Olen ennenkin ilmaissut piiloihastukseni golf-peleihin ja What The Golf? on golf-peli. Tai ei se ole. Tai on se. Tai se on minigolf-pelin mekaniikalla toteutettu kuumehourailutrippi golfin, indiepelien ja mielikuvituksen syövereihin.


En spoilaa paljon, jos kerron, että pelin aluksi lyödään golf-palloa kohti reikää sillä perinteisellä mekaniikalla, eli vedetään hiirtä nappi pohjassa johonkin suuntaan ja päästetään irti. Sitten hieman ihmetyttää, ettei lyöntien määrää näytetä missään. Seuraavalla reiällä samalla tekniikalla lähteekin lentoon pelaajan hahmo, seuraavalla maila… ja seuraavalla reikä. Eikä nyt olla päästy kuin psykedeelisyyden ensimmäiselle askelmalle.




Graafisesti ja ääniraidalta mieleen tulevat japanilaiset LocoRoco ja Katamari Damacy, pelillisesti taas WarioWare-pelit. Vaikka pelimekaniikka -tai ainakin peruskontrollimekaniikka onkin jokaisessa lyhyessä radassa (minipelissä) sama, koko ajan sitä yllättyy, mitä sitten tapahtuukaan, kun hiireen koskee. Joku toinen pelifirma olisi saattanut ottaa vain yhden ja kaksi näistä ideoista ja rakentaa koko pelin sen ympärille. Ja osa on jo käyttänytkin - joissain kentissä on kaikuja Flappy Birdistä, toisessa QWOPista, kolmannessa Portalista tai Superhotista, mutta tiivistetyssä, vain olennaisen huomioon ottavassa muodossa.


Tämä muihin indiepeleihin viittaaminen onkin What The Golf?in heikkous ja vahvuus. Kun viittauksia alkaa tulla liukuhihnalta, heti pelin tunnistaessaan tietää suurinpiirtein mitä odottaa, kun taas pelin alkupuoli oli riemukasta yllätysten kavalkadia. Toki se tunnistamisen ilo tuo hetkeksi hymyn huulille. Eivät ne yllärit toki siihenkään lopu, mutta efekti hieman laimenee. Samoin laimenevat joka kentän lopussa ruudulle lävähtävät puujalkavitsit - ilmeisesti tekijöiltä on loppunut vähän puhti.




Lehdistöversiossa oli aluksi tallennusbugi, joka hukkasi pelitilanteen tietyn kentän jälkeen, siksipä pelin alkupuoli tuli pelattua kolmeen kertaan. Se ei kuitenkaan minua haitannut, lähinnä tuli mieleen, että tätä peliä tullaan varmasti näkemään jossain vaiheessa pikapelaajien maratooneissa. Samalla tuli syvennyttyä siihen ympäristöön, joka pelin ‘karttaruutuna’ toimii.


Golfreiät eivät nimittäin sijaitse missään reaalimaailmassa, vaan golfpallo on joutunut osaksi tieteellistä testiä ja navigoi tietään ympäri mystistä ja pahaenteistä laboratoriota. Sitä asuttaa ilkeä robottiäly (vähän GladOS-henkisesti) ja reikiä pitää selvittää, jotta pääsee taistelemaan sitä vastaan ja sitten seuraavaan ‘tasoon’. Jokaisella reiällä on perusradan lisäksi kaksi muutakin haastetta, joista toisesta ansaitsee kruunun. Niitä pitää taas välillä kerätä päästäkseen taas eteenpäin. Osa haasteista on helppoja, osa luokkaa “joo, ihan kiva, mutta ei sitten YHTÄÄN enää lisää tämmösiä”. Ohjausmenetelmässä on rajoituksensa, vaikka kiitettävän monta käyttötarkoitusta tekijät ovat sille keksineetkin.


Tämä laboratorio”kartta”, “ylimaailma” on itse asiassa peli itsessään. Välillä pitää selvitellä, miten seuraavalle reiälle pääsee, oli se sitten sirkkelin, soutuveneen tai painovoiman avulla. Veikkaan, että paljon salaisuuksia on vielä syvemmälläkin. Lisäpelattavaa on vielä muun muassa päivittäisissä haasteissa, jossa sitten jo lasketaankin lyöntimääriä ja rankataan pelaajat high score -listalle.




En moiti niitä, jotka puutuvat What The Golf?iin puolivälissä tai jopa ennen, onhan se käytännössä samaa hiirenliikautusta alusta loppuun pienin variaatioin. Kehittäjä Triband olisi voinut varmasti luovuttaa paljon ennenkin, mutta arvostan tekijätiimin sitkeyttä, vaikka välillä ideoiden taso notkahteleekin. Yleinen huumoritunnelma ja ilmassa leijuva mysteeri kuitenkin kannattelevat niidenkin yli.

Keilaukseen liittyvissä kentissä osa läpäistiin olohuoneen mattoa keilapallona käyttäen (edelleen, tämä on minigolf-peli), minkä toivon olevan viittaus The Big Lebowskiin. Siitä vielä puoli tähteä lisää.