Tuorein sisältö

Yaiba: Ninja Gaiden Z

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Team Ninja
Julkaisija: Tecmo Koei
Julkaisupäivä: 21.03.2014
Pelin kotisivut
Esa Toikkonen

02.05.2014 klo 10.58 | Luettu: 5093 kertaa | Teksti: Esa Toikkonen

Ninjat ja zombit yhteen soppii
Ninja Gaidenin keulahahmo Ryu Hayabusa ottaa kesäisessä metsikössä yhteen vihamielisen Yaiban kanssa. Yaiba on Hayabusan tavoin ninja-statuksen eliittisoturi. Poikien tapellessa miekat heiluvat ja toisen on kuoltava. Taistelun tauottua Yaiban raajat leviävät maahan rajun verisuihkun saattelemana. Ison etumuksen omaava brunetti kerää osat talteen ja luo henkensä menettäneestä Yaibasta kyborgin. Antisankarin elämä jatkuu, joten on koston aika.


Yaiba: Ninja Gaiden Z:n alku ei vaikuttanut millään tavalla mielenkiintoiselta, mutta silti jäin odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vastaukseksi kävisi hyvin "ei oikeastaan mitään". Tai no, olihan siinä yllätysmomenttia, kun selvisi, että pelissä taistellaan Hayabusan sijaan Yaiban saappaissa. Tässä vaiheessa yllätyksen riemukkuuden määrä oli vielä suuri kysymysmerkki – epäilyksiä ainakin riitti.

Uudella hahmolla uuteen ilmeeseen


Pelin visuaalinen ilme on muuttunut täysin edellisistä osista. Perinteisempi 3D-grafiikka on vaihtunut sarjakuvamaiseen, kuitenkin kolmiulotteiseen maailmaan. Graafisesti peli näyttää keskinkertaiselta. Maailmasta löytyy paljon erilaisia yksityiskohtia, mutta samat objektit ja synkkä maailma alkavat nopeasti toistaa itseään. Kerrostalot ja teollisuusalueet eivät muutenkaan ole se mielenkiintoisin miljöö. Kun peli on jotakuinkin kokonaan sitä, niin pelaajasta tuntuu herkästi, etteivät kentät vaihdu ollenkaan. Tunnelmana on tietenkin ärsyttävän yleinen maailmanlopun meininki, joka ei onnistu tekemään paikkojen tutkimista mielenkiintoiseksi.


Pelaajan tehtävä on ensi hetkistä viimeiseen taisteluun asti päättää erilaisten zombien päivät yksinkertaisesti mätkien. Kuulit oikein, zombien. Nämä nykyajan loppuun kulutetut muotipahikset värittävät myös Yaiban taivalta. Aseina ovat nyrkit, jalat ja kettinkiviritelmä sekä erikoisimpien vastustajien kuolinvuoteille jäävät lyhytikäiset erikoisaseet. Haastavammissa kamppailuissa pelurin on toki keskityttävä syöksyin väistämään zombien päälle käyntiä, tai vaihtoehtoisesti tehtävä torjuvia liikkeitä. Ei kovinkaan eksoottisen tuntuista, ja homman vesittävät lopullisesti turhankin yksinkertaiset kontrollit, liikesarjat ja pelin täysi kaoottisuus. Käytännössä pelin peluu on muutaman napin jatkuvaa rämpytystä hieman vaikeusasteesta riippuen.

Kenttiin on ripoteltu muutamia kerättäviä tavaroita, mutta niiden olemassaolo ei pidennä elämystä juurikaan. Suurimmaksi osaksi ne on kätketty niin helppoihin paikkoihin, ettei kamoja voi olla huomaamatta. Mukaan on lisätty myös hahmon kehitys. Taisteluista kertyy kokemusta, joka aikanaan korottaa hahmon leveliä. Tasojen noustessa hahmolleen voi ostaa erikoisominaisuuksia, jotka tekevät siitä voimakkaamman taisteluissa.


