Tuorein sisältö

Thief

Arvioitu: Playstation 4
Genre: Seikkailupelit
Pelaajia: 1, moninpeli
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Eidos
Julkaisija: Square Enix
Julkaisupäivä: 28.02.2014
Pelin kotisivut
Kati Alha

14.03.2014 klo 16.02 | Luettu: 7775 kertaa | Teksti: Kati Alha

Uusi mestarivaras jää aiemman varjoon
Mestarivaras Garrett on palannut. Uusi Thief potkaisee vanhan sarjan käyntiin lähes puhtaalta pöydältä, kuten nykyään on tapana tehdä. Tapahtumat sijoittuvat jokseenkin samaiseen maailmaan kuin edeltäjänsä, mutta joitakin satoja vuosia myöhempään aikaan, joten meidän Garrettimme on joko todella hyvin säilynyt tai myöhempien sukupolvien varas.


Steampunk-vempaimet ovat samalla muuttuneet yliluonnollisuuksiksi, sillä esimerkiksi zoomailuun kykenevän mekaanisen silmän sijaan Garrett käyttää focus-nimistä toimintoa, jonka avulla vaarat ja mahdollisuudet korostuvat ympäristöstä ja hiippailu- ja taistelukyvyt paranevat.

Pinnalliset persoonat


Garrettin ympärille avautuva kaupunki näyttää pinnallisesti ihan kohtuullisen hyvältä, mutta henkilöhahmoissa on epäonnistuttu. Juuri ne hahmot, joihin pitäisi luoda jonkinlaista kiintymyssuhdetta, näyttävät lähinnä ärsyttäviltä. Erityisesti kasvojen mallinnukseen olisin kaivannut parannusta.


Valitettavasti hahmot eivät ole pinnan altakaan tarpeeksi tunteita herättäviä, vaan jäävät lähinnä yhden hallitsevan piirteen stereotypioiksi. Myös ääninäyttely tuntuu olevan hutiloiden tehty. Harvemmin sitä tosin tarvitsee muiden kanssa seurustellakaan, sillä varas viihtyy parhaiten yksinäisyydessä piilossa muiden katseilta.

Tylsä tarina


Tarina kehittyy eteenpäin tuskaisen hitaasti, eikä tarjoa motivaatiota edetä. Suurimman osan pelistä olin odottavalla kannalla siitä, koska tarina lähtisi kunnolla liikkeelle, mutta sitä ei vain tapahtunut. Juoni ei ole edes luokkaa ihan-hyvä-pelin-tarinaksi, vaan suoraan sanottuna tylsä. Se on jaettu lukuihin, joiden välissä Garrett palaa aina takaisin kodintapaiseensa. Yksittäiset luvut harvemmin edistävät tarinaa kovinkaan paljoa, ja kotiinpaluu aiheuttaa kerrontaan keskeytyksen ja tekee siitä sirpalemaista.


Lukujen välissä kannattaa käydä vaihtamassa muilta vaivoin varastettu omaisuus tarvikkeisiin ja varusteiden päivityksiin. Vaikka pääsy näitä tarjoaville kauppiaille avautuu jo ensimmäisen luvun jälkeen, niin jos tämä vaihtoehto esiteltiin, meni se itseltäni täysin ohi. Löysin nimittäin kauppiaan vasta paljon myöhemmin, ja silloinkin sen varta vasten Googlen avulla etsimällä. Varusteiden päivittäminen on sen verran oleellinen osa selviytymisstrategiaa, että tämä olisi pitänyt tuoda mukaan osaksi peliä ihan tarinankerronnan kautta siten ettei sitä olisi voinut olla ohittamatta.

Varsinaisten päälukujen tehtävien lisäksi suoritettavana on lukuisia sivutehtäviä, harvinaisia esineitä varastettavaksi ja piilopaikkoja tutkittavaksi. Mitään syvällistä alueiden läpikäyntiä on turha kuitenkaan odottaa, sillä tutkittava kaupunki tuntuu ihmeen pieneltä ja kuolleelta. Suurin osa ovista ja ikkunoista on pelkkää kulissia, vain harvoista pääsee kulkemaan. Sama koskee niitä harvoja ihmisiä, joita kaduilta löytyy; aniharvan kanssa voi keskustella.

Hiippailua...



Se, missä on onneksi jotenkin onnistuttu, on itse toiminta. Peli tukee etenemisessä useita erilaisia lähestymistapoja. Koska kyseessä on Thief-sarjan peli, on varjoissa hiippailu tietenkin näistä se oleellisin. Vartijat eivät turhan tarkkaan ympäristöä tutki, joten usein riittää että pysyy poissa valosta eikä kulje liian nopeasti. Kinkkisemmät paikat vaativat jo enemmän suunnittelua ja vartijoiden harhauttamista.

Pelin tekoäly tuntuu kuitenkin erityisesti hiippaillessa typerältä, tai sitten vartijat vain ovat kuuroja, sokeita ja tyhmiä. Vartijat liikkuvat vain pienillä alueilla, ja toisaalta saattavat tuijottaa Garrettia hyvän aikaa ennen kuin tajuavat että varjossa piileksii joku. Silloinkin on vielä helppo nopeasti paikkaa vaihtamalla säästyä varsinaiselta paljastumiselta. Viholliset myös lopettavat hyvin pian epäiltyjen etsimisen, vaikka kavereita löytyisi ympäriltä nuoli otsassa.

...vai huitomista?



Samalla kun hiippailu on pelin kiinnostavin osa, on se myös ehkä se vaikein polku seurata, ainakin suurimman osan ajasta. Helpointa on napsia vartijoita yksitellen pois kolkkaamalla näitä takaapäin tai ampumalla jousipyssyllä. Jos vartijoita on vain yksi tai kaksi, on turhankin helppoa pärjätä näitä vastaan taistelemalla. Koulutetut vartijat miekkoineen kun eivät yleensä ole vastus varkaallemme. Näin vaikka käytössä ei olisi mitään kummempia über-tekniikoita (ja sellaisiahan ei juuri ole) kuin nuijan kanssa huitomista nappia rämpyttäen.

Hiiviskelyn ja taistelun lisäksi kolmas keino edetä on käyttää ympäristöä hyödykseen kulkemalla kattoja pitkin ja etsimällä uusia kulkureittejä, joiden kautta vaarat pystyy kiertämään. Helpointa pelissä onkin joko etsiä nämä reitit tai tappaa osa tai kaikki vartijoista. Nopeasti pelatessani hiippailua olikin vain pieni osuus. Tuntuisi paremmalta, jos peli rohkaisisi varovaiseen hiiviskelyyn rankaisemalla paljastumisesta enemmän, sillä kohdat, joissa oli pakko pysyä piilossa olivat niitä pelin jännimpiä.


Aiemmin mainittu focus-kyky jää matkan varrella harvinaisen vähään käyttöön. Kyky voi olla päällä vain tietyn aikaa, jonka jälkeen se on palautettava erityisiä unikonkukkia syömällä. Itse käytin taitoa lähinnä silloin kun en tiennyt mihin päin pitäisi edetä, usein kun joku painike tai muu mahdollisuus oli jäänyt huomaamatta. Tällöin korostuksesta oli paljonkin hyötyä, mutta tätä lukuunottamatta kyvylle ei tullut minkäänlaista tarvetta. Focus tuntuu kuitenkin olevan keskeisessä osassa peliä, ja useat kykyjen parannuksista koskevat juuri tämän taidon kehittämistä, joten olisi toivonut tämän näkyvän myös itse pelitilassa.

Keskinkertainen raakile


Täydellinen loppuhiominen puuttuu, sillä sieltä täältä löytyi pieniä rosoisuuksia. Esimerkiksi jo sammutetut kynttilät hohtivat toisinaan pimeässä kummallisesti valoa, ja kaduilla kuultavat keskustelut luuppasivat joskus hassusti kesken kaiken takaisin alkuun. Ympärillä olevien ihmisten puhe kuuluu myös häiritsevän epätasaisilla äänenvoimakkuuksilla, kun kauempanakin olevien ihmisten normaali puhe kuulostaa siltä kuin se tulisi aivan vierestä.


Thief on pettymys. Se ei loista millään osa-alueella, ja kokonaisuus on korkeintaan keskinkertainen. Pelaaminen oli silti ihan viihdyttävää, ja peli sisältää paljon hyviä ideoita; näitä ei vain hyödynnetä tarpeeksi. Erityisesti hiiviskelyyn ja taisteluiden välttämiseen olisi toivonut keskityttävän enemmän.

V2.fi | Kati Alha

Thief (Playstation 4)

Alkuperäisen sarjan fanit tulevat todennäköisesti pettymään, eikä uusillekaan tutustujille ole tarjolla kuin keskinkertaista hiippailua.
  • Hiippailu, toisinaan
  • Vaihtoehtoiset etenemistavat
  • Henkilöhahmot
  • Tarina
  • Vartijoiden tekoäly
  • Taistelun helppous
  • Hiomattomuus
< Rekoil: Liberator... Titanfall... >

Keskustelut (5 viestiä)

min5sevaan

Rekisteröitynyt 22.03.2012

14.03.2014 klo 22.13 8 tykkää tästä

THIEF = Vuoden Hitman Absolution
fadpfdajiijo

14.03.2014 klo 23.00

Kuulostaa ihmeen paljon Deadly Shadowsilta, josta kyllä itse pidin. Mutta nykyään on kyllä niin paljon parempaakin tarjolla että blöörb

Deadly Shadowin lopussahan joku pikkulikka onnistui melkein pöllimään Garretilta kamaa joten olis voinut kuvitella että se jatkaa hommia. mutta kuka nyt naishahmoja jaksaa katella
palikka

15.03.2014 klo 22.36

Huono ja ei tee kunnia thiefin alku osille
näinsuteilenDD

16.03.2014 klo 14.50 5 tykkää tästä

min5sevaan kirjoitti:
THIEF = Vuoden Hitman Absolution

Olet assburgeri.
M454

16.04.2015 klo 12.29

http://rollaattori.blogspot.fi/2015/04/thief-ps3.html

Toinen mielipide. En osaa sanoa montako tähteä itse antaisin, varmaan 2.

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova