Ainoa hyvä asia jääkiekossa Kummeli Storiesin ohella on Tuure Boeliuksen biisi "Lätkäjätkä-Ville". Nuorena kuuntelin reilusti suomalaista huumoria, sarkasmia ja protestia, ja Lätkäjätkä-Ville on asenteellisin ja eeppisin lisäys genreen sittemmin. Koen olevani hip, kun viittasin tämän vuosituhannen musiikkiin.

Kuulemma Heated Rivalry on huippusuosittu tarina homoseksuaaleista lätkäjätkistä. Oletin, että koemme nyt sellaista tätimäistä, kioskipokkarimaista, pehmopornomaista kerrontaa, jonka luomista tekoälyn avulla tekstimuodossa suosittelen kaikille lukutaitoisille. Bingo.

Neutraalihko japanilais-kanadialainen lätkäjätkä Shane tykkää venäläisestä kollegasta Ilyasta, joka on aromikkaasti röyhkeä. He eivät tästä muille hiisku. He eivät ole samassa tiimissä, mutta he kohtaavat useita kertoja vuosien varrella. Petiin päädytään nopeasti, joten katsoja saa, vaikka pojat ehtisivät turhautua. Hyvin näytelty.

Niin sanottu visio on puhdas. Jakso painottaa erotiikkaa ja kaipuuta eikä pätemistä kaukalossa. Tämä on melko spesifinen fetissi olematta niin persoonallinen, että mikään yllättäisi. Kun hiljattain raportoin, että tekoäly tekee novellin taustatyöt sekunnissa, viittasin täsmälleen tämän jakson tyyppiseen kerrontaan, jossa tahdot uskoa maustavaan teemaan kuten lätkään tai putkimieheen, jolle pikkurouva avaa oven.

Jakso on ok. Nyt polun on tarkoitus ristetä siten, että sarja kertoo tarinan. Jos tämä olisi tietokoneen minuutissa ulostama novelli, versiot 2-25 olisivat kuumempia promptaajan mielestä mutta toistoa. En arvaile, onko sarja ansainnut jo tämän vai vasta tulevien jaksojen johdosta otsikot, joiden mukaan tämä on tärkeä teos, mutta se on selvää, ettei siihen ihmeitä tarvita kamalassa maailmassa. Muistutan taas, että Disney sensuroi transhahmon Pixarin urheilusarjasta vuosi sitten.


Katsottu: HBO Max