Tuorein sisältö

Taikuutta, aistiharhoja ja musisointia

Kati Alha

06.07.2012 klo 10.56 | Luettu: 3332 kertaa | Teksti: Kati Alha

Kolme tapaa hyödyntää Move-ohjainta
PlayStation Move -ohjain debytoi pian jo kaksi vuotta sitten, mutta positiivisesta vastaanotostaan huolimatta sille tehdyt pelit eivät ole ajan kuluessa täyttäneet odotuksia. Urheilupelejä ja ehkä joitain bilepelejä lukuunottamatta hyvät, täysin Move-ohjaimelle omistetut pelit ovat olleet hyvin harvassa. Lähitulevaisuus näyttänee, onko konsolien liiketunnistus kannattava juttu vai onko perinteinen ohjain sittenkin edelleen se parempi vaihtoehto. Tämänhetkistä tilannetta voi tarkkailla vaikkapa kokeilemalla jotakin näistä kolmesta pelistä.




SORCERYArvosteltu: PS3
Julkaisija: Sony Computer EntertainmentArvostelija: Kati Alha
Tekijä: The Workshop / SCEA Santa Monica StudioArvosana: 3/5



Move-ohjaimen soveltaminen miekaksi tai taikasauvaksi on jotenkin ilmeinen vaihtoehto. Sorcery valitsee näistä jälkimmäisen ja asettaa pelaajan velhon oppipojan, Finnin, saappaisiin. Kokemattomuus ei ole esteenä, kun Finn varastaa taikasauvan ja lähtee testaamaan juuri opittuja taitoja. Puhuva kissa seuranaan Finn ajautuu ennalta-arvattavasti suuren tehtävän eteen, kun ilkeä keijukuningatar uhkaa sekä ihmisten että keijujen maailmaa etsiessään kissan muodossa piilottelevaa tytärtään – joka tietenkin sattuu olemaan pelaajan matkakumppani.

Sorcery on suoraviivainen seikkailupeli, jonka olennaisimpia osia ovat erilaisten vihollisten kukistaminen ja uusien voimien kerääminen. Uusia loitsuja saadaan loitsusilmuista, joita matkan varrelta löytyy muutamia. Eri vihollisiin toimivat parhaiten tietyt loitsut tai niiden yhdistelmät, ja siten taistelussa on jonkinasteista – joskin kevyttä – strategista näkökulmaa. Hienoisen roolipelielementin peliin tuovat taikajuomat, jotka antavat pysyviä parannuksia Finnin voimiin. Parannukset kannattaa valita tarkkaan, sillä lyhyehkön pelin aikana ei ehdi maksimoimaan läheskään kaikkia voimia. Taikajuomia pääsee itse sekoittamaan, kun löytää ja yhdistelee oikeat ainesosat.


Move-ohjainta käytetään pelissä taikurin sauvana, ja navigaatio-ohjaimen avulla liikutaan. Yhdistelmä toimii kelvollisesti ja tekee liikkumisesta helppoa, mutta jättää pois perinteisellä ohjaimella saavutetun helpon kuvakulman vaihtelun. Matkan varrella opittavia uusia loitsuja vaihdetaan käyttöön Move-ohjaimen liikkeillä. Vaihto ontuu, sillä oikeaa elettä on välillä hankala saada onnistumaan kerrasta. Tämä turhauttaa varsinkin taistelun tiimellyksessä, jossa loitsuja pitäisi vaihtaa toisinaan hyvin nopeasti. Myös vihollisten tähtääminen ohjaimella on hankalaa. Apuna tähän on jonkinasteinen automaattitähtäys, joka useimmiten ohjaa loitsun vihollista kohti, mutta kun vihollisia parveilee ympärillä laumoittain, on oikean vihollisen loitsiminen välillä mahdoton tehtävä. Samoin automaattisesti vihollista kohti kääntyvä kamera haparoi, kun vihollisia on ympärillä eri suunnissa. Jatkuva sauvalla ammuskelu myös rasittaa kättä pidemmän päälle; mieluummin olisin tähtäillyt Move-ohjaimella ja räiskinyt normaaliloitsuja nappia painamalla jättäen varsinaiset heilautukset vaikka vahvemmille loitsuille.

On harmi, että lupaava Move-seikkailu jää vähän vajaaksi yksinkertaisuutensa ja pelattavuusongelmiensa vuoksi. Puutteistaan huolimatta Sorcery onnistuu kuitenkin tuottamaan viihdyttävän pelikokemuksen. Finn ja kissa muodostavat hyvän parivaljakon, jonka keskinäinen nokittelu on hauskaa kuunneltavaa, ja vaikka tarina on paikoin ehkä turhan kliseinen, jaksaa se kiinnostaa hyvin yhden pelikerran ajan.




DATURAArvosteltu: PS3
Julkaisija: Sony Computer EntertainmentArvostelija: Kati Alha
Tekijä: Plastic / SCEA Santa Monica StudioArvosana: 3,5/5



Aina silloin tällöin eteen tulee peli, joka pysäyttää erilaisuudellaan. Datura on yksi näistä peleistä. Pelin nimi tarkoittaa hulluruohoa, jonka käytöllä on aistiharhoja tuottava vaikutus. Tämä kuvaa hyvin peliä, jossa pelaaja muun muassa hivelee irtonaisella kädellään koivun runkoja saadakseen piirrettyä karttaan lisää alueita.

Suurin osa seikkailusta tapahtuu metsässä, jossa lentelee parveittain värikkäitä perhosia ja mustia kärpäsiä. Sekä grafiikat että äänimaailma ovat yksinkertaisia, mutta tyylikkäitä ja tunnelmallisia, eikä dialogia ole lainkaan. Yhdistelmä toimii mainiosti. Aina silloin tällöin pelaaja näkee välähdyksiä “todellisesta maailmasta”, mutta silti pelaajalle jätetään melko vapaat kädet päätellä, mitä pelissä oikein tapahtuu. Daturan tarkoitus ei olekaan kertoa tiettyä tarinaa, vaan jättää pelaaja pohtimaan ja tekemään tulkintoja.


Muutenkaan Datura ei pitele liikaa kädestä, vaan asioiden löytäminen ja pulmien selvittäminen kulkee eteenpäin enemmän pelaajan ehdoilla. Loputtomaan haahuiluun ei kuitenkaan päädytä, sillä pelaajaa informoidaan, kun lähellä on jotain huomionarvoista. Kaikki liikkuminen ja pelaaminen toimii yhden Move-ohjaimen kautta, ja pelaaja liikuttaa hahmon kättä liikuttamalla ohjainta. Käden oikean kohdan ja asennon löytäminen vie toisinaan aikaa, ja varsinkaan alkuun ohjaus ei tunnu kovin intuitiiviselta. Kun ohjaukseen tottuu, maailmassa liikkuminen ja asioiden koskettelu tuntuu lähes taianomaiselta. Hidastempoinen peli ei hätyyttele, joten kokeiluun jää aikaa. Itse huomasin välillä pysähtyväni vain kokeilemaan kuinka käsi liikkuu ja reagoi erimuotoisiin pintoihin.

Datura erottuu edukseen, mutta on armottoman lyhyt. Läpipeluu vie vain parisen tuntia, ja vaikka se sisältää vaihtoehtoisia valintoja, ei peli varsinaisesti houkuttele uudelleenpeluuseen. Datura varmasti jakaa yleisönsä ja voi tuntua monesta liiankin hitaalta ja abstraktilta. Itselle tämä oli mieleenjäävä kokemus, mutta loputtuaan jätti toivomaan lisää. 7,99 euron hintalapulla se on kuitenkin hintansa arvoinen ja Move-ohjainten omistajille suositeltava elämys.




PIXELJUNK 4AMArvosteltu: PS3
Julkaisija: Sony Computer EntertainmentArvostelija: Kati Alha
Tekijä: Q-GamesArvosana: 2,5/5



PixelJunk 4am on uusin Q-Gamesin Pixeljunk-sarjan peleistä. Vaikka oikeastaan sana “peli” on harhaanjohtava. PixelJunk 4am ei nimittäin ole peli, vaan ennemminkin musikaalinen lelu. Käyttäjä pääsee luomaan ja miksaamaan elektronista musiikkia Move-ohjaimen avulla: erilaiset ohjaimen heilautukset, eleet ja ääniraitojen “raahaamiset” muokkaavat raitojen yhdistelmistä ainutlaatuista musiikkia.

Kaikista hauskinta sovelluksessa on kokeilu, oli se sitten harkittujen, hienovaraisten muokkausten tekemistä tai villiä, päämäärätöntä heilumista. Omien liikkeiden vaikutus musiikkiin, varsinkin näin musiikista ymmärtämättömälle, toi jonkinasteista tyydytystä. Pidemmän session jälkeen kuitenkin eleohjaus alkaa puuduttaa. Sovellus avaa uusia toiminnallisuuksia käyttäjän jatkaessa musisointia, mutta ei informoi mitä lisäsisältöjä on tarjolla, tai mitä on tehtävä saadakseen jotain uutta avatuksi. Musiikki on visualisoitu muutamina vaihtoehtoisina kuvioina, mutta ainakaan allekirjoittanutta ne eivät vakuuttaneet. Luovemmilla ratkaisuilla visuaalisuus olisi voitu saada vahvemmaksi osaksi elämystä.

Jo se, että Move-ohjainta heiluttelemalla voi luoda musiikkia on omaperäistä, mutta oikeastaan olennaisin osa sovellusta on se, että kaikki sessiot lähetetään suorana PSN-yhteisön kuunneltavaksi. Siten samalla kun kokeilet miten heilautukset muuttavat sointia, ihmiset ympäri maailmaa voivat olla tarkkailemassa. Aluksi tämä tuntui aavistuksen ahdistavalta, kun lähetystä ei saanut pois päältä, vaikka vasta harjoitteli pelin toimintoja. Peli näyttää tasaisin väliajoin kuuntelijoiden määrän näytöllä, ja vähitellen kuuntelijoiden lisääntyessä ja ensimmäisten “kudojen” eli tykkäysten kilahtaessa tunsi jonkinlaista ylpeyttä ja koetti pitää kuuntelijoiden mielenkiintoa yllä.


Itse voi toki myös seurata muiden lähetyksiä, ja tämä puoli on lähes yhtä tärkeä kuin oma musisointi. Lähettäjiä voi myös hakea kaupungin tai nimimerkin perusteella, ja suosikkimiksaajat voi merkitä seuratuiksi, jolloin näkee koska he lähettävät musiikkia. Yhteisöllisyyttä tuetaan lisäksi Facebook- ja Twitter-yhteyksillä, joiden kautta voi ilmoittaa kun lähettää musiikkia, mutta näiden hyöty perusmiksaajalle jäänee marginaaliseksi.

PixelJunk 4am on kiva lelu, joka ensi-innostuksen pikaisen hiipumisen jälkeen saattaa vielä löytää paikkansa kotibileiden interaktiivisena taustamusiikkina – ainakin siihen asti että joku vieraista hermostuu usein psykedeeliseksikin muuttuvaan ääntelyyn.

V2.fi | Kati Alha
< Listasunnuntai #143... Lauantai-illan Kevyi... >

Keskustelut (1 viestiä)

tagman

Rekisteröitynyt 04.11.2007

06.07.2012 klo 18.47

Sorceryssä oli paljon hukattua potentiaalia. Taikavoimista olisi saanut paljon enemmän irti jos peli olisi ollut vapaampi, eikä niin suoraviivainen. Myöskin ympäristöt toisti samoja elementtejä. Mutta muuten Sorcery oli ihan mainio peli.
lainaa

Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova