Tuorein sisältö

Assassin's Creed: Revelations

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Seikkailupelit, Toimintapelit
Pelaajia: Yksinpeli, moninpeli
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Ubisoft
Julkaisija: Ubisoft
Julkaisupäivä: 15.11.2011
Pelin kotisivut
Jarkko Rotstén

30.12.2011 klo 16.16 | Luettu: 13343 kertaa | Teksti: Jarkko Rotstén

The End
Assassin's Creed on Ubisoftin ehdoton lippulaiva, joka monien muiden suosittujen pelisarjojen tapaan jakaa mielipiteitä pelaajien keskuudessa. Kaikki eivät arvosta sarjan avointa, hiekkalaatikkomaista luonnetta, eikä sen tapaa yhdistellä nykyaikaa ja menneiden aikojen tapahtumia. Itse en kuulu sarjan vihaajiin - pikemmin päinvastoin. Jo sarjan ensimmäinen osa osui ja upposi meikäläisen sydämeen todella jämäkästi. Monien muiden supersuosittujen pelisarjojen tapaan Assassin's Creedin peruskaavaa on kehitetty alkuaikojen jälkeen varsin hillitysti. Timanttia on vain hiottu varovasti hieman kiiltävämmäksi sieltä täältä.


Vaikka olen sarjan suuri fani, on pakko myöntää, että tällä kierrätyskerralla en jaksanut innostua pelistä enää entiseen malliin. Viime jouluna lahjaksi saamani Brotherhoodin pelasin sentään enemmän läpi kuin juuri mitään muuta peliä ikinä. Revelationsin tarina lopetetaan lopultakin sellaisella tavalla, että pelintekijöillä pitäisi olla pykälän verran vapaammat kädet siirtyä hieman erilaisiin maisemiin. Ubisoft onkin jo levitellyt huhua, että seuraava Ass tulee tekemään ainakin tapahtumapaikkansa puolesta entistä selvemmän pesäeron edellisiin osiin.

Viidenkympin villitys


Historiallisten salamurhaajien toimia käydään jälleen hämmentämään koomaan vaipuneen Desmond-paran pahoin sekoitetussa pääkopassa. Vanha firenzeläinen ystävämme Ezio Auditore on nyt kirjaimellisesti vanha, vaan ei silti mikään ikäloppu kehäraakki. Ollakseen reilu viisikymppinen, kaveri kiipeilee seiniä pitkin aivan yhtä ketterästi kuin ennenkin. Tällä kertaa itse asiassa jopa entistä ketterämmin, kun käytössä on varsin kätevä kättäpitempi kiipeilykoukku. Sen avulla Ezio pystyy vaikkapa korjaamaan lyhyeksi jääneen hypyn tai liukumaan köysiä pitkin katoilta katoille. Uuden, jos kohta tutun tuntuisen pelialueen lisäksi koukku on yksi pelin merkittävimmistä uudistuksista. Muilta osin liikutaan hyvin samoilla vesillä kuin ennenkin, mikä esti ainakin itseäni liiemmin innostumasta pelistä edellisosien tapaan.


Pelin ehkä turhin uudistus on Tower Defence -henkinen kevyt ministrategiapeli, jonka ideana on suojella salamurhaajien tukikohtia hyökkäyksiltä. Muusta sisällöstä täysin irrallinen alamaisten käskyttely on kankeaa, tyhjänpäiväistä eikä palkitse pelaajaa oikein millään tavalla. Onneksi moista tyhjänpäiväisyyttä ei tarvitse harjoittaa vapaaehtoisesti erityisen usein.

Pelin tarinankerrontaa on hieman muovattu, ilmeisesti nykyaikakohtauksia karsastavia silmälläpitäen - Desmondin taustaa valottavat tehtävät ovat tällä kertaa vapaaehtoisia. Pääpaino on Eziossa, mutta välillä erkaannutaan hetkeksi myös vanhan tutun Altairin saappaisiin. Kaikkiaan kerronta pysyy varsin mukavasti hanskassa, mikä on aika hieno saavutus, kun kuitenkin samassa pelissä kerrotaan periaatteessa kolmen eri hahmon tarinaa. Jokainen tarina saavutetaan sellaiseen pisteeseen, että sarjan seuraavaa osaa voi odottaa jopa jonkinlaisella jännityksellä. Tämä tarina alkaa näet olla kuiviin rutistettu.

Pakoon täyttä päätä


Vaikka paljoa ei uusia ominaisuuksia tälläkään kertaa esitellä, Revelations on silti sopivassa määrin hiotumpi kuin sarjan edelliset osat. Rakennukset ovat entistä korkeampia ja grafiikka piirun verran aiempaa hienompaa. Jesper Kydin täysillä tunnelmaa tukevan musiikin tahtiin huikean korkeista näköalatorneista avautuva maisema on edelleen henkeäsalpaavan huikea ja yksi pelimaailman ikimuistoisimmista tapahtumista.


Pelin tuoreempaa antia edustaa pomminrakentelu. Ezio osaa nyhertää erilaisiin tilanteisiin soveltuvia paukkuja ja ansalankoja, jotka helpottavat taistelua ja pahantekoa entisestään. Varsinainen kalpojen kalistelu ei erityisen hankalaa edelleenkään ole, jos aiheeseen vain hiukankin keskittyy. Vähissä oli taistelut isompaakaan vihollislaumaa vastaan, joissa jäin testisessioiden aikana alakynteen. Eikä näissäkään tilanteissa juuri savupommeja tarvittu. Hyödyllisimmillään paukut ovat lähinnä sellaisissa tehtävissä, joissa pelaaja ei saa missään tapauksessa paljastua, mutta tietä pitäisi kuitenkin vaivihkaa selvittää vartijoista. Tekoäly ei määräänsä enempää aikaa haaskaa salamurhaajan sijainnin selvittämiseen, joten pelaaja on selvillä vesillä jo muutaman sekunnin miihailun jälkeen. Erilaisia aineksia löytyy runsain mitoin ripoteltuna ympäri Konstantinopolia.

Siinä missä katutasossa vartijoilla on mahdollisuus saavuttaa Ezio jopa varsin nopeasti, on tuo kelpo salasurmaaja edelleen melkoisen ketterä tasapainoiltaessa rakennusten katoilla. Montaa tovia ei mene siihen, että takaa-ajajat on karistettu kantapäiltä harjanteilla keikkuessa.

Vaikka Konstantinopoli on pykälää pienempi kuin edellisosan Rooma, riittää tekemistä ja näkemistä aivan valtavasti. Jos pelialuetta ei tietäisi pienemmäksi, tuskin siihen tulisi kiinnittäneeksi edes huomiota. Toki jos nautti Brotherhoodin Rooman alavammista alueista, joille varsinainen tekeminen ei juuri millään tasolla keskittynyt, saattaa Revelationsin parissa kokea kevyitä pettymyksen tunteita. Tekeminen keskittyy tällä kertaa nimenomaan kaupunkiympäristöön, mikä on mielestäni lähinnä selkeää ja vähentää turhaa juoksemista. Tältä osin polletkin on voitu tipauttaa pelistä alati vallitsevassa ihmisvilinässä turhakkeina.

Pelissä eteneminen sujuu totuttuun tyyliin. Pelaaja voi kunnostaa ja ostaa erilaisia pikku puoteja tai maamerkkejä, jotka kaikki suuntaavat rahavirtaa Ezion pankkitilille. Ennen pitkää ollaankin siinä tilanteessa, että rahaa virtaa pankkiin enemmän kuin sitä ehtii sieltä käydä isoon taskuunsa nostamassa. Onneksi tuhlattavaakin piisaa sentään mukavasti. Osa kaupoista ja nähtävyyksistä on templareiden vaikutusvallan alaisia, jolloin rahavirtoihin pääsee käsiksi vain nirhaamalla lähistöllä sijaitsevan vihollistukikohdan kapteenin. Edellisten osien tapaan varsin raivostuttavana piirteenä osa raukkis-kapuista pakenee heti, kun pelaajasta nähdään vilauskin näiden vaikutusalueella. Valtaamisesta ei tule näin ollen tällä erää mitään, ennen kuin kurja pelkuri on pakoillut suunnilleen vuorokauden verran.

Se oli sitten siinä


Assassin's Creed -pelisarja on saavuttanut nyt sellaisen pisteen, että tästä eteenpäin pelintekijöiden on käytännössä aivan pakko keksiä jotakin uutta. Vanhaa on lämmitetty nyt niin moneen otteeseen, että mitta on kerta kaikkiaan täynnä. Revelations menee vielä seulasta läpi, koska se kuitenkin kirjoittaa tarinalle kokonaisvaltaisen pisteen ja on sinänsä kokonaisuutena edelleen ihan asiallinen. Toivon kuitenkin todella, että pelisarja edelleen jatkuu, mutta mielummin täysin eri kuvioissa kuin ennen. Basaarit, torit ja turut alkaa olla nyt niin sanotusti nähty.

BONUS - Assassin's Creed: Recollection (iPad)

Teksti: Manu Pärssinen


Muutamia viikkoja sitten markkinoille ilmestyi myös iPad-versio Assassin's Creedistä ja V2.fi testaili sitäkin. Ubisoftilla on tajuttu nyt se, ettei perinteinen AC-pelaaminen kosketusnäytöllä onnistuisi, mikä on hyvä asia. Sen sijaan Assassiineja ohjastetaan strategisessa keräilykorttipelissä. Koska olen tottunut odottamaan iLaitteiden peleiltä enimmäkseen kasuaalisen kevyttä ajanvietettä, oli Recollectionin aloitus pieni järkytys. Sääntöjä sääntöjen perään ladottiin pelaajan eteen tutoriaaleissa ja monenmoiset nimikkeet vilahtelivat ruudulla. Kaikki tuntui lähtökohtaisesti kovin sekavalta, mutta ainakin touhu oli hauskasti sovellettu Assassin's Creedeistä tuttuihin kuvioihin - kortteja kutsutaan 'muistoiksi' ja niin edelleen.

Kaiken (osittain turhankin) kuorrutuksen alta löytyy kuitenkin varsin kekseliäs keräilykorttipeli, jossa taistellaan alueiden hallinnasta. Vaikka pelitempo on kohtuullisen hidas, se on silti reaaliaikainen. Monesta asiasta pitää huolehtia ja korttien tiedot pitää mielessä, jotta pystyy reagoimaan vastustajan siirtoihin ja säilyttämään alueensa. Kuten kupletin juoneen kuuluu, keräily koukuttaa ja pelin toteutukseen on panostettu kaikilla osa-alueilla. AC: Recollection sopii varmasti tämän tyylisten kortti/lautapelien ystäville, ja kehoitan Assassin's Creed -fanejakin rohkeasti kokeilemaan.

3,5/5

Pelin mukana tulee myös Assassin’s Creed Embers -lyhytelokuva, josta selviävät Ezion viimeiset hetket.


V2.fi | Jarkko Rotstén

Assassin's Creed: Revelations (Xbox 360)

Assassin's Creedin tähänastinen tarina pääsee kunnialliseen päätökseen. Seuraava osa tarjoaa toivon mukaan jotakin aivan muuta.
  • Tarinat saavat viimein pisteen
  • Maailma on entistäkin elävämpi
  • Osa uudistuksista irtonaisia
  • Kierrätyksen tunnulta on vaikea välttyä
< LEGO Harry Potter: Y... Star Wars: The Old R... >

Keskustelut (17 viestiä)

Burbeting

Rekisteröitynyt 07.12.2007

30.12.2011 klo 17.48 1 tykkää tästä

Jäi kesken, koska oli täysin samanlainen kuin Brotherhood, lukuunottamatta uudistuksia, jotka omasta mielestäni veivät peliä vaan huonompaan suuntaan.
Jarppa

Rekisteröitynyt 10.08.2011

30.12.2011 klo 19.47

Omasta mielestäni melkoisen hieno päätös Ezion tarinalle, nyt vain odotellaan minne ensi vuoden Assassin's Creed sijoittuu.
aaaatu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

30.12.2011 klo 19.53

Ihan ok möyhittävää. Arvosana 4/5. Miinusta parista bugaavasta challengesta, kuten tee pommi kaikilla kuorilla ja tee pommi kaikilla efekteillä. En saanut koskaan bomb capacitya isommaksi. ;(
gegegeg

30.12.2011 klo 22.26

Omasta mielestä tämä Revelations on huomattavasti heikompi kuin Brotherhood. Ainoa syy miksi jaksoin pelata tämän läpi on se, että halusin tietää kuinka Altairin ja Ezion tarinat päättyvät.

Peliin kyllästyy nopeasti, ehkä juuri siksi, että tämä kaikki on nähty ennenkin. Pelialue näyttää peli peliltä pienenevän. Ensimmäisessä ja toisesa osassa päästiin vierailemaan useissa kaupungeissa ja Brotherhood tarjosi suhtkoht laajan Rooman. Nyt pelialueena toimii Roomaakin pienempi Istanbul.

Hevoset on pienen pelialueen takia poistettu kokonaan. Vaikka monet pelaajista vihasivatkin niitä, niin mielestäni ne kuitenkin toivat pientä vaihtelua pelattavuuteen.

Revelations on kaikin puolin "ihan ok", muttei aiheuta sitä samaa "wau" tunnetta kuin aikaisemmat osat. Arvosana 3/5.
Weedos

Rekisteröitynyt 17.02.2010

30.12.2011 klo 22.37

ite diggaan moninpelistä mikä o rautaa 4/5
Talmunen

Rekisteröitynyt 20.12.2010

31.12.2011 klo 02.14

Itse en pelannut Brotherhoodia, mutta tykkäsin kovatsi 1stä ja 2sta pitäiskö tämä siis ostaa ja kummalle konsolille?
aaaatu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

31.12.2011 klo 02.53

osta molemmat. Brotherhoodin saa jo 13 eurolla.
Appe

Rekisteröitynyt 15.09.2008

31.12.2011 klo 16.44

Burbeting kirjoitti:
Jäi kesken, koska oli täysin samanlainen kuin Brotherhood, lukuunottamatta uudistuksia, jotka omasta mielestäni veivät peliä vaan huonompaan suuntaan.


Itseä ei missään kohtaa häirinnyt kuin Tower Defense. Tosin eipä sekään nyt ihan niin paha ollut, kuin mitä joistain arvosteluista sai olettaa. Hävisin yhden. Suurin osa matseista kesti 3-4 minuuttia. Pisin taisi olla 7 minuuttia.

aaaatu kirjoitti:
osta molemmat. Brotherhoodin saa jo 13 eurolla.


Joo ei tosiaan ole mitään järkeä pelata Revelationsia, jos ei ole Brotherhoodia pelannut. Brotherhood on myös sarjan paras osa tähän mennessä.

Siitä täytyy kyllä Ubisoftia, että PC-käännökset on ollu törkeen hyviä.
asdasdas

31.12.2011 klo 16.53

Miksi ei mitään kommenttia moninpelistä? Yksinpeli oli todella lyhyt ja hutasten tehty, eikä siihen jaksanut enää palata kun tarinan veti läpi. Moninpeliä sen sijaan jaksaa pelata.
Baburo

01.01.2012 klo 17.49

Itselläkin ihmetyttää, ettei moninpeliä ole kommentoitu. Itse AC fanaatikkona hivenen petyin yksinpeliin, mutta pidän todella paljon parannuksista moninpeliin. Innolla silti odotellaan sarjan jatkumista.
altair

03.01.2012 klo 15.12

Taitaa AssCreed II pitää edelleen paikkansa sarjan parhaana pelinä. Vaikka Brotherhood tekikin monet asiat paremmin, niin 2 vain iski kovempaa esim. parempien Assassin tombien ja useiden kaupunkien takia. Uutuuden tunteellakin saattoin olla tekemistä asian kanssa.

Itse en koe ongelmaksi niinkään pelien samankaltaisuutta, vaan liian nopean julkaisutahdin. AC2 ja Brotherhood olivat kuitenkin niin hyviä pelejä, että kyllä samalla kaavalla tehtyjä pelejä (tietysti jonkin verran uudistuksia, parannuksia ja uusia tarinoita pitäisi tulla) jaksaisi pelata, jos niitä ei puskettaisi ulos vuosittain.

No, jokatapauksessa tämäkin on jossain vaiheessa pelattava läpi jo tuon tarinan vuoksi. Toivotaan, että iskee, eikä tule hirveää AssCreed ähkyä :D
morecrapbetterhtanli

03.01.2012 klo 23.05

altair kirjoitti:
Itse en koe ongelmaksi niinkään pelien samankaltaisuutta, vaan liian nopean julkaisutahdin.


Wut? Jos Ubi olisi julkaissut Brotherhoodin tänä vuonna (siis 2012) ja Revelationsin 2014 tai 15 niin siitäpä vasta älämölö syntyisi. "Niin monta vuotta ja monilta osin huonompi ja suppeampi peli?"

Itse koen että koska kyseessä on tavallaan laajennukset niin hieman pienempi hinta (edes 50e verrattuna 70e ovhhon) auttaisi
altair

04.01.2012 klo 22.47

morecrapbetterhtanli kirjoitti:
altair kirjoitti:
Itse en koe ongelmaksi niinkään pelien samankaltaisuutta, vaan liian nopean julkaisutahdin.


Wut? Jos Ubi olisi julkaissut Brotherhoodin tänä vuonna (siis 2012) ja Revelationsin 2014 tai 15 niin siitäpä vasta älämölö syntyisi. "Niin monta vuotta ja monilta osin huonompi ja suppeampi peli?"

Itse koen että koska kyseessä on tavallaan laajennukset niin hieman pienempi hinta (edes 50e verrattuna 70e ovhhon) auttaisi


En tietenkään tarkoittanut, että juuri nuo pelit olisi pitänyt julkaista pidemmällä aikavälillä. Omasta mielestä olisi parasta, jos pelejä ilmestyisi vaikka parin vuoden välein ja tällä pidemmällä kehitysajalla peleistä tehtäisiin suurempia ja hiotumpia. Nyt nimittäin on tullut kolme todella samanlaista peliä niin lyhyen ajan sisään, että pakosti jossain vaiheessa alkaa tökkimään. AC1 -> AC2 tyylisiä muutoksia siis kaipaan, en niinkään ''täysin eri kuvioita'', kuten arvostelussa puhuttiin.

Kyllä noista peleistä silti täyttä hintaa kehtaa pyytää niin kauan, kun pelien taso pysyy näin korkealla, vaikka toisiaan kovasti muistuttavatkin (vertaa esim. CoD ja monet monet muut nykypelit).
Uppmas

Rekisteröitynyt 15.11.2011

05.01.2012 klo 06.00

Kyllä tämäkin sarja on mennyt sellaiseksi vuosiupdateksi... harmillista, pidin ensimmäisistä AC:istä.
tipetapitop

06.01.2012 klo 11.32

Uppmas kirjoitti:
Kyllä tämäkin sarja on mennyt sellaiseksi vuosiupdateksi... harmillista, pidin ensimmäisistä AC:istä.


Onneksi COD:issa ei haittaa.
Herrasmies

11.01.2012 klo 22.00

Toivoisin lisää peliarvostelijoita rupeaa ärsyttämään samojen naamojen katselu kumn voi jo arvata pisteytyksen.
tryinghard

11.01.2012 klo 22.17

olis aika hauskaa jos olis arvostelijoiden nimen ja kuvan sijaan vain Mr X ja Mr Y ja Mr B, mutta juju on että nimi ei ole sidottu tiettyyn tyyppiin vaan vaihtelee

ja samalla pisteet vois poimia lottokoneesta

Kirjoita kommentti



Muita tekstejä tältä kirjoittajalta

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova