Tuorein sisältö

Testissä Kinect

Manu Pärssinen

11.11.2010 klo 18.18 | Luettu: 10798 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Ketarat ojossa olohuoneessa

Viimeinenkin ison pelikolmikon liikeohjainratkaisusta julkaistiin tämän viikon keskiviikkona, kun paljon puhuttu Microsoft Xbox 360 Kinect -sensori saapui Euroopankin kauppoihin. V2.fi on heilunut alun pelivalikoiman tahtiin jo viikon verran ja tässä tunnelmia.

Ei agorafoobikoille


Pärssinen perheen kerrostaloasunnosta yksi huone on pyhitetty pelaamiselle ja peleistä kirjoittamiselle, eli toimii pelihuoneenani/toimistonani. Microsoftin testitilaisuuden ja messujen perusteella osasin jo varautua tilan tarpeeseen, joten siirsin matalan tv-tason päällä olevan televisioni mahdollisimman lähelle pöydän takareunaa ja ryhdyin asentamaan laitetta paikoilleen. Uuteen X360 ‘slim’-malliin Kinect kytketään suoraan sitä varten tehtyyn porttiin, mutta vanhempia konsolimalleja varten mukana on myös USB-liitin ja virtalähde.

Asentaminen oli helppoa ja Kinect alkoi heti tunnistaa liikkeitäni, mutta kun tutustutin sitä itseeni (automaattista sisäänkirjautumista varten), aloin jo huomata että optimistisuuteni Kinect-pelien pelaamisesta toimistohuoneessani oli suuresti liioiteltua. Paketissa tulee mukana Kinect Adventures -peli, jota ensimmäistä kertaa testatessani huomasin välillä astuvani huoneestani ulos - johtopäätös oli siis selvä: X360 vermeineen oli roudattava huomattavasti isompaan olohuoneeseen.

Sohvapöytää kämpästä ei löydy, joten huonekalujen järjestelyn tarve oli minimaalista ja Kinectin testaaminen aloitettiin uudella innolla. Edelleen hämmästytti kuitenkin, kuinka suuren tilan pelaaminen vaatii - lähes kaksi metriä täysin tyhjää aluetta syvyyssuunnassa televisiosta on jotakuinkin oleellista. Edelleen sohva tuli välillä tielle, mutta myönnettävä on, että Kinect Adventures on testatuista peleistä ehdottomasti tilarohmuin - varsinkin kaksinpelinä. Microsoftin edustajan mukaan tilan tarpeeseen auttaa, mikäli sensorin laittaa television päälle ja varmasti tämä on tottakin, mutta mitäpä jos televisio on ohutta taulumallia ja sen päällä tönöttää jo Wiin sensori? Lisälaitevalmistajilla on ilmeisesti saatavilla jo monenmoista Kinect-telinettä.

Kinectin noin 150 euron hintaa on paljon kritisoitu ja varmasti se tuntuu vielä liian isolta monen perheen joululahjakonttiin, mutta lieventäviä asianhaaroja ovat mukana tuleva peli sekä se, että vaikka pelaajia olisi kuinka monta, lisää ohjaimia ei tarvita. Jos kotoa jo jokin liikeohjainvempula löytyy, on kynnys Kinectin hankintaan vieläkin suurempi. Hinnan laskua odotellessa, sanoi Kämäräinen autokaupassa.



Minähän olen ohjain


Alkukritiikin jälkeen kehuihin. Kun Kinect toimii (eikä se tunnu olevan edes kovin nirso valon määrästä - vain suorasta auringonpaisteesta) se todella toimii. Astun televisioni eteen, heilutan hetken kättäni ja konsolinpirulainen toteaa lähes välittömästi että kah, Manuhan se siinä. Valikoiden käyttäminen kädenliikkeillä ei ole lainkaan sellaista tuskaa, jota koin aikoinaan EyeToyn kanssa, vaan Kinect tunnistaa liikkeitä erinomaisesti, vaikka välillä käyttäjä vaihtuisikin.

Uskoisin Microsoftin speksanneen laitteensa kehittäjille tarkasti, mutta silti tuntuu, että eri pelien kohdalla Kinectin tunnistusviiveet ja -tarkkuudet vaihtelevat. Tietenkin tähän vaikuttaa myös pelin tyyppi ja tästä kohta lisää. Kaiken kaikkiaan Kinectin ensimmäisen aallon pelien toteutukseen on panostettu kiitettävästi rahaa ja aikaa. Monien Wiin tai Moven alkupään pelien kanssa mieleen hiipi fiilis siitä, että kyseessä oli äkkiä kokoon kasattu teos, kun ei vielä oikein tiedetty, mitä ohjaimella voisi tehdä. Tämän ongelman suurin osa julkaisupäivän Kinect-peleistä välttää, mutta saa nähdä mitä tapahtuu, kun pienemmät 3rd party -kehittäjät alkavat suoltaa omia teoksiaan markkinoille.

Kinect Adventures

Good Science Studio / Microsoft Game Studios

Kinect Adventures on Kinectin ns. pack-in-peli, ja onkin alkuvalikoimasta eniten kategoriassa ‘esitellään nyt mitä tällä voidaan tehdä’, mikä on varmasti sen tarkoituskin. Pelin ilmaisuus käy ilmi myös tarjolla olevien lajien määrästä, joka on vain viisi. Rallyballissa mäiskitään palloa hajoavaan seinään käsin ja jaloin, River Rushissa lähdetään alas koskea kumilautalla, Reflex Ridge on esterata, 20 000 Leaksissa tukitaan vuotavaa lasikuutiota sen sisältä käsin ja Space Popissa puhkaistaan kuplia painottomassa tilassa.

Seikkailuun voi lähteä joko yksin tai kaverin kanssa, mikä vaikuttaa erityisesti kumilautalla temppuillessa, kun hypyt pitää ajoittaa samaan aikaan ja molempien pelaajien pitää seistä tietyllä ‘laidalla’ menopeliä ohjatakseen. Hauskimmaksi lajiksi osoittautui Space Pop, jossa leijuminen tuntui luonnolliselta käsiä heiluttaen ja jossa myös hyödynnettiin tilaa syvyyssuunnassa. Ärsyttävin laji oli Reflex Ridge -esterata, jonka pelaaminen vaatii erittäin paljon liikkumista. Vuotojen tukinnassa Kinectillä tuntui välillä olevan hankaluuksia ruudun reunoilla tapahtuvien liikkeiden tunnistamisessa, mutta en osaa sanoa täsmälleen, oliko tämä pelin, teknologian, pelaajan vai jonkin olosuhteen aiheuttamaa.

Kinect Adventuresin heikkouksia ovat sen jo mainittu tilan tarve sekä lajien vähäisyys, sillä mitään viivettä ei esinny ainakaan niin paljon, että se pelaamista haittaisi. Pienistä yksityiskohdista, kuten hyvin selvitetyn seikkailun jälkeen tulevasta hauskasta ‘elävästä patsaasta’ kuitenkin näkee, ettei tätäkään peliä ole ilman laaduntarkastusta puskettu markkinoille. Kinectiseikkailu on ihan pätevä ilmaisena lisukkeena, mutta lisäpelattavaa alkaa kaivata melko nopeasti (ja ovela markkinointijuoni onnistuu!).

2,5/5

Kinect Sports

Rare / Microsoft Game Studios

Raren tekemä, alkuvalikoiman pakollinen urheilutitteli on Kinect Sports. Lajeja on reilusti enemmän kuin Adventuresissa, eli pelaajat heitetään keilaamaan, nyrkkeilemään, pöytätennistä pelaamaan, jalkapalloilemaan ja lentopalloilemaan. Lisäksi yleisurheiluun kuuluvat aita- ja pikajuoksu, keihään- ja kiekonheitto sekä pituushyppy. Koko touhun aloittaa hauska yleisön villitseminen, jonka kanssa tuli pelleiltyä useampikin minuutti.

Aloitetaan yleisurheilusta, jossa kiekonheittoa lukuunottamatta on kyse aluksi tai kokonaan juoksemisesta. Pelkkä tassujen töpöttely lattiaa vasten ei riitä, vaan polvia täytyy reippaasti nostella vauhdin keräämiseksi (tähän väliin terveysviranomaisten muistutus alkulämmittelyn tarpeellisuudesta). Kinect Sportsin lajeissa Microsoft lunastaa lupauksensa ainakin siitä, ettei tarvitse opetella kymmeniä näppäimiä pelejä pelatakseen, kun tv:stä tuttuihin lajeihin ryhtyminen käy keneltä tahansa luonnostaan. Suomalaisten kunnialaji keihäänheitto nousee helposti kaveri-illan suosikiksi, kun taas keilailu ja pingis tuntuvat turhankin kepeiltä ja tuuriin perustuvilta.

Kinect Sports on peli, joka helpoimmin puhkaisee Kinectin illuusion. Liikkeentunnistus kyllä toimii, mutta luuranko tulee esiin kaapista ja sanoo: “Tämä toimisi paremmin, jos käytettävissä olisi nappeja”. Kun laitteen pitää arvata, koska on se täsmällinen hetki kun haluaa päästää keilapallosta irti, ponnistaa pituushypyssä tai osua pingispalloon, päädytään sumean logiikan alueelle. Pelaaja kokee tämän viiveenä. Keilaus toimii paremmin Wiillä, pöytätennis taas Movella, molemmat kun tunnistavat myös mailan/ranteen täsmällisen asennon. Porukalla ja janojuoman siivittämänä Kinect Sports on toki hauskaa ja keihäänheitto rules.

2/5

Kinectimals

Frontier Developments / Microsoft Game Studios

EyePetin Move-versio(kaan) ei itseäni eikä perhettäni paljon hetkauttanut, mutta Kinectimalsin kissaeläimet tuovat ruudulle kehittyneimmät, söpöimmät, hassuimmat ja hellyttävimmät virtuaalilemmikit koskaan. Kun kyseessä ovat pantterit ja tiikerit, ei seitsenvuotiaalle pojallekaan tullut tunnontuskia ‘söpöilypelin’ pelaamisesta - isästä nyt puhumattakaan. Hieman ehkä yllättäenkin Kinectimals nousi ensimmäisen Kinect-viikon pelatuimmaksi peliksi perheessämme.

Pelaaja pölähtää autiolle saarelle, jonne vanha merirosvo on hylännyt kaikenlaista, mm. eläväisen (ja hyvin toteutetun) lentelevän apurielukan, monen lajisia kissaeläinten pentuja sekä röykkiön tavaraa ja aarteita löydettäväksi. Ensimmäinen tehtävä on valita, millaisen pantterin tai tiikerin sitä haluaa seurakseen, jonka jälkeen kisulia opettaen, leikittäen ja hoitaen saaren salaisuudet alkavat selvitä.

Eläimet on toteutettu uskomattoman realistisesti, toki hieman karrikoidusti ja leikkitaitoja korostaen, eivätpä Korkeasaarenkaan pantterit radio-ohjattavilla ajele. Kissanomistajille tutut kiehnäämiset, puskemiset, kehräämiset ja muu käytös on siirretty virtuaalimaukujille erinomaisesti. Tekemistä elukoiden kanssa riittää, vaikka vähitellen se alkaakin reilusti toistaa itseään. Loppua kohden perheen pienimmät saattavat tarvita myös apua heittotehtävissä ja pikkuväelle tulee helposti kielimuurikin vastaan, elleivät vanhemmat neuvo. Kinectimalsin kanssa eläinten ystävän aika kuluu kuin huomaamatta.

4/5

Dance Central

Harmonix / MTV Games

Ensimmäinen kohtaamiseni Dance Centralin kanssa päätyi nöyrtymiseen ja ymmärtäväiseen hymyyn sitä emännöinneeltä messutytöltä. Kun tanssipeli ei enää tarkoitakaan sitä, että taotaan jaloilla oikeita nappeja oikeaan tahtiin ruudun käskyjen mukaan, vaan sitä, että jokainen käden, jalan, jalkaterän, pään ja lantion heilahdus otetaan mukaan pelisuoritukseen, menee hetkeksi askeleet solmuun paremmaltakin parkettien partasudilta.

Kotona onneksi saa treenata ilman yleisön painostavia katseita ja melko nopeasti tanssiliikkeiden matkiminen peilikuvana ja ohjekorttien ymmärtäminen meni sen verran selkärankaan, että tähtiä (Harmonixin peli, joten tuttuja elementtejä löytyy) alkoi kertyä ainakin helpoimmista viisuista. Kovin montaa jättihittiä ei alkupään valikoimasta löydy, mutta aloitella voi vaikka Lady Gagan Poker Facella. Ne meikäläiselle mieluisimmat biisit olivatkin sitten vasta vaikeustason loppupäässä (Bust a move, Pump up the jam, Body Movin’). Kappaleita saa jatkossa ostettua toki lisää, toistaiseksi ei tarjolla ole kuin muutama.

Dance Central tunnistaa pelaajan liikkeet todella hienosti. Valitun pelihahmon tanssiessa sen ääriviivat hohtavat punaisena siitä kohdasta, missä pelaajan liikehdintä pettää. Mikäli rytmi ei ole luonnostaan veressä, saa alkupäänkin suorituksia treenata tosissaan, mikäli niistä haluaa enemmän tähtiä - toisaalta taas joissain vaikeammissakin biiseissä oli yllättävän yksinkertaisia liiketoisteluita. Vaikeustasoa nostamalla haastetta riittää varmasti kaikille. Kotibileissä Dance Centralin edessä heilumaan ei saa ehkä kaikkein ujoimpia yksilöitä, mutta tanssaamisesta innostuneille peli on mannaa.

4/5

Toimituksen pöydällä odottelevat vielä Joy Ride ja Your Shape: Fitness Evolved, joiden pariin palataan myöhemmässä artikkelissa. Alustavasti voi sanoa, että kyllä, käsien pitäminen näkymättömässä ratissa tuntuu yhä hieman epämukavalta, mutta osa auton liikkeistä tulee kropasta kuin itsestään. Fitness Evolved kuuluu taas siihen Kinect-kategoriaan, jonka liiketunnistus on vakuuttavaa.

Välillä pitää istuakin


Vaikka perusidean tuoreudesta voidaan väitellä, on Microsoft tuonut jotain uutta pelaamiseen ja se jokin on moninkertaisesti tarkempi liikkeiden tunnistus, kuin mihin Sonyn Eyetoy pystyi. Ohjaimettomassa pelaamisessa on toki ongelmansa, varsinkin peruspelaajille - ja näihin ratkaisuksi on jo väläytelty hybridi-pelejä, joissa Kinectin lisäksi käytetään ohjainta. Näin teknologiafanina innostus laitteen testaamiseen oli tietenkin suuri ja alkufiilikset sijoitusongelmista huolimatta paljon plussan puolella. Reilun viikon jälkeen uutuudenviehätys on alkanut hälventyä ja sohvanörtti alkanut kaivata takaisin takamuksilleen istumaan perusohjaimen pariin, mutta olohuoneessa tömisee yhä. Poika tai vaimo siellä pelaa Kinectimalsia tai Dance Centralia.

V2.fi | Manu Pärssinen
< Listasunnuntai #58... Lauantai-illan kevyi... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (13 viestiä)

Kinecimal

12.11.2010 klo 09.22

Joskus pitää hommata.
lainaa
Fly

12.11.2010 klo 11.24

Onneksi pelaajia on monenlaisia =)
lainaa
isä

12.11.2010 klo 11.33

Tytär ja rouva tosiaan löysivät pelaamisen, kun kinect saapui taloon... Tekniikka tosiaan pelaa ja ainut mistä oikeastaan voi valittaa, on tilantarve. Saipahan samalla myös uuden ja hiljaisen xboxin...
lainaa
dicehero

Rekisteröitynyt 24.02.2010

12.11.2010 klo 13.06

Hienosti toimii Kinecti ja koko perhe tykkää. Kaveriporukkakin saatiin liikkeelle urheilun muodossa ja keihäs lensi hienosti iloisen puheensorinan ja Kinectin helppouden ylistämisen seassa. Vaikka peleinä on vain Adventures ja Sports niin nyt jo tuntuu, että vajaa 200e ei mennyt hukkaan.

Sykemittarin kanssa pelailin Sportsin vauhdikkaimpia lajeja kuten juoksuja ja nyrkkeilyjä tunnin. Lopputuloksena oli huikeat 700 poltettua kilokaloria. Minusta liikunta-alan ammattilaisena se on todella hyvin viihde-elektroniikalle joka saa myös passiivisemmat persoonat liikkeelle ikään kuin "vahingossa".

Pakko vielä kommentoida Manulle, että pingis ja keilaus eivät todellakaan ole tuuriin perustuvia lajeja vaan kun kaksi asiansa osaavaa ihmispelaajaa pelaa vastakkain niin on tuuri kaukana. Lajit vaativat vähän tekniikan opettelua ja tutustumista. Oletko mm. huomannut että keilaradan lattiassa on tähtäysnuolet jotka liikkuvat sinun liikkuessa? Tai että heittokulma vaihtuu kun käännät kroppaasi suhteessa kameraan? Kun myös opettelee pingiksessä suuntaamaan lyöntinsä oikein on pelaaminen haastavaa kaverin kanssa, eikä pallot tunnu lähtevän enää niin sattumanvaraisesti. Lyönnin suuntaus tuntuu olevan isossa roolissa myös beachvolleyssa.
lainaa
perato

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

12.11.2010 klo 14.28

Ainakin oma kokemukseni Wii sportsista(tennis) oli juuri tuommonen tuuripeli, että oli pitemmän päälle ihan sama missä asennossa käsi oli jos se oli alhaalla kun lyönti lähti joka kerta samalla tavalla.
lainaa
junppa

12.11.2010 klo 15.21

Koskas se TSUMPA tulee??
lainaa
MikkoVir

12.11.2010 klo 19.20

Olin kyllä skeptinen ennen ostoa koska muut liikkeentunnistusmenetelmät ei ole vakuuttaneet.
Noh yllätyin positiivisesti siitä kuinka hyvin tämä todella liikkeet tunnistaa ja kuinka hauskaa pelaaminen on.
Muijakin kiinnostui pelaamisesta Your Shape: Fitness Evolved ja Dance Central johdosta. Oma suosikkini on ehkä Joy Ride.
lainaa
Korpse

13.11.2010 klo 00.39

Kinect Sports TOIMII kuin minun Cordooba sopivan sään tullen, eli helvetin hienosti. Tänään pyöri aluksi neljä tuntia putkeen pelaten ja loppuillasta hauskanpito jatkui vielä parilla tunnilla. Loistavaa viihdettä ja vähintään neljä tähteä olisi ansaittu. Tuurilla ei tässä pelissä pärjää!
lainaa
Laalaa

13.11.2010 klo 16.58

Huvittavaa kun tännekin on pesiytynyt näitä maksettuja kommentteja.
lainaa
TomppaA

13.11.2010 klo 18.19

"Hienosti toimii Kinecti ja koko perhe tykkää. Kaveriporukkakin saatiin liikkeelle urheilun muodossa ja keihäs lensi hienosti iloisen puheensorinan ja Kinectin helppouden ylistämisen seassa. Vaikka peleinä on vain Adventures ja Sports niin nyt jo tuntuu, että vajaa 200e ei mennyt hukkaan."

Vielä söpömpää kuin ne amerikkalaiset täydellinenperhekinectmainokset. Toimitus varmaan vois puuttua tälläiseen sissimarkkinointiin.
lainaa
Rams

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

13.11.2010 klo 21.10 1 tykkää tästä

Poistettu taas muutama ihan uskomaton itkuparkurähinä. Älkää jaksako.

Mitä tulee "sissimarkkinointiin", niin jos joku helmikuussa on rekisteröitynyt nyt ja tässä kinectiä epärehellisesti kehuakseen, niin se heille suotakoon. Tai sitten voisi ihminen vaan uskoa, että joku ihan oikeasti tästä pitää.
lainaa
Nauroin

13.11.2010 klo 22.25

Mistä näitä idiootteja fanipoikia aina tulee? "Öhöhö ms-mainosmiehet vauhdissa," ei parempaa enää keksi?
lainaa
Aatu

14.11.2010 klo 09.32

Eikö Kinectille ole mitään kiinnostavia pelejä? Urheilupelejä tuli pelattua kyllästymiseen asti jo 90 ja 2000-luvun vaihteessa. DDR:kin on jo hakattu ihan tarpeeksi ja Tamacotsien aika meni 15-vuotta sitten. Peli missä pitää juosta ei kyllä kiinnosta yhtään.

Onko sen sijaan tarjolla yhtään miekkaulupeliä? Mielummin enemmän arcademaista fantasia-miekkaulua. Sellainen voisi olla ihan hauskakin. Mites tässä Kinecticissä toimii nettipelaaminen?
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova