Tuorein sisältö

XCOM: Enemy Unknown

Arvioitu: Playstation 3
Genre: Sotapelit, Strategiapelit
Pelaajia: 1 + moninpeli
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Firaxis Games
Julkaisija: 2K Games
Julkaisupäivä: 12.10.2012
Pelin kotisivut
Jarkko Rotstén

15.11.2012 klo 12.00 | Luettu: 9275 kertaa | Teksti: Jarkko Rotstén

Pienet vihreät miehet
Ennen oli kaikki paremmin. Pelimaailmassa tämä on lause, jota moni on varmasti mielessään toisinaan pyöritellyt. Sitten sitä käynnistää vaikkapa Amiga-emulaattorin ja toteaa, että kyseinen väittämä on oikeastaan silkkaa kukkua. Suurin osa vanhoista muistojen kullittamista peleistä on pelottavan usein silkkaa isokokoista vaskipuhallinta. XCOM: Enemy Unknownin esi-isä on niitä harvoja 90-luvun pelejä, joita allekirjoittanutkin voisi kuvitella pelaavansa edelleen alkuperäisellä raudalla.

Lämmittelykierros



Vanhojen suosikkipelien uudelleenlämmitykset eivät yleensä herätä meikäläisessä kovin suuria toiveita mahtavista pelikokemuksista. Ehkä eniten siksi, että erityisen tasokkaita lämmityksiä en ole päässyt kokemaan. Tällainen tehtävä on ehkä vaikeampi, kuin mitä monet pelintekijät projektin alussa ovat kuvitelleet. XCOM: Enemy Unknown on toista maata. Se kumartaa syvästi alkuperäisteoksen suuntaan, mikä on vähintäänkin turvallinen ja mielestäni erittäin hyvä ratkaisu. Toki Firaxis olisi voinut lähteä sooloilemaan ja uudistaa koko pelisysteemin, mutta ehkä se riittää väkisinmakaamisesta, että pelistä on tuloillaan FPS-lämmitys, jota en ole kovin monen kuullut odottavan malttamattomana.

Pelin juoneksi ei aina tarvita 500-sivuista käsikirjoitusta, vaan joskus yksinkertainen alustus riittää. Maapallon eri kolkissa ollaan kovasti hätää kärsimässä, kun avaruudesta tunkeutuu perin vihamielistä jengiä herättämään pahennusta. Pelintekijät antavat pelaajalle vähän, mutta riittävästi ohjeistusta: rakenna toimiva tukikohta, kouluta huippusotilaita, kehitä teknologiaa, tuhoa alienit ja pelasta maailma. Kuinka vaikeaa tuo nyt voi olla? Jos rohkenet pelata vaikeammilla tasoilla, parhaimmillaan tai pahimmillaan avaruusolennot pistävät melkoisen hanakasti hanttiin.

Aseiden ja suojien pitäminen ajan tasalla on yksi hengissäpysymisen perusedellytyksistä. UFO-teknologiaa tutkimalla maallisemman arsenaalinsa voi päivittää intergalaktiselle tasolle. Siitäkin on kovasti apua, jos onnistuu pitämään joukkonsa hengissä. Kokeneemmat sotilaat osaavat näet taistella matkan varrella ansaituilla erityistaidoillaan selvästi nöösejä paremmin. Harvassa pelissä pelaaja harmistuu yhtä paljon huolella vaalittujen pelihahmojensa hengenlähdöstä.

Paljon lainattua, vähän omaa



On mielestäni erityisen hienoa, että XCOM: Enemy Unknown ei jää vain PC-pelaajien iloksi, vaan tarjolla ovat myös asianmukaiset konsolikäännökset. Isometrinen vuoropohjainen strategiapeluu sujuu luonnollisesti kaikkein sujuvimmin hiirellä ja näppiksellä, mutta testissä ollut PS3-versio totteli sekin pienen totuttelun jälkeen pelaajan käskytystä aivan riittävän asiallisesti. Yksi harvoista asioista, joista itse keksin pelistä todellista nillitystä, on pelin sarjakuvamainen grafiikka, joka nakertelee hiukan sitä hyytävän jännittävää tunnelmaa, joka 90-luvun alkuperäisteoksessa oli selvästi läsnä. Ei toteutus tällaisenaan estä pelistä nauttimasta, mutta jos minulta olisi kysytty, niin olisin toteuttanut visuaalisen ilmeen hiukan toisin.

Pohjimmiltaan XCOM: Enemy Unknown on ihastuttavan oldskool. Nykyaikaa pelissä edustaa lähinnä audiovisuaalinen anti, joka on sopivassa suhteessa vanhaa ja uutta sekoittava toimiva yhdistelmä. Peli nojaa vahvasti alkuperäisen UFO:n tukevaan perustaan, eikä yritä liimata ylimääräistä hollywoodia ja hilettä sen päälle. Siinä, missä perustavaakin perustavampaa laatua oleva räiskintäpeli hyötyy toisinaan valtavasti visuaalisesta kimalteesta, ei peli, jonka syvin idea on riittävän hyvä, vaadi moisia ponnistuksia ollakseen viihdyttävä. Nimimerkillä eräskin Medal of Duty juuri arvostelussa...

Aiemmin pelistä julkaistiin V2.fi:ssä ennakkokatsaus.

V2.fi | Jarkko Rotstén

XCOM: Enemy Unknown (Playstation 3)

XCOM kelpaisi pelintekijän käsikirjaan malliesimerkiksi: Näin lämmität klassikkopelin oikein!
  • Sopivasti alkuperäisen kaltainen
  • Rehdin haastava pelattavuus
  • Strategaa on oikeasti hierottava pysyäkseen hengissä
  • Grafiikka on liian pirteää
< Fable: The Journey... Halo 4... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (3 viestiä)

Keliakia

15.11.2012 klo 14.12

En alkanut laskemaan sanoja, mutta nopealla vilkaisulla ennakkokatsaus näyttää pidemmältä kuin itse arvostelu :). Eipä siinä, lyhyestä virsi kaunis ja ei tässä mitään oleellista tainnut jäädä mainitsematta. Itselläni ei alkuperäisestä ufo:sta kokemuksia ole, mutta vanhana jagged alliance fanina on herkkua saada vuoropohjainen strategiapeli pleikkarille (Ok, ok, löytyyhän tuo valkyria chronicles hyllystä myöskin kun tarkemmin ajattelen). Toivon mukaan tämä menestyy sen verran hyvin että pelinkehittäjät uskaltaisivat kokeilla tälläistä jatkossakin. En tosiaan sanoisi että vuoropohjaisen strategiapelin tuominen konsoleille on 'turvallinen' ratkaisu, mutta tässä tapauksessa ehdottoman oikea. Ja joo, peli antaa tietoa juuri riittävästi, mutta mitään kädessäpitelyn tuntua ei pääse syntymään, sen verran nopeasti pelaaja on itse vastuussa omista valinnoistaan.
lainaa
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

16.11.2012 klo 12.58

Ennakkokatsaus oli juurikin pitkä, joten arvostelu lyhyt.
lainaa
Flits

16.11.2012 klo 21.29

Tämä on niitä pelejä joissa on alkuun paljon bugeja ja dlc:eitä tulee jonkin verran. Siksi näistä usein kannattaa odottaa päivitettyä versiota ja jos ei ole mikään kiire niin pientä hinnan laskua ja yhteenkokoavaa versiota. Muutoin kyllä hyvä peli ja suositeltava joskus pelattavaksi.
lainaa

V2.fi Instagramissa
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova