavaa löytyy. Toisen sukupolven hiirestä löytyy yhä sama TrueMove Air Optical -sensori kuin alkuperäisestä hiirestäkin, mikä ei ole aivan ongelmaton juttu. Sensori on kyllä spekseiltään yhä laadukas: maksimissaan 18 000 DPI:n tarkkuus ja 400 tuuman sekuntivauhti ovat yhä vertailukelpoisia lukuja, mutta se käytännön tulos ei ihan tunnu enää vuoden 2025 tasolta.

Hiiren sensorin lukemien tarkkuutta mittaavat softat, kuten vaikka MouseTester, näyttävät aika selkeästi, että lukemissa on koko ajan pientä tärinää ja heittoa. Jostain syystä hiiren sensori ei vain tuota tasaisia lukemia, eikä pysty pysymään säädetyssä — minun tapauksessani 1000Hz — päivitysnopeudessa. On korostettava, että tämä ei tee hiirestä käyttökelvotonta. Kaikki pelaajat eivät välttämättä edes huomaa koko ongelmaa käytännössä, mutta koska hiirtä kuitenkin mainostetaan ammattipelaaja-tason vehkeenä, sopisi toivoa parempaa suorituskykyä.

Se onkin sitten huomattavasti ikävämpää, että toinen hiiren käyttötiloista on hämmentävän karu. Jos hiirtä käyttää 2,4GHz tilassa, se jostain syystä hukkaa yhteyden vastaanottimeen säännöllisen epäsäännöllisesti. Tällöin tuloksena on joko vähän pienempiä tai suurempia hypähdyksiä, kun sensori saa hiireltä hämmentäviä lukemia, tai seurannan katkeaminen välillä jopa useammaksi sekunniksi.Tulokset olivat samat, kytki hiiren mihin koneeni USB-porttiin tahansa, eikä vastaavaa töksähtelyä ole esiintynyt muilla USB-laitteilla, joten vika lienee Steelseriesin vastaanottimessa.


On harmi, että se käytännön käyttökokemus on näin karu, sillä Rival 3 Wireless on monella tavalla oikein kiva hiiri. Olen itse tottunut kevyisiin hiiriin, joihin verrattuna Steelseriesin hiiri on varsinkin kahdella patterilla varustettuna suorastaan massiivisen tuntuinen. Takapainoisuus korostaa ongelmaa entisestään. Tästä huolimatta patterit ovat mielestäni hyvä ratkaisu, jota useampikin hiirivalmistaja voisi kokeilla. Steelseries selvästi osaa myös mekaanisen suunnittelun, sillä hiiri tuntuu kädessä hyvältä. Pinnoite on juuri sopivan karhea, jotta käsituntuma on miellyttävä ja luotettava. Napeissa — miinus rulla — on oikein hyvä tuntuma; ne naksahtelevat napakasti ja tyydyttävästi, mistä peukkua.

Samoin hiiren tuunattavuus on ensiluokkaista, joskin se vaatii Steelseriesin karmean GG-softan asentamisen. Hiiren tarkkuutta ja sensorin toimintaa voi säädellä moninaisilla tavoilla ja omia makrojakin voi tehdä, ja sitten tallentaa hiiren omaan muistiin.

Lopputuloksena on hiiri, joka on peruskäytössä ihan okei, ainakin jos hiirtään käyttää Bluetooth-tilassa. Mukana on kuitenkin liikaa kompromisseja — liikaa painoa, liian vanha ja epäluotettava sensori, liian kehnosti toimiva 2,4GHz tila — jotta voisi puhua mistään ensiluokkaisesta hiirestä, saati sitten ohjaimesta, jolla kehtaisi oikeasti lähteä niihin Steelseriesin mainostamiin ammattipelaamistapahtumiin.



Steelseries Rival 3 Wireless Gen 2
Hintaluokka: 60 euroa
Lisätietoja: SteelSeries