Varhaisella 1980-luvulla Suomessa ei valtaväestö edes tiennyt, mikä se semmoinen roolipeli on. Täysin tuntematon sanakin. Seikkailupelit sentään tunnettiin. Risto J. Hieta eli Nordic the Incurable kiskoi pelaajakansan tietämättömyydestä valoon.

Risto Hieta julkaisi MikroBitti-lehdessä Peliluola-palstaa vuodesta 1985 aina vuoteen 1998 saakka. Palstalla käsiteltiin kaikenlaista pelaamiseen liittyvää, aina pelivinkeistä high score -tilastoihin, mutta erityisen ansiokasta oli tapa, jolla Hieta toi esiin roolipelejä. Peliluolassa esiteltiin niitä sekä kerrottiin Hiedan pelaajaryhmän seikkailuista. Nämä tekivät oudoista peleistä lähes lihallisia, todellisia kokemuksia. Ai tällaista se roolipelaaminen on!

Peliluola osui kuin täsmäammus omaan videopelilliseen kasvuuni. Siinä missä Jyrki J.J. Kasvi kaatoi bensaa strategiapelinuotiooni, Hieta innoitti minua roolipelien maailmaan. Mutta eihän minulla ollut roolipelejä eikä pelikavereita. Oli vain Temple of Apshai, Gateway to Apshai, Questron ja muita tietokonepelejä. Niiden piti riittää.

Eräässä Peliluolassa Nordic kuitenkin kertoi tehneensä roolipelin. Suomenkielisen. Tilasin sen heti. Postissa tuli kaksi valokopioitua vihkosta sekä muutama A4. Luimme kaverini, ehkä parinkin, kanssa toisen vihkosen eli pelaajan oppaan moneen kertaan. Sitten minusta tuli Raguoc, eli pelinjohtaja ja tavasin hänelle tarkoitettua ohjekirjaa. Se tuntui todella mutkikkaalta jonnelle, jolla ei ollut entuudestaan mitään käsitystä todellisesta roolipelaamisesta.

Seikkailumme olivat äärimmäisen yksinkertaisia. The Secret Treasure of Raguoc in the Acirema Dungeonsin maailma oli maanalainen luolasto, jonne ensikertalaisten oli hyvä laskeutua. Huone toisensa perään täynnä jippoja ja ansoja, mitä pelinjohtaja vain ohjekirjasta, fantasiakirjoista tai omasta päästään keksi. Jos yhtä ymmällään olevat pelaajat vain eivät tajunneet maailman yksinkertaisimpia ongelmia, niin katosta saattoi kuulua Raguocin neuvova ääni. Sitä ei ollut ohjeissa, vaan se vain oli pakko keksiä, että pelaajantolvanat tajuaisivat.

Acireman ensipainoksessa oli yhteensä noin 60 A5-kokoista, harvalla rivivälillä kirjoituskoneella taottua sivua. Pelijärjestelmä ja säännöt olivat suoraviivaiset, ensikertalaiselle sopivat. Maailmaa ei taustoitettu mitenkään, mutta kai nyt kaikki olivat jokin kliseisen barbaarielokuvan nähneet. Maailmahan sai oikeastaan olla ihan millainen tahansa. Silloinen mielikuvituksen lento ei kuitenkaan riittänyt luomaan mielet niksauttavaa kyberpunk-alamaailmaa, joten vuoren alta löytyi ainakin meidän peleissämme muun muassa kääpiöitä, jättiläisiä, lohikäärmeitä, pahoja taikureita ja myrkyllisiä hämähäkkejä.

Pelaajille oli kolme erilaista hahmoluokkaa: seikkailija, taistelija ja velho. Aseitakin oli hurjat viisi ja työkaluja köysi, lapio ja lyhty. Kyllä niistäkin seikkailu syntyi!




Tänään on hulvatonta mitata Nordicin ohjekirjassa vääntämän rautalangan paksuutta. Montako pelaajaa seikkailemiseen tarvitaan, millainen on hyvä peliympäristö, millaisia nuo monituiset hahmoluokat ovat ja mitä he osaavat ehkä tehdä. Pelaajan oppaassa on jopa vuoro vuorolta etenevä esimerkkiseikkailu ja pelivuoroja.

Ja hyvä että oli. Ohjeet luettiin todella tarkoin, samoin esimerkkiseikkailu, ja silti ensimmäiset pelikerrat olivat varovaista kompastelua, katosta kuuluvine äänineen. Hiljalleen tajusimme, että tämähän voi olla mitä vain. Maanalaisissa huoneissa voi tapahtua asioita tai sitten ei. Ongelmat eivät varmaankaan olleet kovin kummoisia. Peto vartioi arkkua, josta löytyy köysi. Köydellä pääsee aiemmin nähdyn kuilun yli, jos sen tajuaa lassota kuilun yli vastapäiseen puuhun. Ja niin edelleen. Ehkä pulmat hiljalleen monipuolistuivat, kun opimme soveltamaan.

Kysymyksiä silti riitti. Nordic oli hyvin ystävällinen ja vastasi omakätisesti kirjeeseeni, jossa ihmettelin asioita. Niin matka Acireman syövereissä jatkui. Otin ensiaskeleet todellisiin roolipeleihin, ja tulevina vuosina ja vuosikymmeninä nautin niistä niin pelaajana kuin pelinjohtajana. Syvällistä hardcore-roolipelaajaa minusta ei tullut, mutta etenkin Paranoia pelinjohtajana ja Call of Cthulhu pelaajana ovat oleellinen osa pelillistä kasvutarinaani. Ihan vain siksi, että Nordic kirjoitti Peliluolassa tehneensä pelin.




- Ennen Aciremaa minulla oli lähinnä Dungeons & Dragonsin ensimmäinen laitos. Sitä ei vain tullut koskaan pelattua, koska se tuntui aivan liian monimutkaiselta ja hankalalta, että sitä olisi voinut opettaa muille pelaajille. Sen pelaaminen tuntui hyvin sääntökeskeiseltä, omat vapaudet olivat hyvin vähissä, Nordic kertoo Suomen pelimuseon haastattelussa.

- Minä halusin suunnitella roolipelin, jossa pelaajat hahmoineen saavat toimia mahdollisimman vapaasti. Ei niin, että peluu olisi kuin pöydän ääreen siirrettyä tietokonepeliä. Halusin, että pelaajat voivat olla ja tehdä vapaasti. Acirema syntyi tästä vapaudenhalusta. Siinä osuttiinkin nappiin. Acireman ohjeet olivat kiitettävän selkeät ja ylimalkaiset. Ne jättivät suunnattomasti tilaa luovuudelle ja kekseliäisyydelle. Pelinjohtajalla oli vapaat kädet rakentaa mitä vain, jos mielikuvitus nousi lentoon.

Hiedalla oli jo selkeä näkemys ainakin omista mieltymyksistään.

- Jotkuthan tykkäävät siitä, että sääntökirja on 300-sivuinen läpyskä, jossa on valehtelematta 200 erilaista taulukkoa, josta kaikki katsotaan ja määritellään. Minä en kaipaa ihan tämmöistä realismia, vaan tykkään kun säännöt ovat yksinkertaiset, nopeat ja pelattavat.

Acireman jälkeen julkaistu Miekka ja Magia -roolipeli muistetaan ja tunnetaan yleisesti ensimmäisenä todellisena suomalaisena roolipelinä.

- Acirema ei ollut oikea kirjapainotyö, vaan myin sitä omakustannepainoksena – kopioituna vihkona. Sille oli ihmeen hyvin kysyntää ja se meni hyvin kaupaksi, kun eihän Suomessa ollut minkäänlaisia suomenkielisiä roolipelejä. Niinpä ajattelin, että tehdään seuraavaksi oikein kunnon kirjanen, josta ihmiset näkevät millaista pelaaminen on.

- Toki minuakin kiinnosti tehdä ja julkaista oikea peli. Sitten täytyi varmistaa, että joku kustantaa sen. Fantasiapelit lupautui ottamaan pelin myyntiin, jonka jälkeen kustantajakin varmistui. Siitä tuli ihan hyvä peli silloisilla mittapuilla ja sitä myytin paljon, Hieta muistelee Miekan ja Magian syntyä.

Miten Hieta sitten päätyi pelien pariin, fantasiamaailmojen ja roolipelien mestariksi?

- Päädyin pelien pariin pelaamalla. Pelit kiinnostivat jo pienenä ja tein lautapeleistä omia versioita. Samoin parantelin olemassa olevia pelejä, koska ne tuntuivat liian yksinkertaisilta. Sitten innostuin sähköisistä peleistä, varhaisista videopeleistä, ja harrastin niitä aivan alusta asti. Sitten kuvaan tulivat tietokonepelit ja roolipelit.

Aciremasta julkaistiin alkuperäisen vuoden 1985 painoksen lisäksi uusi versio vuonna 1987. Lisäksi se käännettiin englanniksi ja julkaistiin vuonna 2014 uusittuna ja päivitettynä, silti ihanan oldskoolisena nimellä The Secret Treasure of Raguoc in the Acirema Dungeons. Lataa pelikirjat PDF-muodossa osoitteesta www.peussa.com/acirema.

"Vuosi oli varmaankin 1985. Tein seikkailuja ottaen ideoita lähinnä Zorkeista ja muista tekstiseikkailupeleistä. Ensimmäinen seikkailu päättyi hahmojen (kaksi kpl) kuolemaan taistelussa Mustaa velhoa vastaan. Toisessa seikkailussa hahmoja kuoli jo matkan varrella pariin kertaan, mutta kolmannet hahmot voittivat velhon ja löysivät aarteen. Varmaan kaikki sääntökirjan hirviöt olivat käytössä.

Luolastossa oli ainakin sokkelo, jossa asui Pantti-Antti-niminen kääpiökauppias. Ja vihreä lohikäärme, jonka hahmot ensin voittivat noppapelissä ja sitten tappoivat, kun se osoittautui huonoksi häviäjäksi.

Hauskaa pelissä oli erityisesti pelinjohtajan täysi vapaus, eikä tarvinnut kahlita itseään mihinkään taustamaailmaan vaan ideoita sai repiä joka suunnasta."

Erkka Leppänen,
Vaskikirjat-fantasiakustantamo

NORDIC ELI RISTO J. HIETA on toimittanut myös Claymore-roolipelilehteä ja tehnyt vuosikymmenten mittaan kymmeniä lauta-, seura- ja roolipelejä, samoin kuin niihin liittyviä kirjoja. Osa on julkaistu kaupallisesti, osa omakustanteina ja osaa on pelattu vain omalla porukalla.

Näistä tietoa hänen Archive.orgista löytyvien kotisivujensa jäänteillä: web.archive.org/web/20170921193925/https://www.ricostar.net/4


Peli: THE SECRET TREASURE OF RAGUOC IN THE ACIREMA DUNGEONS
Vuosi: 1985
Alusta: pöytäroolipeli
Tekijä: Risto "Nordic" Hieta
Julkaisija: Risto J. Hieta

Kuvat: Jukka O. Kauppinen, Marko Peussa (2014-painoksen grafiikka)

Poimintoja pelimuseosta-juttusarjassa esitellään museon makupaloja myös kulissien takaa.
SUOMEN PELIMUSEO, VAPRIIKKI Alaverstaanraitti 5, Tampere
suomenpelimuseo.com

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 2/2022
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: https://retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta https://tilaaskrolli.fi