Liikkuminen on periaatteessa sujuvaa, mutta zombien käydessä jatkuvasti kimppuun, ei liikkumisella ole edes niin väliä. Kankeisiin kontrolleihin peli ei kaadu, vaan yksinkertaisiin liikesarjoihin ja huonoon kenttäsuunnitteluun. Pientä taukoakin jatkuvaan ja miltei täysin päättömään naksutukseen saadaan taistelupaikoilta toisille vievissä tasohyppelykohtauksissa, mutta ei kannata innostua. Ne ovat käytännössä Quick Time Eventteihin rinnastettavaa painikkeiden oikea-aikaista sohimista - melko tylsää ja välillä jopa ärsyttävää. Pelaajalle ei välittynyt aina kovinkaan selkeästi tieto siitä, mihin raiteilla loikkiva sankarimme yrittää päästä ja täten, mitä näppäintä tulisi painaa. Pari yksittäistä hyppelykohtausta olivat hieman vapaampia ja toivat pieniä valon hetkiä peliin.

Jättirobovuf laskee alleen


Peliin on yritetty sisällyttää melkoinen määrä huumoria. Ensimmäisellä kerralla pomovastustajana vastaan asettuva öljyt allensa laskeva jättirobottikoira oli ihan hupaisa, mutta saman toisto ei enää ollutkaan. Tästä pääsemmekin siihen, että välillä peli tuntuu enemmän Suda 51:n Lollipop Chainsawn jatkolta, kuin Ninja Gaidenilta. Onkin selvää mistä inspiraatiota on haettu.


Xboxilla alunperin julkaistu nykyaikainen Ninja Gaiden oli mahtava toimintapaketti. Sen kanssa ei tullut mieleenkään vain nappien epäjärjestelmällinen naksutus - silloin pelattiin oikeasti. Yaiban matkan alkuhetkillä päättömyys ei ole vielä suuri miinus, mutta jo puolen tunnin jälkeen jatkuva samanlaisuus alkoi suorastaan veetuttamaan. Jos minun ei olisi ollut "pakko" jatkaa peliä, niin olisi kiekko levykelkassa vaihtunut lopullisesti ensimmäisen tunnin kohdalla.

Yaiban Ninja Gaiden –seikkailu sopii turhankin osuvasti sarjan jatkumoksi. Pelisarja oli menestys jo viime vuosituhannella 8-bittisillä konsoleilla. Xboxille vuonna 2004 ilmestynyt Ninja Gaiden oli erinomainen loikka nykyaikaan. Vuosi 2008 toi jatkoa nykyajan ninjalle Ninja Gaiden 2:ssa, mikä sekin oli oikein hyvä peli, vaikka edeltäjäänsä heikompi. Toissa vuonna kauppoihin tullut kolmas osa olikin sitten jo selvästi keskivertopeliä heikompi viritelmä. Tämä uusin, noh, se ei ainakaan tee kunniaa alkuperäisidealle. Sen sijaan se on tylsä, halvan tuntuinen, ideaköyhä ja varsin epämiellyttävä pelattava. Mitä ilmeisimmin säästöbudjetin vuoksi moninpeliäkään ei tekeleessä nähdä. Tässä arviossa en näe sitä kovin suurena miinuksena, koska en yhteistä aikaa ystävien kanssa tähän haluaisikaan kuluttaa.

Plussapisteet jakoon



Onneksi Yaiba: Ninja Gaiden Z:ssa kumarretaan sen verran ”oikeille” Ninja Gaideneille, ettei pelistä ole tehty liian helppoa (kunhan ei valitse helpointa vaikeusastetta). Harmittavasti pelin vaikeutta ei luoda millään nerokkailla ideoilla, vaan loputtoman tuntuisilla zombilaumoilla. Ajatus olkoon tärkein. Lisää hyviä asioita; pelin valikkomusiikki on yksinkertaisuudessaan mieleen jäävä positiivisella tavalla. Niin ja onhan pelissä muutamia miltei hauskoja vitsejä – se öljyt alleen laskeva jättirobottikoira. Hah, kiusaus jutun toistoon oli yhtä suuri kuin pelin tekijöillä.

Pelin kotelossa luvataan kyborgininja, tuhansittain zombeja ja massiivista kaaosta. En voi kieltää, etteikö peli antaisi sitä mitä lupaa. Harmittavasti tämä lista olisi melko sopiva liitettävä arvostelun lopun miinuspuoliin. Yritys uusiutumiseen on ollut kova, mutta tällä kertaa siinä ei onnistuta. Pelin tuottajana toimii monissa huippupeleissä kädenjälkensä esiin tuonut Keiji Inafune, mutta edes hän ei ole onnistunut pitämään laivaa selvillä vesillä.

V2.fi | Esa Toikkonen

Yaiba: Ninja Gaiden Z (Xbox 360)

Ninja Gaidenin spin-off on epäonnistunut viritelmä rahastaa isolla nimellä. Fanit voivat halutessaan pahoittaa mielensä tämän parissa, mutta muiden ei kannata vaivautua.
  • Alkuvalikon musiikki
  • Loputon naksutus
  • Tylsät zombit
  • Taistelun sekavuus
  • Huono kenttäsuunnittelu
  • Nimellä ratsastaminen
< Platformines... The Elder Scrolls On... >

Keskustelut (6 viestiä)

bayman

02.05.2014 klo 11.41

En usko että yksikään fani edes odotti tältä mitään. Omat suhteeni sarjaan katkaisin kun pelasin kolmosen demoa. Kuten sanottu moderni ykkönen ja kakkonen ovat vieläkin pelaamisen arvoisia mutta muuten tämän sarjan yli saa vetää pitkän viivan.
Fastphase1

02.05.2014 klo 12.58

Lähdettyään Tecmolta Tomonobu Itagaki sanoi, että vain hän osaa tehdä Ninja Gaidenin. Kun ottaa huomioon, että sarja kyykytti Keiji Inafunen, pieni vaaranmerkki on olemassa. Toisaalta kyse on ei-kaanonisesta spin-offista.
DmCfani

02.05.2014 klo 13.44

Joku taitaa olla peppukipeä ettei ollut taas yksi peli täynnä paskoja animehahmoja, keinotekoista vaikeutta ja japsien tekemää uguu paskaa.
ninja

02.05.2014 klo 15.22 3 tykkää tästä

Sääli mitä koko sarjalle kävi. Xboxin ensimmäinen Ninja Gaiden oli loistava. Grafiikat, pelattavuus, haastavuus, juoni. Erittäin loppuun hiottu kokonaisuus. Black toi sitten hieman lisää ja ainakin tänne Eurooppaan irtopäät.

X360 toi sitten toisen osan, joka oli tajuttoman raju, mutta sellainen lopullinen silaus puuttui. Haastava se oli ajoittain, mutta ehkä hieman epäreiluilla tavoilla. Räjähtävä pomo oli aika vittumainen juttu.

Sitten tuli Sigmat molemmista peleistä, jotka helpottivat hommaa, mutta ainakin ensimmäinen peli piti osan haasteesta mukana ja saihan sen kokonaan takaisin nostamalla vaikeusastetta korkeammalle, siinä missä normal oli kova juttu ekan osan kohdalla.

Kolmas... Hyi saatana.

Toivottavasti sarja tuotaisiin juurilleen. Dark Souls ainakin todistaa, että haastava peli ei karkoita pelaajia. Se tunne, kun sai Ninja Gaidenissa pomon voitettua tai kentän läpi oli sitä aitoa onnistumisen tunnetta. Onneksi on tosiaan DS-sarja, mutta Ninja Gaiden, kuten se aikoinaan oli, olisi kova sana.
Protec

Rekisteröitynyt 26.09.2007

02.05.2014 klo 16.16

Yaiba olikin Shaiba. Tosin ei ollut yllätys.
Astorethein

Rekisteröitynyt 25.09.2011

03.05.2014 klo 23.01

Kuullessani tästä pelistä ajattelin, että uskaltaisinko hankkia sen, kun en kolmosta rohjennut aikanaan edes kokeilla. Zombit ninjapelissä ja tympeän näköinen sarjisgrafiikka pakottavat kuitenkin ajattelemaan uudestaan. Kakkososa X360:llä iski ärsyttävyyksistään huolimatta todella kovaa, harmi että pelisarja näyttää sittemmin menettäneen tehonsa tyystin.

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova