Alun perin vuonna 1983 julkaistuun Audio-Technican "kannettavaan" (ts. helposti liikuteltavaan) Sound Burger -levysoittimeen minulla ei aikanaan syntynyt nostalgiasuhdetta, sillä en sellaista omistanut, enkä tiennyt ketään muutakaan, jolla moinen olisi ollut. Sittemmin se on tullut tutuksi kasarin retroestetiikan ikonina, eikä ole mikään ihme, että 40 vuotta myöhemmin (2023) Audio-Technica toi laitteen takaisin markkinoille. Nostalgia-aallon villitessä kansaa tuoretta teknologiaa sisuksiinsa saanut laite kävi sen verran hyvin kaupaksi, että tänä vuonna siitä julkaistiin lisää värivaihtoehtoja: valkoisen ja keltaisen rinnalle saapuivat sininen sekä vihreä vinyylinpyöritin, joista jälkimmäinen (AT-SB727 mallinumeroltaan) saapui V2.fi:n testiin.

Aivan ensimmäiseksi toistetaan se, mitä jo ensimmäisessä virkkeessä vihjailtiin: vaikka se on pieni ja kevyt ja siinä on kantoremmi, kyseessä ei ole missään tapauksessa kannettava vinyylisoitin, jota voisi roikuttaa kyydissään puiston läpi kävellessä vinyylin sulosointuja kuunnellen. Asentaminen aloitetaankin ruuvaamalla irti pitkä ruuvi, joka pitää äänivarren tiiviisti lukittuna paikoillaan kuljetuksen aikana. Sitä ei kannata hukata, mikäli tätä aikoo vaikka mökille kesällä edes takaisin rahdata. Sen jälkeen ohjekirjanen toteaakin huomioon otettavia seikkoja jotakuinkin seuraavasti:

• Levysoitin pitää asettaa tasaiselle, tukevalle pöydälle
• Levysoitinta ei pidä käyttää pystysuuntaisessa asennossa (vaikka se kivasti sillä tavalla roikkuisikin)
• Levysoitinta ei kannata laittaa kaiuttimien lähelle, ne kun herkästi aiheuttavat värinää ja tärinää - ja kyllä, Sound Burger on tosiaankin niille melkoisen herkkä, mitään tärinänvaimennusta ei muovikalikassa toki ole
• Levysoitin saattaa ottaa radiosta tai mobiilipuhelimista häiriöitä, pidä ne siis kaukana
• Muista latailla akku täyteen

Kannattaa muuten katsoa ohjevideo, joka on sopivasti sekavan ylilyödyn nostalgiahuuruinen:



Huoneessani lähin Bluetooth-kaiutin oli viime kesänä testattu Motorolan sellainen ja paritus kävi yllättävänkin ongelmitta. Käsitykseni mukaan laitteeseen voi parittaa kaikkiaan yhdeksän eri laitetta, joten kaiutinta ei tarvitse välttämättä kuljettaa mukanaan toiseen käyttöpaikkaan, mikäli siellä jo sellainen on.


Paketissa tulee levysoittimen (jossa on valmiina Audio-Technican äänirasia) lisäksi RCA-kaapeli ja USB-kaapeli latausta varten. Sen takusista löytyy siis Line Out äänen välittämiseen vaikkapa stereolaitteisiin, kunhan muistaa, ettei yhdistä sitä phono-liitäntään, vaan johonkin muuhun sisäänmenoon. Äänivartta pitelee paikoillaan ruuvin irrottamisen jälkeen kuminen teline, joka toimii myös 7 tuuman sinkkujen keskiönä. Hyvin tuumattu. Soittonopeuden saa tietenkin säädettyä 33 ja 45 kierrosnopeuden välillä, mutta minkäänlaista neulapainon säätöä laitteessa ei ole. Painoa laitteella on noin yksi kilo.

Ulkoisesti Sound Burger hohkaa kasarinostalgiaa, ja vaikka se ei ole kaikkein hiotuimman tyylikkäin laite, on se silti retrotyylikäs sillä lailla kieron oikealla tavalla. Sillä tavallla siis, että kun käymään tulee kavereita, voi näyttää että "katsokaa, minulla on tällainen" tai viedä sen illanistujaisiin näytille parin valikoidun lätyn kera.

Sound Burgerin moottori vaikuttaa laadukkaalta ja pyörittelee levyjä tasaiseen tahtiin. Kun akku kaipaa latausta, virtavalo muuttuu punaiseksi. Käytetty neula on Audio-Technican vakiovalikoimassa, eli ATN3600LC, joka maksaa Suomessa noin 20 euroa. Sen voi käsittääkseni vaihtaa myös johonkin arvokkaampaan malliin, mutta en näe siitä isompaa etua, kun säätöjä ei kuitenkaan ole olemassa. Yllättäen huomasin, että myös soittimen käyttämää akkua löytyy erikseen ostettavana, mikä lisää laitteen käyttöikää. Yhdellä latauksella soittoaikaa luvataan noin 12 tuntia, mikä piti arvioni mukaan jotakuinkin paikkansa kun yhden viikon tällä levyjä pyörittelin. Täyteen latautuminen kestää sekin noin 12 tuntia.


En laittaisi yli viiden kympin vinyyliharvinaisuuksia tähän vekottimeen rahistumaan, mutta jos on pelastanut kirppikseltä kasan jukebox-käytössä olleita sinkkuja, niin niitähän voi tämän kanssa kuunnella vaikka laiturin nokassa. Kyllä lätyt kieltämättä mukavasti ihan aidoilta vinyylilevyiltä tämän kautta kuulostavat, tosin paljon riippuu siitä, mihin bluetooth-pönttöön äänipurilaisen yhdistää.

Viimeisenä voidaankin pohtia kohderyhmää. Mikäli on kiinnostunut kasari-ysärinostalgiasta vinyylilevyharrastuksen kautta, on todennäköisesti jo hankkinut paremman levysoittimen. Mikäli haluaa kesämökille kakkossoittimen, saa samalla rahalla sinnekin jo tukevampaa tavaraa. Jos taas nostalgiarillit ovat vahvasti silmillä, muistaa laitteen mahdollisesti lapsuudestaan, lompakossa on ylimääräisiä satalappusia ja on jonkinmoinen tarve ottaa kevyesti liikuteltava soitin kyytiin, silloin kaikki raksit on raksitettu. Koriste-esineenäkin se toimii jossain määrin, tai vaikka vintage-kaupan muun rekvisiitan seassa taustamusiikin soittelijana.

Toisin sanoen: ihan hauska vekotin.

Audio-Technica Sound Burger
Hintaluokka: 230 eur
Lisätietoa: Audio-Technica