Tietyssä pisteessä hyvien hiirien parantaminen alkaa olla varmasti aika haastavaa puuhaa. Kun vaikka nyt täysin hatusta vedettynä esimerkkinä Logitechin G Pro X Superlight -hiiri oli jo ensimmäisellä kerralla niin älyttömän hyvä, sen parantaminen pari vuotta uudempaa G Pro Superlight 2 -hiirtä varten ei varmasti ollut helppoa. Ja kun se kuitenkin jotenkin oli hieman edeltäjäänsä parempi, niin asiaa ei tietenkään voi jättää siihen, vaan piti kehittää G Pro X Superlight 2c -hiiri, joka julkaistiin äskettäin.


Jos hiirten parantaminen ja kehittäminen ei ole helppoa, niin ei ole kyllä niiden arvosteleminenkaan, joten suokaa ajatus tai parikin minulle, kun yritän nyt selvittää itselleni ja selittää teille, miten Logitech G Pro X Superlight 2c on edeltäjäänsä parempi ja miksi se on mahdollisesti hyvä hiiri hankittavaksi.



Superlight 2c:n julkaisu tapahtui minun perspektiivistäni oikein hyvään aikaan. Se alkuperäinen Superlight oli ollut vakkarihiireni julkaisustaan lähtien ja sai väistyä vasta pari kuukautta sitten, kun Razerin hillittömän hyvä DeathAdder V4 Pro vihdoin korvasi sen. Sitä iloa ei sitten kestänytkään kovin pitkään, sillä vain muutamaa viikkoa myöhemmin astuin pimeään asuntoon kengät jalassa tullessani hiiren päälle, kenties kissojen pudotettua sen lattialle. Ja niin hyvä hiiri kuin DeathAdder V4 Pro olikin, sitä ei oltu speksattu yli satakiloisen miehen jalkaa varten.

Niinpä Superlight 2c saapui pöydälleni kohtalaisen kiintoisassa tilanteessa: sen olisi oltava uusi päivittäinen käyttöhiireni ja korvattava DeathAdder V4 Pro sekä paikattava sen traumaattisen poismenon jättämä henkinen arpi. Ei ehkä se maailman helpoin tai reiluin lähtökohta, mutta kuten Eddie Kingstonin sisääntulobiisi tietää kertoa, maailma on kylmä paikka, joten kannattaa pistää lämmintä päälle.

Nimen perusteella voisi kuvitella, että G Pro X Superlight 2c eroaa edeltäjästään lähinnä kosmeettisesti tai ainakin hyvin vähäisesti, eikä näin tekevä olisikaan väärässä. Vaikka Superlight 2c säilyttääkin aiempien Superlightien yleisen muotoilun, se on vielä hieman pienempi kuin Superlight 2. Painokin on pudonnut entisestään, sillä hiiri painaa enää naurettavan vähäiset 51 grammaa. Ennakkoon kuvittelin, että Logitech oli nyt mennyt jo vähän turhankin pitkälle ja tehnyt hiiren, joka tuntuisi kädessä turhan pieneltä, turhan kevyeltä, turhan heppoiselta. Mutta ei: hiiri toimii.


Hiiren fyysinen muotoilu ja se kuuluisa käsituntuma ovat tietenkin niin persoonallisia juttuja, että jokaisen täytyy itse vaikka lähikaupassa kokeilemalla todeta, miten mikäkin hiiri sopii omaan käteen, mutta minun käytössäni Superlight 2c osoittautui erittäin mukavaksi hiireksi. Omat käteni ovat suuret ja käytän itse hiirtä otteella, joka on claw gripin ja fingertip gripin välimaastossa, ja ainakin tämä toimi erinomaisesti. Hiiri on kevyt, mutta ei tunnu lelulta. Lisäksi se vähäinen paino on jaettu erittäin tasaisesti ja kun pohjan suuret liukupinnat ovat vielä oikeasti hyvin liukuvaa mallia, yleinen tuntuma on erittäin pehmeä. Tässä auttaa myös se, että hiiren pinnoite on miellyttävä. Se on tasaisen kovaa muovia, joka ei ala lipsumaan edes käden hiotessa. Aiemmat Superlight-hiiret muuttuivat ajan myötä hieman epämukaviksi, mutta puhdistus laimennetulla viinietikalla korjasi ongelman, eikä ainakaan nyt reilun kuukauden käytön aikana samaan ole vielä ollut tarvetta. Sormet ristiin!

Muuten ulkopuolelta ei sitten löydykään suuria tuunauksia. Painikkeita on ne normaalit viisi — kaksi pääkorvaa, painettava rulla ja vasemmassa kyljessä olevat peukkunapit — ja ne on kaikki varustettu erittäin laadukkailla kytkimillä. Painikkeet napsahtavat hyvin tarkasti ja terävästi. Rullakin tuntuu käytössä mukavalta; se liikkuu pehmeästi, mutta tarkasti napsahdellen, eikä yleistuntuma ole epämääräinen tai pehmeä, kuten joskus muissa hiirissä on käynyt.

Edeltäjänsä tavoin Superlight 2c ladataan mukana tulevalla USB-C-kaapelilla, johon voi latausten välissä tökätä mukana tulevan langattoman vastaanottimen kiinni. Logitechin omien väitteiden mukaan akku kestää jopa 95 tuntia latausten välissä, mutta jos hiiren tarkkuutta tai lukutiheyttä nostaa, tämä luku tietenkin pienenee. Omissa testeissäni akku osui ainakin hyvin lähelle väitettyjä arvoja.

Valitettavasti Logitech ei ole korjannut niitä jo ensimmäisen Superlightin minua ärsyttäneitä juttuja. Hiiressä ei vieläkään ole mitään fyysistä nappia DPI-pika-asetusten välillä hyppimiseen ja lisäksi hiiri täytyy fyysisesti kytkeä pois päältä jälleen pohjassa olevalla kytkimellä, jos ei halua sen herättävän konetta lepotilasta vähän väliä, koska jostain syystä hiiri ei suostu uskomaan, vaikka kyseisen ominaisuuden kävisi rastittamassa pois päältä Windowsin laitehallinnasta vaikka joka päivä.



Hiiren sisällä kaikki vaikuttaakin sitten hyvin tutulta, sillä sisuskalut vaikuttavat olevan samat kuin Superlight 2 -hiiressäkin. Hiiren ytimenä toimii siis edelleen Logitechin oma Hero 2 -sensori, joka kykenee maksimissaan 8000 hertsin päivitysnopeuteen ja 44 000 DPI:n lukutarkkuuteen. Firman mainosten mukaan sensori pystyy parhaimmillaan 88G:n kiihtyvyyteen ja lukemaan maksimissaan 888 tuumaa sekunnissa. Kovia lukuja, joista useimmilla ei lopulta ole käytännön merkitystä useimmille meistä, mutta niiden yhteisvaikutuksena syntyy jälleen kerran hiiri, joka toimii kuin se kuuluisa junan vessa. Ainakin rautansa puolesta.

Se Logitechin hiirten suurin perinteinen ongelma on, että niiden käyttöä varten täytyy asentaa Logitechin oma G-Hub-ohjelmisto, joka on minun kirjoissani yksi modernin ajan suurimmista vitsauksista. Ohjelma kyllä mahdollistaa monipuoliset säädöt ja tuunaukset, mutta se on myös täynnä aivan järkyttävää täytettä. Lisäksi se myös harrastaa omiaan, kuten esimerkiksi yrittää hankkia itselleen oikeudet Discord-integraatioon noin kahden minuutin välein, ja tokenee vasta kun käy käsin editoimassa ohjelmiston mukana tulevia tiedostoja. Eikä kannata myöskään kuvitella, että softan kanssa voisi kerran säätää hiirensä kuntoon ja sitten poistaa sen koneeltaan, koska hiiressä ei ole mitään fyysistä painiketta vaikka DPI-asetusten vaihteluun, joten aina kun haluaa vaikka vaihtaa hiirensä tarkkuutta pelin mukaan, se täytyy tehdä Logitechin softan kautta. Karmeaa.

Tämä ei tietenkään tee hiirestä sen huonompaa, mutta väistämättä vaikuttaa käyttökokemukseen ja juuri G-Hubista eroon pääseminen oli minulle suuri helpotuksen hetki, kun vaihdoin alkusyksystä näppäimistöni Logitech G915:stä Keychron K1 Maxiin ja hiireni Razer DeathAdder V4 Prohun. Ja kieltämättä nyt hieman syö miestä, kun se oli pakko asentaa takaisin Superlight 2c:tä varten.


Mutta mikä on lopputulos? G Pro X Superlight 2c on erinomainen hiiri. Se on kevyt, se on tarkka, se tuntuu kädessä hyvältä ja toimii mainiosti. Koska se maksaa 179 euroa, sen olisi tietenkin myös syytä olla kaikkea tätä. Ja ehkä myös hieman enemmän, koska vertailussa muihin saman hintaluokan hiiriin, kuten vaikka siihen jo mainittuun DeathAdder V4 Prohun, hintalappu tuntuu hieman korkealta. Korostan, että hiiri itsessään on erinomainen. Käytän sitä hyvillä mielin joka päivä, mutta 179 euroa hiirestä on aivan jäätävä hinta, ja monet muut hiirivalmistajat pystyvät tarjoamaan samaan hintaan parempia vastaanottimia ja muuta mukavaa oheiskilkettä.

Eikä voi ohittaa myöskään sitä, että Superlight 2c:n uudistukset edeltäjäänsä verrattuna tuntuvat koskevan lähinnä muotoilua. Se alkuperäinen Superlight 2 tuntuisi olevan toimivuudeltaan prikulleen sama hiiri, mitä nyt pikkuisen suurempana ja pari grammaa painavampana — sekä 60 euroa halvempana, kun sitä nyt myydään varastoista pois.

Tämä mielessä Superlight 2c:tä onkin hyvin vaikea suositella. Se on objektiivisesti erinomainen hiiri, jonka ostajat ovat siihen hyvin todennäköisesti erittäin tyytyväisiä, mutta kun samat kehut pätevät myös sen 60 euroa halvempaan edeltäjään — joka on, enkä voi korostaa tätä tarpeeksi, sisäisesti täsmälleen sama hiiri — on vaikea keksiä mitään syytä heittää 60 euroa kankkulan kaivoon vain pelkästä maksamisen ilosta. Ja Superlight 2:n omistajilla ei tietenkään ole mitään syytä edes harkita päivitystä.



Logitech G Pro X Superlight 2c
Hintaluokka: 180 euroa
Lisätietoja: Logitech G