V2.fi testasi: DJI ROMO P -robotti-imuri
Taivaalta suoraan olohuoneeseen
DJI:n tuotteita on tällä sivustolla nähty lähinnä Villen testissä, sillä valmistaja on rakentanut maineensa ennen kaikkea droonien ja muiden kuvausvälineiden varaan. Olikin jossain määrin yllättävää, että miltei määräävään markkinaosuuteen edullisemman pään kuvauskoptereissa noussut firma päätti kastaa varpaitaan robotti-imureiden kilpailuille markkinoille, joilla Dreame ja Roborock taittavat peistä ja alan pioneeri iRobot taas joutui juuri jättämään konkurssihakemuksen.

DJI ROMO -nimen saaneesta imurista saapui testiin se kaikkein hintavin versio eli liki 2000 euroa maksava, lähes kokonaan läpinäkyvä ROMO P. Pakko sanoa, että kun ensi kertaa kuulin DJI:n tehneen moppaavasta imurista läpinäkyvän, en oikein tiennyt, mitä ajatella: kuka oikein haluaa nähdä pölypusseja ja likavettä muovikuoren läpi? Näin parin kuukauden testin jälkeen en muuten edelleenkään tiedä vastausta tähän, mutta oma silmä on sentään tottunut laitteen ulkonäköön.
Odotukset olivat kokonaisuudessaan korkealla, sillä vaikka aiemmin testattu Roborock Saros 10 on varsin asiallinen laite, on siinäkin yhä omat puutteensa. Itseäni kiinnosti, miten DJI aikoo perustella oman laitteensa huomattavasti korkeamman hinnan, ja myös se, kuinka paljon droonien sun muiden parissa vuosien mittaan karttunut appiosaaminen on valunut imurien tontille.
DJI ROMO P on täyden palvelun laite: se imuroi, moppaa ja vieläpä tekee lattialle erityisen hajunpoistokäsittelynkin omalla puhdistusaineellaan. Toisin kuin Roborockin imurissa, aine myydään valmiiksi paikalle asennettavassa säiliössä. Tämä taas ei ole varsinainen etu, sillä järjestely myös vaikeuttaa muiden aineiden käyttämistä – esimerkiksi Roborockin omaa lattiasaippuaa ei nimittäin saanut Suomesta pitkään aikaan, joten olen käyttänyt testeissäni normaalia pesuainetta ilman ongelmia. DJI tietysti myy pesuainesäiliöitä omassa kaupassaan postitoimituksella 16 euron kappalehintaan + toimituskulut. Sillä saa lähimarketista aika ison pullon lattianpesuainetta.

Muilta osin käyttöönotto sujui perin helposti. Sovellus on tyylikkään näköinen ja opastaa hyvin käyttäjäänsä, mikä on varmasti peruja DJI:n muusta osaamisesta sovellusohjattujen laitteiden saralla. Appi myös ehdottaa akun säästämistä rajoittamalla latauksen 80 prosenttiin, mikä on ajatuksena kaunis mutta toisaalta vähän takaperoinenkin: pienempi akun varaus kun tarkoittaa lyhyempää toiminta-aikaa. Samalla vaivalla valmistaja olisi voinut jättää akkuun lisäkapasiteettia sen käyttöikää suojaamaan eikä työntää asiaa kuluttajan vaivaksi.

Noin muuten ROMOn ominaisuudet ovat tavanomaisia lippulaivamallien saralla. Se suunnistaa LiDARin ja kameran avulla ja sisältää isojen harjojen lisäksi pikkuiset pyörivät viikset, joilla lika ohjataan imuriin. Telakka taas hoitaa pölyjen tyhjennyksen isompaan pussiin sekä moppityynyjen pesun ja kuivauksen siivousoperaation lopuksi. Laite kykenee ylittämään kohtalaisen kokoisia kynnyksiä, ainakin jotenkin: oman kotimme eteisen pitkänmallinen kynnys oli sille melkoinen haaste, mutta niin se on ollut myös kaikille testissä käyneille Roborock-malleille. Testijakson aikana löysin kuitenkin koneen vain kerran eteiseen jumittuneena kotiin tullessani.
Roborockiin verrattuna ROMO P jättää kokonaisuutena jotenkin sivistyneemmän ensivaikutelman. Sen toimintaääni on hiljaisempi ja robotin puheääni miellyttävämpi, Saros nimittäin pälättää asioitaan kohtalaisen kovaan ääneen ja kankeahkolla text-to-speech-englannilla.
Arkielämä ROMO P:n kanssa paljasti kuitenkin myös muita puolia. Kauniista ulkonäöstään huolimatta sovellus ei ole vielä täysin valmis, sillä siitä puuttuu esimerkiksi helppo mahdollisuus ajastaa toistuva siivous vain tietylle alueelle. Roborockin apissa tämä käy yksinkertaisesti piirtämällä karttaan alue ja luomalla sille rutiini, vastaavaa helppoa konstia en DJI:n sovelluksesta ainakaan kohtalaisella etsinnällä löytänyt. Sentään oli mahdollista siivota kertaluonteisesti tiettyjä kohtia sekä valita useimmille päiville pelkkä imurointi.

Sovellus on myös varsin vähäeleinen, sillä joko onnistuin epähuomiossa kytkemään siitä ilmoitukset pois päältä tai sitten niiden kytkemistä päälle ei alkujaankaan tarjottu. Tästä taas seurasi se, että kun robotti jumittui paikoilleen tai siltä loppui puhdas vesi, en saanut asiasta mitään ilmoitusta. Roborockin kanssa prosessi on nimittäin ollut, että kun päivän aikana saan tiedon robon joutumisesta perätilaan, ilmoitan siitä perheen WhatsApp-ryhmässä ja ensimmäisenä kotiin saapuva sitten nostaa laitteen takaisin reitilleen tai täyttää vesisäiliön. Tämä olisi pienempi ongelma, jos laite osaisi itse väistellä vaaranpaikkoja, mutta senkään suhteen ROMO P ei vielä ole mitenkään erityisen taitava. Tunnistus sinällään toimii ja on usein jopa oikeassa, mutta robotin reagoinnissa tunnistettuihin esineisiin on vielä tekemistä. Myös klassinen ”tunnistan, että tässä on nippu johtoja, mutta ajan silti suoraan siihen, takerrun piuhoihin ja pudotan moppini” nähtiin.

Kuten olen aiemminkin kertonut, meillä asuu rescue-kissa, joka on monella tavoin erikoistapaus. Tyttäreni on kantanut hänelle kaupasta vaikka millaisia leluja, joista toistaiseksi yksikään ei ole kiinnostunut. Eräänä päivänä sitten huomasin miukun riehuvan jonkin jännän esineen kanssa. Se osoittautui imurista irronneeksi harjaksi, josta vieläpä puuttui yksi kolmesta ”viiksestä”. Kissa ei ollut sitä irrottanut, vaan imuri oli itse jumittanut harjan kirjahyllyn kulman alle ja jatkanut sen pyörittämistä, kunnes ruuvi irtosi ja osa tipahti lattialle, mistä eläin oli sen bongannut lelukseen. Erikoista, ettei ohjelmisto ollut tässä vaiheessa puhaltanut peliä poikki.

Aika pian aloin saada muulta perheeltä myös sen suuntaista kommenttia, että Tarmo eli Roborock Saros 10 oli kyllä parempi siivoamaan, ja asiaa pohdittuani päädyin olemaan tästä yhtä mieltä. Työ sujuu ROMOlta kyllä tyylikkäämmin ja hiljaisemmin, mutta lopputulos ratkaisee – Sarosin perässä ei tarvinnut kierrellä lainkaan yhtä paljon harjaamassa ylimääräisiä irtoroskia pois, eikä siitä myöskään irronnut kappaleita siivouksen yhteydessä.
Lopputulos siis on, että vaikka DJI ROMO P on huomattavasti kalliimpi kuin esimerkiksi Roborockin ja Dreamen paremman pään mallit, vastine rahalle on toistaiseksi hieman hakusessa. Herraskaisen ulkomuodon lisäksi myös ominaisuuksien pitäisi olla todella kohdallaan, että hintalappuun voidaan kirjoittaa tällaisia lukemia. Osa puutteista olisi melko helposti korjattavissa ohjelmallisesti, osa taas saattaa vaatia laitteiston suunnittelua uudelleen. Tämän perusteella minun on tässä kilpailutilanteessa vaikea suositella ROMO P:n hankintaa, etenkin kun kilpailijat ovat lyöneet tiskiin melko rankkoja loppuvuoden alennuksia omista tuotteistaan.
DJI ROMO P
Hintaluokka: 2000 eur
Lisätietoa: romo.tech

DJI ROMO -nimen saaneesta imurista saapui testiin se kaikkein hintavin versio eli liki 2000 euroa maksava, lähes kokonaan läpinäkyvä ROMO P. Pakko sanoa, että kun ensi kertaa kuulin DJI:n tehneen moppaavasta imurista läpinäkyvän, en oikein tiennyt, mitä ajatella: kuka oikein haluaa nähdä pölypusseja ja likavettä muovikuoren läpi? Näin parin kuukauden testin jälkeen en muuten edelleenkään tiedä vastausta tähän, mutta oma silmä on sentään tottunut laitteen ulkonäköön.
Odotukset olivat kokonaisuudessaan korkealla, sillä vaikka aiemmin testattu Roborock Saros 10 on varsin asiallinen laite, on siinäkin yhä omat puutteensa. Itseäni kiinnosti, miten DJI aikoo perustella oman laitteensa huomattavasti korkeamman hinnan, ja myös se, kuinka paljon droonien sun muiden parissa vuosien mittaan karttunut appiosaaminen on valunut imurien tontille.
Ensipesaisut
DJI ROMO P on täyden palvelun laite: se imuroi, moppaa ja vieläpä tekee lattialle erityisen hajunpoistokäsittelynkin omalla puhdistusaineellaan. Toisin kuin Roborockin imurissa, aine myydään valmiiksi paikalle asennettavassa säiliössä. Tämä taas ei ole varsinainen etu, sillä järjestely myös vaikeuttaa muiden aineiden käyttämistä – esimerkiksi Roborockin omaa lattiasaippuaa ei nimittäin saanut Suomesta pitkään aikaan, joten olen käyttänyt testeissäni normaalia pesuainetta ilman ongelmia. DJI tietysti myy pesuainesäiliöitä omassa kaupassaan postitoimituksella 16 euron kappalehintaan + toimituskulut. Sillä saa lähimarketista aika ison pullon lattianpesuainetta.

Muilta osin käyttöönotto sujui perin helposti. Sovellus on tyylikkään näköinen ja opastaa hyvin käyttäjäänsä, mikä on varmasti peruja DJI:n muusta osaamisesta sovellusohjattujen laitteiden saralla. Appi myös ehdottaa akun säästämistä rajoittamalla latauksen 80 prosenttiin, mikä on ajatuksena kaunis mutta toisaalta vähän takaperoinenkin: pienempi akun varaus kun tarkoittaa lyhyempää toiminta-aikaa. Samalla vaivalla valmistaja olisi voinut jättää akkuun lisäkapasiteettia sen käyttöikää suojaamaan eikä työntää asiaa kuluttajan vaivaksi.

Noin muuten ROMOn ominaisuudet ovat tavanomaisia lippulaivamallien saralla. Se suunnistaa LiDARin ja kameran avulla ja sisältää isojen harjojen lisäksi pikkuiset pyörivät viikset, joilla lika ohjataan imuriin. Telakka taas hoitaa pölyjen tyhjennyksen isompaan pussiin sekä moppityynyjen pesun ja kuivauksen siivousoperaation lopuksi. Laite kykenee ylittämään kohtalaisen kokoisia kynnyksiä, ainakin jotenkin: oman kotimme eteisen pitkänmallinen kynnys oli sille melkoinen haaste, mutta niin se on ollut myös kaikille testissä käyneille Roborock-malleille. Testijakson aikana löysin kuitenkin koneen vain kerran eteiseen jumittuneena kotiin tullessani.
Roborockiin verrattuna ROMO P jättää kokonaisuutena jotenkin sivistyneemmän ensivaikutelman. Sen toimintaääni on hiljaisempi ja robotin puheääni miellyttävämpi, Saros nimittäin pälättää asioitaan kohtalaisen kovaan ääneen ja kankeahkolla text-to-speech-englannilla.
Vaatii säätöä
Arkielämä ROMO P:n kanssa paljasti kuitenkin myös muita puolia. Kauniista ulkonäöstään huolimatta sovellus ei ole vielä täysin valmis, sillä siitä puuttuu esimerkiksi helppo mahdollisuus ajastaa toistuva siivous vain tietylle alueelle. Roborockin apissa tämä käy yksinkertaisesti piirtämällä karttaan alue ja luomalla sille rutiini, vastaavaa helppoa konstia en DJI:n sovelluksesta ainakaan kohtalaisella etsinnällä löytänyt. Sentään oli mahdollista siivota kertaluonteisesti tiettyjä kohtia sekä valita useimmille päiville pelkkä imurointi.

Sovellus on myös varsin vähäeleinen, sillä joko onnistuin epähuomiossa kytkemään siitä ilmoitukset pois päältä tai sitten niiden kytkemistä päälle ei alkujaankaan tarjottu. Tästä taas seurasi se, että kun robotti jumittui paikoilleen tai siltä loppui puhdas vesi, en saanut asiasta mitään ilmoitusta. Roborockin kanssa prosessi on nimittäin ollut, että kun päivän aikana saan tiedon robon joutumisesta perätilaan, ilmoitan siitä perheen WhatsApp-ryhmässä ja ensimmäisenä kotiin saapuva sitten nostaa laitteen takaisin reitilleen tai täyttää vesisäiliön. Tämä olisi pienempi ongelma, jos laite osaisi itse väistellä vaaranpaikkoja, mutta senkään suhteen ROMO P ei vielä ole mitenkään erityisen taitava. Tunnistus sinällään toimii ja on usein jopa oikeassa, mutta robotin reagoinnissa tunnistettuihin esineisiin on vielä tekemistä. Myös klassinen ”tunnistan, että tässä on nippu johtoja, mutta ajan silti suoraan siihen, takerrun piuhoihin ja pudotan moppini” nähtiin.

Kuten olen aiemminkin kertonut, meillä asuu rescue-kissa, joka on monella tavoin erikoistapaus. Tyttäreni on kantanut hänelle kaupasta vaikka millaisia leluja, joista toistaiseksi yksikään ei ole kiinnostunut. Eräänä päivänä sitten huomasin miukun riehuvan jonkin jännän esineen kanssa. Se osoittautui imurista irronneeksi harjaksi, josta vieläpä puuttui yksi kolmesta ”viiksestä”. Kissa ei ollut sitä irrottanut, vaan imuri oli itse jumittanut harjan kirjahyllyn kulman alle ja jatkanut sen pyörittämistä, kunnes ruuvi irtosi ja osa tipahti lattialle, mistä eläin oli sen bongannut lelukseen. Erikoista, ettei ohjelmisto ollut tässä vaiheessa puhaltanut peliä poikki.

Aika pian aloin saada muulta perheeltä myös sen suuntaista kommenttia, että Tarmo eli Roborock Saros 10 oli kyllä parempi siivoamaan, ja asiaa pohdittuani päädyin olemaan tästä yhtä mieltä. Työ sujuu ROMOlta kyllä tyylikkäämmin ja hiljaisemmin, mutta lopputulos ratkaisee – Sarosin perässä ei tarvinnut kierrellä lainkaan yhtä paljon harjaamassa ylimääräisiä irtoroskia pois, eikä siitä myöskään irronnut kappaleita siivouksen yhteydessä.
Ei mene maaliin
Lopputulos siis on, että vaikka DJI ROMO P on huomattavasti kalliimpi kuin esimerkiksi Roborockin ja Dreamen paremman pään mallit, vastine rahalle on toistaiseksi hieman hakusessa. Herraskaisen ulkomuodon lisäksi myös ominaisuuksien pitäisi olla todella kohdallaan, että hintalappuun voidaan kirjoittaa tällaisia lukemia. Osa puutteista olisi melko helposti korjattavissa ohjelmallisesti, osa taas saattaa vaatia laitteiston suunnittelua uudelleen. Tämän perusteella minun on tässä kilpailutilanteessa vaikea suositella ROMO P:n hankintaa, etenkin kun kilpailijat ovat lyöneet tiskiin melko rankkoja loppuvuoden alennuksia omista tuotteistaan.
![]() |
DJI ROMO P
Hintaluokka: 2000 eur
Lisätietoa: romo.tech



Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti