FUBAR on True Lies -kopio, sillä Arnold Schwarzenegger näyttelee taas salaista agenttia, jonka ammattia perhe ei tiedä. Jos erehdyn kuvailemaan tätä "kivaksi kopioksi", se ei tarkoita, että True Liesin laatua lähestytään, mikä siis on selvää jo etukäteen. True Lies on paras 90-luvun tyylinen "James Bond" ja paras avioparista kertova toimintakomedia, kuten jokainen James Cameronin ohjaus on paras versio siitä, mikä sattuu tavoitteena olemaan (mukaanlaskien leffa lentävistä piraijoista, kuten hän itse kerskailee). Menikö liioitteluksi? Pöh. Cameron on elokuva-alan tärkein henkilö.

FUBAR alkaa kuivasti, mutta ehkä koukun tynkää löytyy. Jakso vahvistaa, että on lupa odottaa Arska-juttuja kuten liioitellun kätevää pätemistä, väkivaltaa ja tylytyksiä, mutta toteutus on tympäisevän kankeaa ja vaisua verrattuna klassikoihin ja kulttiklassikoihin. Sarja saattaa kuitenkin kertoa tarinan pelkän makeilun sijaan.

Herra CIA-agentti valmistautuu vikittelemään ex-vaimoaan eläkepäivillä, mutta on suoritettava vielä yksi tehtävä. Täydellisen epäuskottavasti kollegat eivät paljasta, että mies on matkalla pelastamaan tytärtään, vaikkei paljastuksen hetki ole kummoinen. Isä ja tytär ovat CIA-agentteja toistensa tietämättä. Jakson lopussa kombo hieman kutkuttaa, kun isä suhtautuu pikkumaisesti kultamurusensa kiroiluunkin, tyttären ollessa aidosti äkäinen nyt, kun hän sai tietää, miksi isä oli aina pois kotoa.

Tytär on soluttautunut ydinaseilla leikkivän asekauppiaan leiriin. Se on kiva ristiriita, että Arskan hahmo on tappanut asekauppiaan isän ja yrittänyt antaa pojalle suunnan, mistä johtuen asekauppias pitää häntä isähahmona. Ei vaikuta todennäköiseltä, että Arska surmaa "ottopojan", mutta jännite ehkä jo laukeaa, kun poika alleviivataan puhtaaksi psykopaatiksi ja meuhka alkaa.

Sarjan nimi viittaa sanontaan "Fucked Up Beyond All Recognition". Isän ja tyttären suhde on sitä: ainakin teoriassa ja toivottavasti kasvavissa määrin näin lämmiteltäessä.


Jakso 1-2 >

Katsottu: Netflix