Tuorein sisältö

Noita

Arvioitu: Tietokonepelit
Genre: Seikkailupelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 12
Kehittäjä: Nolla Games
Julkaisija: Nolla Games
Julkaisupäivä: 15.10.2020
Pelin kotisivut
Miikka Lehtonen

23.10.2020 klo 16.21 | Luettu: 1298 kertaa | Teksti: Miikka Lehtonen

Kotimaista kaaosta
Kotimaisen Nolla Gamesin esikoispeli Noita keräsi itselleen laajalti huomiota jo hyvissä ajoin ennen kuin pelin julkinen testiversio edes ilmestyi. Noita kun on peli, joka myy itsensä pelaajalle jo parin animoidun GIFin avulla: realistiset fysiikkaefektit, puoli ruutua kerrallaan tuhkaksi räjäyttävät loitsuefektit ja muu kaaos ovat hyviä myyntiargumentteja mille tahansa pelille.

via GIPHY


Samalla ne myös tiivistävät Noidan erinomaisesti siihen pienimpään ytimeensä, sillä Noita on monimutkainen ja monipuolinen softalelun ja rogueliten yhdistelmä, jossa hirmuinen kaaos ja paniikki ovat alati läsnä.
Noidan julkinen testiversio julkaistiin viime vuoden syyskuussa, minkä jälkeen kehitystiimi on viimeistellyt peliään yhteistyössä pelaajien kanssa. Lopullinen versio ilmestyi aivan äskettäin, joten nyt on lopullisen tilinteon aika: onko Noidasta muuhunkin kuin hassujen animoitujen GIFien generointiin?

Koko rahan edestä kaaosta


En ole tippaakaan yllättynyt siitä, että Noita on valtavan oivaltava ja kunnianhimoinen peli, sillä Nolla Gamesin perustajista löytyy Petri Purhon, Olli Harjolan ja Arvi ”Hempuli” Teikarin kaltaisia nimiä. Nämä tyypit taas ovat tahollaan kehittäneet Crayon Physics Deluxen, Baba is Youn ja The Swapperin kaltaisia suomipelien klassikoita.

via GIPHY


Noita on kaikessa yksinkertaisuudessaan 2D-roguelite, jossa pelaaja pyrkii laskeutumaan alati vaarallisempien luolastojen läpi kohti syvyyksien salaisuuksia. Se varsinainen jippo on kuitenkin aivan toisenlainen: Noita näyttää simppeliltä 2D-rogueliteltä, mutta luolaston jokainen pikseli on todellisuudessa monipuolinen fysiikkaesine.

Niinpä luolastot eivät koostu ruskeista ja sinisistä pikseleistä, vaan puusta, mullasta, vedestä, laavasta, metallista ja monista muista raaka-aineista, jotka kaikki käyttäytyvät, kuten olettaa sopii. Jos puun päälle pudottaa tulta, se syttyy palamaan. Jos veteen heittää sähköä, sähkö leviää laajalti. Jos valtavan tulimeren päälle dumppaa hirmuisen määrän vettä, tuloksena on valtava höyrypilvi. Jos tie luolaston pohjalle näyttää muuten turhan mutkaiselta, aina voi räjäyttää itselleen uuden kulkureitin lähimmän lattian läpi.

via GIPHY


Luolastoa asuttavat hirviöt sekä kaikki sen esineet pelaavat tasan samoilla pelisäännöillä kuin pelaajakin, joten hirviöt voi polttaa, hapottaa tai hukuttaa kuoliaiksi. Liekehtivä demoni sytyttää liikkuessaan kaiken palamaan, ja räjähtävän tynnyrin päälle hypähtäessään huomaa, miksi liekit ja räjähtävä bensa eivät ole hyvä yhdistelmä. Niinpä Noidassa onkin aivan tyypillistä, että kun pelaaja astelee ensimmäisen luolastokerroksen ovesta sisään, puoli luolastoa on jo liekeissä tai räjähtänyt kappaleiksi.

On myös yhtä tyypillistä, että pelaajan henki lähtee jollain yllättävällä ja hämmentävällä tavalla, kun pieni ja vähäpätöiseltä vaikuttava toiminto saa aikaan valtavan ketjureaktion ja yllättäen kaikkialla on happoa, liekkejä, räjähdyksiä ja kuolemaa. Tämä kaikki on valtavan hauskaa, sillä puhtaan kaaoksen määrällä mitattuna Noita on aika voittamaton tapaus. Monipuoliset interaktiot avaavat myös jos jonkinlaisia mahdollisuuksien ovia. Kun huomaa, että normaalisti uskomattoman vaarallinen liekkidemoni kuolee alta aikayksikön, jos sen päälle nakkaa vaikka vesipullon, tuntee olevansa koko valtakunnan suurin nero.

Toisaalta kun minuuttia myöhemmin tapattaa itsensä jollain uskomattoman typerällä ja helposti vältettävällä tavalla, fiilis saattaa hieman kärsiä. Mutta hei: sekin on hauskaa! Ja jos se ei kuulosta hauskalta, Noita ei ole oikea peli sinulle.

Ennen oli sauvat puuta, Noidat oli rautaa, hiiohei

Koska pelaaja on noita, hänen aseinaan toimivat luonnollisesti erilaiset loitsut. Loitsuja on tarjolla laidasta laitaan; joku saattaa manata esiin sadepilven, toinen räjäyttää kirjaimellisen ydinpommin. Väliin mahtuu jos jonkinlaista vasamaa, lentävää sirkkelinterää, tulipalloa, salamaa, ilmaa ympäriltä jäädyttävää kenttää ja ties mitä muuta.

via GIPHY


Loitsuja tulee vastaan pääasiassa taikasauvoissa, joita voi löytää sieltä sun täältä luolaston nurkista. Kuten kaikki muukin Noidassa, myös taikasauvat ovat proseduraalisesti generoituja. Sauvoilla on omat ominaisuutensa, kuten niiden sisältämä ja loitsujen heittelyyn käytetty mana, sauvaan sijoitettujen loitsujen jäähtymisaika ja niin edelleen – sekä tietekin pino loitsukomponentteja.

Kaikki sauvat eivät suinkaan ole yhdenvertaisia, sillä niin hauskaa kuin onkin löytää vaikkapa taikasauva, joka heittää viskinhuuruisiksi pilviksi räjähtäviä tulipalloja, aivan yhtä hyvin voi löytää sauvan, jossa on vain se alkujaan käytössä ollut rupuloitsu. Tai varsinaisten loitsujen sijaan yksinään hyödyttömiä loitsujen tuunaamiseen käytettäviä modeja.

Nämä jälkimmäiset taikasauvat tuntuvat sellaisenaan turhilta, mutta ideana olisi haalia mukaansa hyödyllisiä modeja sisältäviä sauvoja, tai hyvät ominaisuudet sisältäviä sauvoja, joiden varaan voi sitten kenttien välissä yrittää rakentaa omia sauvojaan. Idea on paperilla hauska ja koska tarjolla on valtava määrä erilaisia loitsuja, sekä niiden efektejä muuntelevia ja yhdisteleviä modeja, myös mahdollisuuksia on suunnattomasti.

via GIPHY


Ongelmana on kuitenkin, että peli ei tunnu sisältävän minkäänlaista mekanismia huonon tuurin torjuntaan. On täysin mahdollista, että vastaan ei tule ainuttakaan edes osittain järkevää taikasauvaa, vaan ainoastaan ämpärillinen roskaa. Sauvoja ei voi muokata kuin kerrosten välisessä kaupassa, eikä mukaankaan mahdu kerrallaan kuin maksimissaan neljä sauvaa, joten mukana ei voi kuskata mitään suunnatonta määrää romusauvoja siinä toivossa, että niiden osista saisi tehtyä myöhemmin jotain käyttökelpoista. Vastaan tulevien vihollisten vaikeustaso kasvaa samalla nopeasti ja jyrkästi, joten jos eteen osuu tällainen tyhjä arpa -henkinen ajo, turhautuminen on lähellä.

Teoriassa huonoa tuuriaan voisi yrittää paikata kerrosten välisten lepopisteiden kaupoissa, joissa on myynnissä valmiiden sauvojen ohella myös yksittäisiä loitsuosia. Nekin on kuitenkin arvottu vain valmiista listasta, joten kaupan hyllyt voivat olla jälleen täynnä sitä samaa sekundakamaa, jota on luolastoistakin löytänyt. Samaisesta taukopisteestä saa valita käyttöönsä myös yhden hyödykkeen, joiden avulla pelaaja voi vaikkapa muuttua immuuniksi sähkö- tai tulivahingolle, laukaista vihollisia kohti kostavia lonkeroita… tai saada taikakaavun, josta vesi ja muut tahrat kuluvat pois nopeammin.

Olen kohtalaisen varma, että ne todelliset Noita-kurkot osaavat kasata paperilla turhan näköisistä osasista myös toimivia kokonaisuuksia, mutta jos näin on, salaisuudet eivät ole valjenneet minulle vielä noin 50 pelitunnin aikana. Oppimiskäyrä tuntuu siis välillä turhankin jyrkältä ja peli välillä huonolla tavalla vaikealta.
Onneksi ongelma ei ole fataali, sillä Noita sisältää tuen Steam Workshopin kautta levitettäville modeille. Modien avulla jo ennestään kattavaa loitsuvalikoimaa voi paisutella entisestään, mutta lisäksi ladattavissa on elämänlaatua parantavia modeja, jotka voivat vaikka pakottaa jokaisen vastaan tulevan sauvan sisältämään ainakin yhden varsinaisen loitsun, tai kasata niistä järkevämmän oloisia kokonaisuuksia.

Addiktiivista viihdettä


Noita on ratkiriemukas peli. Se tekee räjähtävän ensivaikutelman, mutta myös palkitsee ja viihdyttää vielä kymmenien tuntien pelaamisen jälkeenkin. Tämän valossa tuntuu ehkä hieman oudolta jos sanon perään, että en kuitenkaan nostaisi Noitaa sinne roguelite-pelien aatelistoon Hadesten ja muiden rinnalle. Noidassa on valtavasti syvyyttä ja sisältöä, mutta minun kirjoissani niiden parhaiden roguelite-pelien tunnusmerkkinä on, että vaikka sattuma heittäisi vastaan mitä, pelaaja pystyy joka ajolla raapimaan kasaan jonkinlaisen hauskan ja toimivan buildin. Noidassa näin ei aina ole, sillä moni ajo on päättynyt jo alkuvaiheilleen, koska en vain ole löytänyt mitään järkeviä taikasauvoja tai hyödyllisiä hyödykkeitä.

via GIPHY


Ehkä vielä oudommalta kuulostaa kun sanon, että tämä ei lopulta ole haitannut minun pelinautintoani. Tuskin olisin pelannut yli 50 tuntia, jos Noidan parissa ei olisi hauskaa! Kyse onkin enemmän odotusten kalibroinnista, sillä kun lakkasin jahtaamasta niitä perinteisiä roguelike-tavoitteita – pääsyä seuraavalle luolaston tasolle, pomon tappamista ja niin edelleen – ja keskityin vain luomaan kaaosta ja nauttimaan sen seurauksista, löysin Noidasta aika täydellisen työkalun moiseen puuhaan.

Minulle Noita onkin peli, jonka nappaan käyttöön, kun täytyy kesken stressaavan työkiireen tai muun ahdistuksen nollailla aivoja hetken aikaa. Harva asia resetoi stressi- ja V-käyriä yhtä tehokkaasti kuin puolen luolaston räjäyttäminen kappaleiksi sähköisillä ydinpommeilla.

V2.fi | Miikka Lehtonen

Noita (Tietokonepelit)

Riemastuttava kaaossimulaatio, joka generoi kuin liukuhihnalta riemastuttavia tilanteita ja hämmentäviä kuolemia. Tökkivä satunnaisuus kuitenkin torppaa pelin sieltä roguelike-parhaimmiston joukosta.
  • Simuloidut nesteet ja kaasut
  • Näyttää todella hyvältä
  • Loitsujen joukosta löytyy paljon hauskoja ja tuhovoimaisia leluja
  • Modituki on toimiva ja pelastaa pelin
  • Suomalainen meininki
  • Kontrollit toimivat mainiosti
  • Sauvojen kanssa räpeltäminen on turhauttavaa ja liian satunnaista
  • Ei minkäänlaista ajosta toiseen rakentuvaa progressiota
  • Välillä sangen raskas peli -- ymmärrettävistä syistä
< Star Wars: Squadrons... Neighbours Back From... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova