Pää täynnä huonoja muistoja ja traumoja, mies hoipertelee syrjäiseen amerikkalaiseen pikkukaupunkiin. Ohjenuorana toimii mystisesti saatu kehoitus matkustaa kaupunkiin etsimään tiettyä henkilöä. Paikalla käy nopeasti selväksi, että kaikki ei ole kunnossa. Kaupungin kadut ammottavat tyhjyyttään ja koko paikka näyttää siltä kuin se olisi seissyt tyhjänä vuosikymmeniä. Niin, ja tietenkin varjoissa piileskelee kamalia hirviöitä.


Ei, en suinkaan puhu Silent Hillistä, miksi kukaan kuvittelisi mitään sen suuntaistakaan? Puheenaiheena on tietenkin Silver Pines, syksyllä julkaistava 2D-kauhupeli, jonka testiversiota pääsimme pelaamaan toukokuun lopussa.



Vitsailu sikseen, Silver Pines on enemmän kuin vähän velkaa Konamin klassiselle kauhupelisarjalle, sillä sen voisi — hieman reduktiivisesti mutta kuitenkin — tiivistää sanoilla ”2D-versio Silent Hillistä”. Pelaaja ohjastaa yksitysetsivää, joka saapuu syrjäiseen Silver Pinesin pikkukaupunkiin jäljittämään poliiseilta karussa olevaa rokkitähteä. Tai saapui, sillä kun peli alkaa, pelaaja herää kaupunkin laidalla olevassa kahvilassa ilman mitään muistikuvaa siitä, miten tai milloin hän on kaupunkiin saapunut. Soiva puhelin vetää huomion puoleensa ja sen toisessa päässä puhuva ääni kehoittaa etsiväämme seuraamaan johtolankoja ja suorittamaan tehtävänsä.


Tämä ei tietenkään ole kovin helppoa, sillä Silver Pinesissa on mennyt selvästi kaikenlaista pahasti pieleen. Kaupungin asukkaat ovat muutamaa lukuunottamatta kadonneet, jättäen jälkeensä ränsistyneen autiokaupungin. Tie eteenpäin ei ole juuri koskaan suora tai selkeä, vaan vaatii sivupoluille poikkeamista, vihjeiden etsimistä ja hoksottimien käyttöä. Eikä tietenkään sovi myöskään unohtaa varjoissa vaanivia hirviöitä, jotka pahaenteisesti vaikuttavat kuin ihmisten vääristyneiltä irvikuvilta. Näitä vastaan pitäisi sitten taistella hyvin rajoittuneen ja alkukantaisen arsenaalin avulla. Mattopuukko vastaan yliluonnollinen olento? Ei kuulosta kovin reilulta tämä työkoneiden arvonta!

Kaikki on tietenkin Silent Hill –veteraanin korvissa kovin tutun oloista, mutta se suurin ero on, että Silver Pines on 2D-peli. Tai oikeammin ehkä 2,5D, sillä peli on kyllä toteutettu vektorigrafiikalla, mutta pelaaminen on lukittu kaksiuloitteisille kaistaleille, joiden välillä voi hyppiä syvyyssuunnassa vain ennalta määritellyissä paikoissa, vaikka kulkemalla ovesta sisään taloon, joka on aiemman pelikentän taustalla, tai liikkumalla risteyksiä pitkin rinnakkaisten katujen välillä.


Niin erikoiselta kuin ratkaisu kuulostaakin, se toimii. Kehitystiimi on osannut käyttää kolmiuloitteiseen maailmaan tiputeltuja 2D-tasoja hyvin. Liikkuminen maailmassa tuntuu hyvältä ja luonnolliselta, ja pelin 2,5D-luonne antaa sille myös persoonallisen ilmeen. Kun tiimi voi kontrolloida tarkalleen, mitä pelaaja ruudullaan näkee, he ovat pystyneet luomaan paljon visuaalisesti iskeviä ympäristöjä, jotka hauskasti vihjailevat pelaajalle siitä, mitä tulossa on.



Testiin päätynyt versio on hieman tuunattu versio siitä samasta demosta, joka tätä kirjoittaessani on kaikkien ladattavissa osana Steamin ”kauhupelien kesä”-tapahtumaa. Tarjolla ei siis ollut meillekään vielä koko peliä, vaan ainoastaan työn alla oleva versio sen ensimmäisestä parista tunnista. Jokainen halukas voi siis käydä itse testaamassa miltei samaa versiota pelistä sen sijaan, että luottaisi sokeasti meikäläisen jorinoihin. Laiskoille voin kuitenkin kertoa, että Silver Pines herätti ainakin minun mielenkiintoni.


Pelin vahvasti valoon ja varjoihin nojaava ilme on iskevä ja tyylikäs, plus 2,5D-perspektiivistä pelattava Silent Hill –kunnianosoitus on myös ideana ja pelattavuudeltaan mukavan erilainen kuin valtaosa muista Konamin klassikolle hattua nostavista peleistä.

Demossa ei vielä hirveästi tarinaa nähty, mutta tunnelmaa kylläkin, ja pitää kehua tiimiä myös siitä, miten hyvin sen nostatus onnistuu. Kaupunki vaikuttaa mystiseltä paikalta, jonka kaikki asukkaat puhuvat hyvällä tavalla kryptisiä juttuja. Ne metroidvania-vaikutteet näkyvät ja tuntuvat myös siinä, että pelimaailmassa tulee vähän väliä vastaan paikkoja ja alueita, joihin ei vielä pääse. Kameralla voi sitten räpsiä kartalle kuvia, jotta muistaa palata takaisin, kunhan enemmän pelatessaan on löytänyt vaikka työkalut, joilla saa riippulukkoja auki.


Pienen vertikaalisen kaistaleen jälkeen ei toki voi sanoa mitään lopullisen tapaistakaan, mikä tuskin yllättää ketään. Onhan kyseessä kuitenkin ennakko. Lopullisen tuomion aika on vasta syksyllä, kun lopullinen peli ilmestyy. Parin tunnin pelailu riitti nostamaan Silver Pinesin omalle odotuslistalleni, joskin toki odotan kiinnostuksella esimerkiksi sitä, miten hyvin lopullinen peli pystyy muuttamaan sen kryptisen ja vihjailevan maailmansa seuraamisen arvoiseksi tarinaksi.
Mutta tosiaan, demo on Steamissa kaikkien pelattavissa, joten jos kiinnostus heräsi yhtään, käykää tutustumassa itse.

Silver Pines
Kehittäjä: Wych Elm
Julkaisija: Team 17
Alustat: PC, PS5, Switch 2, Xbox Series S/X
Julkaisu: 8.10.2026
Lisätietoja: Pelin kotisivut