Vuodesta 2026 on tulossa yllätyspäivitysten vuosi. Ensin Blizzard päätti muistaa Diablo II:a uudella laajennuksella ja nyt Red Hook Studios palaa laajentamaan sitä alkuperäistä pelihittiään, Darkest Dungeonia. Okei, kaksi kertaa ei ehkä vielä ole ihan vuoden nimeämisen arvoinen trendi, mutta silti, kivoja yllätyksiä!


Oletettavasti suuri osa meistä oli jo siirtynyt Darkest Dungeonista sen jatko-osan pariin tai kokonaan uusien pelien äärelle, joten miten on — onko reilun kuuden euron hintainen lisäsisältö uuden kampanjan saati sitten rahallisen panostuksen arvoinen sijoitus?



Paperilla The Fire’s Edge –nimellä kulkeva lisäsisältö ei ole mikään suunnaton paketti. Se kun lisää peliin kaksi uutta hahmoluokkaa, kolme uutta tukikohtaan rakennettavaa aluetta, sekä muutaman uuden efektin, joita satunnaisgeneraattori voi sitten läpsiä pelaajan löytämiin esineisiin. Kaiken lisäksi sankaritkaan eivät varsinaisesti ole uusia, vaan hyvinkin tuttuja jo Darkest Dungeon II:n pelaajille, nyt vain ensimmäisen pelin mekaniikkoihin sovitettuina malleina.


Nämä olivat ne huonot uutiset, nyt on hyvien vuoro: pienestä koostaan huolimatta The Fire’s Edge on oikein mukava lisä peruspeliin. Aiempien lisäsisältöjen uusien haasteiden ja luolastojen kauniisti sanoen vaihtelevan tason huomioiden en pidä sitä mitenkään pahana juttuna, etteivät kehittäjät taas tunkeneet peliin jotain uutta ja karmeaa viemään pelaajien mielenterveyden rippeitäkin.

Kumpikin uusi hahmoluokka toimii mainiosti, toinen ehkä vähän turhankin. The Runaway, karkuri, keskittyy Darkest Dungeonissa kokonaan uuden vahinkotyypin, eli vihollisten palamaan sytyttelyn ympärille. Karkuri osaa vuorollaan sytyttää yhden tai useampiakin vihollisia liekkeihin ja myöhemmillä vuoroillaan sitten innostamaan liekit suorastaan naurettavan tehokkaiksi infernoiksi. Jos meno käy turhan kovaksi, karkuri voi vetäytyä varjoihin, jolloin hän ei voi toimia, mutta paranee nopeasti ja passiivisesti joka vuorolla. Kuten eräs kaverini aika osuvasti totesi, karkuri tuntuu niin ylitehokkaalta, että sitä voisi melkein luulla jonkun pelaajan tekemäksi modiksi.


Toinen uusi hahmo, Duelist, kaksintaistelija, on taas tankin ja vahingontekijän risteytys, joka on pelityyliltään paljon pyromaania monimutkaisempi. Kaksintaistelijan kyvyt vaihtavat tätä miekkailutyylistä toiseen, tarjoten passiivisia ja aktiivisia bonuksia, sekä vaihtaen tämän kykyjäkin lennosta. Miekkailija osaa väistellä vihollisten iskuja ja sitten läpsiä näitä takaisin vastapalloon, joten väistötehokkuutta painottamalla saa aikaan hyvin kestävän ja tehokkaan tankin, joka tekee myös kunnolla vahinkoa. Hyvä lisä tämäkin, vaikka ei olekaan yhtä rikkinäinen kuin karkuri.

Uudet rakennukset eivät sinänsä tuottaneet suunnattomia riemun kiljahduksia, sillä ne tarjoavat joka viikko kylän paranteluun tarvittavia perhekalleuksia tai sankareiden käyttämiä helyjä, kumpiakin satunnaisesti. Viimeinen rakennus, Académie Duello, tuntuu taas keskittyneen miltei yksinomaan kaksintaistelijan buffaamiseen.



Ei siis mitään suunnatonta, mutta eipä kuudella eurolla sinänsä voi paljon enempää odottaakaan, varsinkin kun kyseessä on kuitenkin jo 10 vuoden ikäinen peli. On toki todettava, että koska Darkest Dungeon on sisältänyt jo vuosikausia tuen Steam Workshop –modeille, peliin on saatavilla kirjaimellisesti satoja uusia hahmoluokkia ja muuta pelaajien tekemää sisältöä, täysin ilmaiseksi. Joten kannattaako Red Hook Gamesin modipaketista maksaa rahaa, vaikka summa toki pieni onkin?


Se on tietenkin jokaisen oma päätös. Pelaajien kunniaksi on todettava, että monet pelaajien tekemät modit ovat laadultaan vähintään yhtä hyviä kuin Red Hookin viralliset tuotokset, joten periaatteessa rahalla ei saa suunnatonta laatuetua. Toisaalta, jollain ne Red Hookin toimiston valot täytyy pitää päällä ja perinteisesti raha on ollut siinä hommassa aika hyvä. Asiallista ja peliin hyvin sopivaa sisältöä pienellä summalla on siis minun kirjoissani sangen hyvä diili.


Lisäksi toki lisäsisältö on mitä mainioin tilaisuus taas puhaltaa pölyt pelin päältä ja muistella, miksi Darkest Dungeon oli aikanaan niin uskomattoman kova juttu. Oli kiva myös huomata, miten peli on monista yhtäläisyyksistä huolimatta myös kokemuksena aika erilainen kuin Darkest Dungeon II, joten jos joku sattui hyppäämään vasta sen myötä sarjan kärryille, kannattaa ehdottomasti tutustua myös siihen alkuperäiseen peliin – lisäsisällöllä tai ilman.