V2.fi testasi: Steelseries Aerox 3 Wireless Gen 2 -hiiri
Tilasiko joku reikiä pelihiireensä?
Uusien pelihiirten tuloa ei vain voi pysäyttää, sillä niitä paukahtelee esiin tiheämmin kuin sieniä syysmetsässä. Eikä riitä, että valmistajat paukuttavat uusia hiirimalleja markkinoille Maxim-konekiväärin tulinopeuden tahdilla, vaan pirulaiset myös sotkevat vesiä julkaisemalla uusia versioita vanhoista hiiristään.

Tähän kategoriaan kuuluu myös yleensä luotettavan Steelseriesin tuore Aerox 3 Wireless Gen 2, joka saa ainakin siitä välittömästi kiitosta, että toisin kuin useimmat muut päivitetyt laiteversiot, se tunnistaa itsensä jo heti laatikkonsa ja nimensä perusteella päivitetyksi hiiriversioksi. Helpottaa myös kuluttajan elämää, kun ei tarvitse kaupassa ihmetellä, onko ostamassa uutta ja huikeaa versiota, vai useamman vuoden takaista, korvattua mallia.
Eivätkä hiiren hyvät puolet suinkaan lopu siihen. Versiopäivityksen kunniaksi Steelseries on heittänyt hiiren sisuksiin uusinta teknologiaa. Mukaan on kuitenkin livahtanut myös yksi todellinen megamoka, joka saa koko hiiren vaikuttamaan hieman kyseenalaiselta tapaukselta.
Olen usein tuoreita hiiriä ja muita pelivehkeitä arvostellessani kehunut, että niiden suunnittelu on hillittyä ja eleganttia. Että ne eivät suoranaisesti huuda olevansa pelinäppiksiä tai –hiiriä. Aerox 3 Wireless ei tähän klubiin pääse, sillä sen suunnittelu on kauniisti sanoen lennokasta. Suurilta mitoiltaan hiiri on hyvin tyypillinen vuoden 2026 pelihiiri: yleismuotoilu on päärynämäinen, eli hiiri kapenee linjakkaasti peräpäästään ylöspäin.
Mutta sitten! Koko hiiren selkämys nappeja lukuunottamatta on vedetty täyteen ruudun muotoisia aukkoja, joten se kämmentä vasten oleva pinta on käytännössä yksinomaan sangen ohutta muoviritilää. Tämä herätti ainakin minussa heti kaksi kysymystä: onko tämä yleensäkään miellyttävää muotoilua ja lisäksi onko hiiren elinikä näin mitattavissa kuukausissa, kun kädestä ropiseva hiki ja muu roska täyttää paljaana olevat sisukset saman tien.
Huoli oli turha. Makuasioista on toki turha kiistellä, mutta ainakin minun kouraani vasten hiiren pinnoite tuntui jos nyt ei miellyttävältä, niin ainakin hyvin neutraalilta. Ei sitä tuntuman eroa oikein normaalista perushiirestä erottanut, ainakaan negatiivisesti. Aukot kun pitävät huolen siitä, että ilma kiertää myös kämmenen alla paljon normaalia paremmin, vaikka olisi millainen kämmenote hiirestä.

Myös huoli hikivaaroista on turha, ainakin jos Steelseriesiin on uskominen. Heidän mukaansa hiiri on IP54-luokituksen mukaisesti tiivis pölyä ja vesiroiskeita vastaan. Toki vasta paljon noin kuukauden testijaksoa pitempi käyttöaika paljastaa, miten hyvin suoja oikeasti kestää, mutta ainakin toistaiseksi hiiri toimi ilman ongelmia, eivätkä sisukset edes muuttuneet ajan saatossa karmean näköisiksi.
Reikäistä pinnoitetta koristavat kaksi suurta pääpainiketta, pehmeästi naksahteleva rulla, DPI-pika-asetusten välillä vaihteleva pieni kytkin, sekä kaksi peukkupainiketta. Perinteiseen tyyliin nämä peukkunapit löytyvät vain vasemmalta puolelta, joten vasenkätisille jää taas tyhjä arpa käteen. Steelseries kehuu, että kaikki kytkimet on suunniteltu kestämään vähintään 80 miljoonaa klikkausta.
Hiiri on langaton ja kytkentä tapahtuu joko Bluetooth 5.0:n tai Steelseriesin oman 2,4GHz protokollan kautta. Jälkimmäinen vaatii mukana tulevan vastaanottimen kytkemisen koneeseen, Bluetooth taas tietenkin toimii minkä tahansa Bluetooth-yhteensopivan laitteen kanssa. Mukana tuleva USB-A – USB-C –kaapeli lataa hiirtä ja lisäksi mahdollistaa sen langattoman vastaanottimen kytkemisen.
Ulkoisen suunnittelun kruunaa äärimmäisen runsas LED-valaistus, joka lienee sen koko reikäisen pinnoitteen suuri idea. Hiiri kun on ladattu sen verran täyteen LED-valoja, että käytössä se tuntuu pieneltä diskopallolta, joka tykittää värikästä valoa joka suuntaan. Tämä mielessä onkin hyvin kummallista, että LED-valoja ei käytännössä voi juurikaan käyttää. Steelseriesin mukaan hiiren akku kestää LED-valot sammutettuna, kohtalaisella mittaustaajuudella ja 2,4GHz yhteydellä jopa 135 tuntia. LED-valot päällä ja muuten samoilla asetuksilla akku kului loppuun jo muutaman päivän käytön jälkeen, mikä on suorastaan naurettavan heikko suoritus.
Käytössä Steelseries Aerox Wireless 3 on ihan asiallinen hiiri, joskaan ei mitenkään erikoisen hyvä. Hiiren optinen sensori pystyy parhaimmillaan 26 000 DPI:n tarkkuuteen, 400 IPS:n nopeuteen ja 40 G:n kiihtyvyyteen, mikä käytännössä tarkoittaa, että hiiri toimii hyvin. Se lukee tarkasti ja luotettavasti, eikä testijakson aikana tullut vastaan mitään yllättäviä töksähdyksiä tai muita ongelmia.
Steelseriesin mukaan 2,4GHz yhteys on toteutettu ”4K Fast” –teknologialla, joka mahdollistaa parhaimmillaan 0,25 millisekunnin päivitysnopeuden, joka on siis neljä kertaa suurempi kuin ”perinteisten hiirten yhden millisekunnin nopeus”. Kuulostaa komealta laatikon kannessa, mutta rehellisesti sanoen en huomannut mitään merkittävää eroa vertailukohteina toimineisiin Logitech G Pro X2 Superstrikeen tai Razer Viper V4 Prohun verrattuna.
Tämä ei toki sinänsä ole mitenkään yllättävää, koska rehellisesti sanoen suurin osa vähänkään hintavammista pelihiiristä toimii vuonna 2026 hyvin samalla — lue ”luotettavalla” — tavalla, joten ne erot tulevat enemmänkin puitteista. Softasta ja hiirten pienistä tai suuremmista erikoisuuksista.

Aerox 3 Wirelessin tapauksessa softa toimii ihan kohtalaisesti, sillä Steelseriesin ohjelmisto ei ole lähelläkään sitä hiirisoftien karmeinta päätä, mutta erikoisuudet enimmäkseen loistavat poissaolollaan. Reikäinen muotoilu on mitä on, mutta ne sitä hyödyntävät LED-valot ovat jäätävän akkukeston johdosta miltei käyttökelvottomia.
Niinpä käteen jää lopulta hyvin ja luotettavasti toimiva perushiiri, jonka 109 euron hintalappu nostaa sen kilpailemaan samaan luokkaan Razerin mainstream-mallien, sekä Corsairin, HyperX:n ja Keychronin kärkimallien kanssa. Se pärjää vertailussa hyvin, mutta ei toisaalta erotu massasta oikein mitenkään.
Onko tämä sitten huono lopputulos? Ei toki. Ei siinä ole mitään vikaa, että hoitaa hommansa asiallisesti ja jos kaipaa hyvin toimivaa pelihiirtä ja sattuu pitämään Steelseriesin tyylistä, tästä sitä saa. Väistämättä vaan jälleen kerran tulee mieleen The Wire –sarjasta Stringer Bellin puhe siitä, miten viiden asteen päivät eivät herätä suurta intohimoa
Steelseries Aerox 3 Wireless Gen 2
Hintaluokka: 109 euroa
Lisätietoja: Steelseries

Tähän kategoriaan kuuluu myös yleensä luotettavan Steelseriesin tuore Aerox 3 Wireless Gen 2, joka saa ainakin siitä välittömästi kiitosta, että toisin kuin useimmat muut päivitetyt laiteversiot, se tunnistaa itsensä jo heti laatikkonsa ja nimensä perusteella päivitetyksi hiiriversioksi. Helpottaa myös kuluttajan elämää, kun ei tarvitse kaupassa ihmetellä, onko ostamassa uutta ja huikeaa versiota, vai useamman vuoden takaista, korvattua mallia.
Eivätkä hiiren hyvät puolet suinkaan lopu siihen. Versiopäivityksen kunniaksi Steelseries on heittänyt hiiren sisuksiin uusinta teknologiaa. Mukaan on kuitenkin livahtanut myös yksi todellinen megamoka, joka saa koko hiiren vaikuttamaan hieman kyseenalaiselta tapaukselta.
Reikiä riittää enemmän kuin ES-addiktin hampaissa
Olen usein tuoreita hiiriä ja muita pelivehkeitä arvostellessani kehunut, että niiden suunnittelu on hillittyä ja eleganttia. Että ne eivät suoranaisesti huuda olevansa pelinäppiksiä tai –hiiriä. Aerox 3 Wireless ei tähän klubiin pääse, sillä sen suunnittelu on kauniisti sanoen lennokasta. Suurilta mitoiltaan hiiri on hyvin tyypillinen vuoden 2026 pelihiiri: yleismuotoilu on päärynämäinen, eli hiiri kapenee linjakkaasti peräpäästään ylöspäin.
Mutta sitten! Koko hiiren selkämys nappeja lukuunottamatta on vedetty täyteen ruudun muotoisia aukkoja, joten se kämmentä vasten oleva pinta on käytännössä yksinomaan sangen ohutta muoviritilää. Tämä herätti ainakin minussa heti kaksi kysymystä: onko tämä yleensäkään miellyttävää muotoilua ja lisäksi onko hiiren elinikä näin mitattavissa kuukausissa, kun kädestä ropiseva hiki ja muu roska täyttää paljaana olevat sisukset saman tien.
Huoli oli turha. Makuasioista on toki turha kiistellä, mutta ainakin minun kouraani vasten hiiren pinnoite tuntui jos nyt ei miellyttävältä, niin ainakin hyvin neutraalilta. Ei sitä tuntuman eroa oikein normaalista perushiirestä erottanut, ainakaan negatiivisesti. Aukot kun pitävät huolen siitä, että ilma kiertää myös kämmenen alla paljon normaalia paremmin, vaikka olisi millainen kämmenote hiirestä.

Myös huoli hikivaaroista on turha, ainakin jos Steelseriesiin on uskominen. Heidän mukaansa hiiri on IP54-luokituksen mukaisesti tiivis pölyä ja vesiroiskeita vastaan. Toki vasta paljon noin kuukauden testijaksoa pitempi käyttöaika paljastaa, miten hyvin suoja oikeasti kestää, mutta ainakin toistaiseksi hiiri toimi ilman ongelmia, eivätkä sisukset edes muuttuneet ajan saatossa karmean näköisiksi.
Reikäistä pinnoitetta koristavat kaksi suurta pääpainiketta, pehmeästi naksahteleva rulla, DPI-pika-asetusten välillä vaihteleva pieni kytkin, sekä kaksi peukkupainiketta. Perinteiseen tyyliin nämä peukkunapit löytyvät vain vasemmalta puolelta, joten vasenkätisille jää taas tyhjä arpa käteen. Steelseries kehuu, että kaikki kytkimet on suunniteltu kestämään vähintään 80 miljoonaa klikkausta.
Hiiri on langaton ja kytkentä tapahtuu joko Bluetooth 5.0:n tai Steelseriesin oman 2,4GHz protokollan kautta. Jälkimmäinen vaatii mukana tulevan vastaanottimen kytkemisen koneeseen, Bluetooth taas tietenkin toimii minkä tahansa Bluetooth-yhteensopivan laitteen kanssa. Mukana tuleva USB-A – USB-C –kaapeli lataa hiirtä ja lisäksi mahdollistaa sen langattoman vastaanottimen kytkemisen.
Ulkoisen suunnittelun kruunaa äärimmäisen runsas LED-valaistus, joka lienee sen koko reikäisen pinnoitteen suuri idea. Hiiri kun on ladattu sen verran täyteen LED-valoja, että käytössä se tuntuu pieneltä diskopallolta, joka tykittää värikästä valoa joka suuntaan. Tämä mielessä onkin hyvin kummallista, että LED-valoja ei käytännössä voi juurikaan käyttää. Steelseriesin mukaan hiiren akku kestää LED-valot sammutettuna, kohtalaisella mittaustaajuudella ja 2,4GHz yhteydellä jopa 135 tuntia. LED-valot päällä ja muuten samoilla asetuksilla akku kului loppuun jo muutaman päivän käytön jälkeen, mikä on suorastaan naurettavan heikko suoritus.
Tekniikka toimii, mutta...
Käytössä Steelseries Aerox Wireless 3 on ihan asiallinen hiiri, joskaan ei mitenkään erikoisen hyvä. Hiiren optinen sensori pystyy parhaimmillaan 26 000 DPI:n tarkkuuteen, 400 IPS:n nopeuteen ja 40 G:n kiihtyvyyteen, mikä käytännössä tarkoittaa, että hiiri toimii hyvin. Se lukee tarkasti ja luotettavasti, eikä testijakson aikana tullut vastaan mitään yllättäviä töksähdyksiä tai muita ongelmia.
Steelseriesin mukaan 2,4GHz yhteys on toteutettu ”4K Fast” –teknologialla, joka mahdollistaa parhaimmillaan 0,25 millisekunnin päivitysnopeuden, joka on siis neljä kertaa suurempi kuin ”perinteisten hiirten yhden millisekunnin nopeus”. Kuulostaa komealta laatikon kannessa, mutta rehellisesti sanoen en huomannut mitään merkittävää eroa vertailukohteina toimineisiin Logitech G Pro X2 Superstrikeen tai Razer Viper V4 Prohun verrattuna.
Tämä ei toki sinänsä ole mitenkään yllättävää, koska rehellisesti sanoen suurin osa vähänkään hintavammista pelihiiristä toimii vuonna 2026 hyvin samalla — lue ”luotettavalla” — tavalla, joten ne erot tulevat enemmänkin puitteista. Softasta ja hiirten pienistä tai suuremmista erikoisuuksista.

Aerox 3 Wirelessin tapauksessa softa toimii ihan kohtalaisesti, sillä Steelseriesin ohjelmisto ei ole lähelläkään sitä hiirisoftien karmeinta päätä, mutta erikoisuudet enimmäkseen loistavat poissaolollaan. Reikäinen muotoilu on mitä on, mutta ne sitä hyödyntävät LED-valot ovat jäätävän akkukeston johdosta miltei käyttökelvottomia.
Niinpä käteen jää lopulta hyvin ja luotettavasti toimiva perushiiri, jonka 109 euron hintalappu nostaa sen kilpailemaan samaan luokkaan Razerin mainstream-mallien, sekä Corsairin, HyperX:n ja Keychronin kärkimallien kanssa. Se pärjää vertailussa hyvin, mutta ei toisaalta erotu massasta oikein mitenkään.
Onko tämä sitten huono lopputulos? Ei toki. Ei siinä ole mitään vikaa, että hoitaa hommansa asiallisesti ja jos kaipaa hyvin toimivaa pelihiirtä ja sattuu pitämään Steelseriesin tyylistä, tästä sitä saa. Väistämättä vaan jälleen kerran tulee mieleen The Wire –sarjasta Stringer Bellin puhe siitä, miten viiden asteen päivät eivät herätä suurta intohimoa
![]() |
Steelseries Aerox 3 Wireless Gen 2
Hintaluokka: 109 euroa
Lisätietoja: Steelseries
![]() |




Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti