Hölmöjen Friday the 13th -elokuvien esiosa on taustatiimistä päätellen tehty vastaavalla vakavuudella kuin sarjat Hannibal ja It: Welcome to Derry.

Ensimmäisessä leffassa Pamela Voorhees murhaa Crystal Laken kesäleirin valvojia, koska eräät heistä paneskelivat ja antoivat hänen poikansa Jasonin hukkua. Tv-sarjassa Pamela on jo tehnyt "jotakin", mihin jakso palaa lopussa. 9 kuukautta aiemmin hän yritti vielä elää normaalia elämää nuoren, epämuodostuneen Jasonin kanssa.

Suhtauduin jaksoon maanisdepressiivisesti. Pamela ja Jason ovat tulevia sarjamurhaajia, jotka esitellään kuin erilaisuutta ymmärtävässä nyyhkydraamassa. Olisi huvittavaa nähdä lisää sitä. Rivakka eteneminen toimii myös, mutta jakson puolivälissä Pamelalla ei olekaan kiire viimeistellä sitä, minkä jo tiedämme. Kun sarjan omasta juonesta vihjaillaan, ei ole takuita siitä, että se rimmaa leffojen kanssa.

Leffojen huonous on hauskaa, kun ylipitkä kauhusaaga yrittää säilyttää illuusion jatkuvuudesta. Ykkönen on murhamysteeri, joten jos katsot vain yhden osan, kannattaa ehkä aloittaa kuutosesta, joka lyö lukkoon sen, että Jason on pysäyttämätön zombie, jonka maailma tuntee. Olen lukenut, että tv-sarjan tekijät tahtovat rohkeasti leikkiä mytologialla, mutten ole varma, saavatko he kommentoida kaikkea. Leffat ovat jumissa. Hannibal-brändikin on kärsinyt oikeussotkuista.

Kun hahmo vihjaa, että joskus myöhemmin avautuva taustatarina todennäköisesti ei ole yhteensopiva Jason Goes to Hellin kanssa, toinen hahmo sanoo välittömästi "go to hell". Öh? Kun päästä ruiskuaa verta, pitäisikö olettaa, että sieltä tulee kohta demonimato, joka Jason kuulemma on Jason Goes to Hellin mukaan? Tuskin.

Linda Cardellini näyttelee Pamelaa vakavissaan, mikä toimii hyvin mustan huumorin kanssa. Mikään ei estä sarjaa olemasta hyvä. Huokaus.


Jakso 1-2 >

Katsottu: HBO Max