Sama tulee tapahtumaan yhä uudestaan, mutta tämä kerta on erilainen, lupaa Scream VI alussa. Väitteen johdosta leffa on hyvän aikaa vangitsevin kauhusarjan kuudes osa sitten Saw VI:n, eikä tämä ollut sarkasmia. Saw VI:ssa mystisiä videoita harrastava psyko esiintyi omalla naamallaan, koska "tällä kertaa se on henkilökohtaista". Vastaavasti Scream VI vihjaa, että tappaja on edeltäjiensä yläpuolella. On muuta ja ainahan totuus selviää vasta lopussa, joten ei ole kiire nipottaa, vaikkei lupaus etene. Lupauksen lähinnä unohtaa.

Neljä selviytyjää muutti New Yorkiin. He pyörivät samoissa piireissä, vaikka siskosten välejä hiertää se, että vanhempi on traumatisoitunut ja huolissaan, nuoremman tahtoessa elää. Kummallekin on tarjolla könsikäs. Kauhu usein rankaisee seksistä, mutta tässä pätee se yleisempi juttu, johon viittasin edellisessä arviossa: on aina eduksi jännitykselle, jos hahmot "ovat matkalla panemaan" eli jatkamaan lajiaan kriisin jälkeen. Tykästyin uuteen sukupolveen viimeistään nyt, mikä säteilee varsinaisiin tulokkaisiin. Yhden erityisen ilkeän session aikana samaistuin koko jengin mielipahaan: puukkomurhaa ei kuitata kirkaisulla ja sarkasmilla.

Kauhukomedian tasapaino ei ole muuttunut vaan terävöitynyt, uskoin alussa. Leffa ottaa heti etäisyyttä järkeen ja logiikkaan, ollen reilusti kuutonen. Hittejä näistä tuli, koska komediaa ei tarvinnut ymmärtää osien 1-2 aikana, joten on asiallista, että tyypit tuntuvat yhä ihmisiltä, mikä ei ollut itsestäänselvyys osissa 3-4. Ilmassa on ajatus, että murhaajaa ei kiinnosta mukailla kauhuleffoja, joten sehän on traagista, että sarkastisin sivuhahmo yhä satuilee säännöistä? Tämä ei ollut lupaus johdonmukaisuudesta.

Tekijöiden mukaan suurkaupungissa kukaan ei välitä huudostasi. Leffa ei provosoi välinpitämättömyydellä ainakaan siten, että idea paisuisi teemaksi, mutta agorafobiaa ruokitaan, joten ympäristönvaihdos on merkittävämpi kuin Evil Dead Risessä. Murhaaja tulee röyhkeästi päälle ruuhkassa, kyeten ruuhkaan katoamaan, eikä metropolia suljeta puukotusten vuoksi kuten tuppukylää.

Puukotukset pyritään myymään kivuliaina ja sadistisina. Yhdysvalloissa ikäraja on sama, mutta suomalaisittain voidaan satuilla, että K-16-sarja tähtää K-18-leimaan. Turhauttavan ristiriitaisesti puukon varsinaista vaarallisuutta vähätellään yhä tökerömmin leffan edetessä. Lopulta on kysyttävä, mihin aiemmissa osissa muka kuoltiin, kun uhreja puukotettiin korkeintaan 10 kertaa. En pidä edes Mortal Kombat -peleissä siitä, kun "kiistaton kuolema" rokottaa uhrin elinvoimaa 10% matsin puolivälissä. Sille reviirille ehditään astua.

Pääpiirtein pätkä on perus-Scream. Useimmat ideat ovat suoraa toistoa, vaikka kestäisi hetki muistaa se. "Klassista" on muun muassa ylinäytteleminen lopussa, mutta jos sitä erehtyy paremmasta haaveilemaan, "klassisuus" saattaa puristaa vannetta pään ympärillä. On pientä vihjailua siitä, että tiimi tietää jo, mitä tehdä seuraavaksi. Sekin katsotaan. Hyvin tehty kuutoselta, jos kuutosia siedämme.