Tuorein sisältö

Afro Samurai

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Namco Bandai
Julkaisija: Namco Bandai
Julkaisupäivä: 27.03.2009
Pelin kotisivut
Matti Lintula

13.04.2009 klo 12.04 | Luettu: 5210 kertaa | Teksti: Matti Lintula

Sarjakuvaveri roiskuu
Vuosituhannen vaihteessa alkunsa saanut Afro Samurai on japanilaisen Takashi Okazakin manga-sarjakuva, joka kääntyi televisioon piirrossarjaksi vuonna 2007. Isänsä kuolemaa kostamaan lähtevän tumman Afron seikkailuja seurataan nyt myös nimikkopelissä, eikä Samuel L. Jacksonin ääninäyttelemän sankarin reitiltä veriroiskeita ja K18-leimaan oikeuttavaa materiaalia puutu.

Tukka putkella ninjojen kimppuun


Afro Samurai on nimeltään Afro, koska hänellä on afro-kampaus. Afron isä oli aiemmin taistelijoiden mestari numero yksi, kunnes Justice-niminen ilkimys ampui tämän hengiltä. Afro todisti tapahtumaa pikkulapsena ja janoaa vartuttuaan kostoa. Numero ykkösen paikan ottaneen Justicen voi haastaa taisteluun vain se, joka kantaa numero kakkosen päänauhaa. Ensimmäinen tehtävä onkin saada haastajan nauha Afron otsalle, jotta pahikselle päästään antamaan selkään kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti.

Alkumetreistä asti on selvää, ettei Afro Samurai yritä olla muuta kuin nopeatempoinen ja verinen miekkailupeli. Ohjainta takomalla ruudulla heiluvasta miekkosesta irtoaa potku, lyönti ja kovempi lyönti, torjunta sekä keskittymistila, jossa vihollisia voidaan leikellä kappaleiksi lihamestarin tarkkuudella. Välillä onnettomalta ninjalta irtoaa päälaki tai käsi, joskus ilkiö halkeaa kahtia tai vuotaa muuten kuiviin pienen miekalla kutittelun seurauksena. Nykyaikana verellä tai irtonaisilla ruumiinosilla ei ole pelimaailmassa enää kummoistakaan shokkiarvoa, mutta onhan se mukavaa, että vastustajat sentään harvenevat näyttävästi usealla eri tavalla. K18-leimaa ja kenties suomalaista elokuvakulttuuriakin kunnioittaen pelissä näytetään myös paljaita rintoja, joskin näidenkin kantajat Afro veistelee yleensä välittömästi millin siivuiksi.

Taistelumekaniikka on yksinkertainen ja viihdyttävä. Kontrollit ovat riittävän tarkat ja futuristisia piirteitä omaavan feodaalisen Japanin väkilukua harventaa ilolla pari iltaa. Ongelmia tuovat lähinnä huonosti toimiva kamera ja paikoin päähenkilön huonosti hahmotettava terveydentila. Mitään mittareita ei pelinäkymää ole laitettu sotkemaan vaan kaikki tarvittava tieto on nähtävissä suoraan hahmoista ja ympäristöstä. Afrolla on myös albiino mielikuvituskaveri, joka paitsi toimii opastajana ja näyttää seuraavan etenemissuunnan nappia painamalla, laukoo vähän väliä sarkastisia vitsejä päähenkilön toiminnasta.

Samurai sienimetsässä


Mangaan ja animeen tutustumattomalle Afro Samurain maailma aukeaa mielenkiintoisena ja jopa melkoisen happoisena, mutta tapahtumia ei pelin alkupuolella erityisen tarkkaan taustoiteta, kunhan lyödään ninjoja turpaan ja sillä sipuli. Vaikka pelimaailma kuvastaa vanhan keisarimahdin aikaa, löytyy ympäristöstä steampunk-tyylisesti modernia teknologiaa ja jopa kyborgin tapaisia, sähköllä toimivia rumiluksia. Paikoin tarina etenee myös Afron unissa ja tunnelma nousee hetkeksi perusmätön yläpuolelle erikoisen kerronnan ansiosta.

Pelin hahmot ovat sarjakuvamaisia, mutta yllättäen ympäristöt ovat ulkoasultaan realismia tavoitteleva. Paikoitellen PlayStation 2:n tasoa olevat 3D-mallit voisi antaa helposti anteeksi jos teksturointi olisi tyylitellyn sarjakuvamaista ja animaatio edes etäisesti animesarjan esteettistä tasoa hipovaa. Taistelukohtauksia lukuun ottamatta hahmoanimaatio, kuvakulmat ja graafinen ilme ovat laimeita, eikä itse taistelukaan ole animeen verrattuna kovin hääppöistä katseltavaa.

Laiskoteltu on myös äänipuolella. Toki Samuel L. Jackson ja Ron Perlman kumppaneineen vetävät puheroolinsa ammattimaisesti läpi, mutta kovasti mainostettu Wu Tang Clanin RZA:n musiikki ei olekaan oikeasti lähtöisin kyseisen herran kynästä. Animesarjan melodiat väsännyt RZA kun ei kiireiltään ehtinyt kuin neuvomaan pelitiimiä siitä, miten hän sävellystyötään harjoitti. Tämän pohjalta rivimuusikot sitten tulkitsivat ja mukailivat alkuperäistä jälkeä. Kyllähän pelin ääniraidasta mukavaa humppaa löytyy, mutta parannettavaa olisi ollut reilusti.

Puolitiehen matka jää


Afro Samuraita vaivaa kaiken puolitiehen jättäminen. Kokonaisuus tuntuu taisteluohjausta lukuun ottamatta keskeneräiseltä. Grafiikka ja äänet jättävät toivomisen varaa ja erikoista juonta oltaisiin voitu kertoa vielä huomattavasti tyylikkäämmin. Välillä pelinäkymä jakautuu kahtia ja sivussa näytetään toista kuvakulmaa toisaalla tapahtuvista tapahtumista. Tämä sarjakuvamainen tehostekeino on ajatuksena hyvä, mutta toteutus on jäänyt puolitiehen. Taistelun tiimellyksessä tässä sivunäkymässä oltaisiin voitu näyttää vaikka eri kuvakulmaa meneillään olevasta tilanteesta, sillä kankean kameran ansiosta Afron ympärillä olevien vihollisten sijainti ja liikkeet jäävät usein arvailun varaan.

Pelin kentät ovat jäänne menneisyydestä, eikä putkessa etenemistä ole paikoin edes yritetty peittää maisemia ja horisonttia kunnolla hyödyntämällä. Afro juoksee tiuhaan kallionkolossa noin kahden metrin levyisessä rännissään ja tappaa aaltoina vastaan tulevat viholliset päästäkseen taas juoksemaan eteenpäin. Kunkin jakson lopussa kohdataan tietenkin jonkinlainen päävastustaja. Mitään riskejä ei ole otettu vaan pelinkehittäjä on päättänyt luottaa jo 80-luvulla toimivaksi todettuun kaavaan.

Afron seikkailut uppoavat varmasti paremmin siihen marginaaliryhmään, joka on kyseisen miehen tarinoihin tutustunut aiemmin mangan tai animen kautta - vaikka pelin tarina piirrossarjan ykköskautta melko tiiviisti seuraakin. Asiaan perehtymättömälle Afro Samurai voi olla hyvä löytö pelikaupan alelaarista, mutta täyttä hintaa kesken jääneestä verimässäilystä tuskin kannattaa maksaa.

V2.fi | Matti Lintula

Afro Samurai (Xbox 360)

Mielenkiintoiset hahmot ja ympäristö jäävät keskinkertaisen ja vanhanaikaisen toteutuksen jalkoihin.
  • Taistelujen sulavuus
  • Mielenkiintoinen maailma
  • Audiovisuaalisesti laimea
  • Putkijuoksu
  • Vanhanaikainen
< SOCOM: Confrontation... DCS: Black Shark... >

Keskustelut (3 viestiä)

dixeijaksakirjautua

13.04.2009 klo 13.25

Jaha.

Rumuuden voi anteeksi antaa, mutta että musassa otettu tällainen takapakki :/
Jos sen jossain vaiheessa antikvariaatista löytäisi, niin kokeilempa. Sarja & leffa ovat sitä silkkaa A-luokkaa.
PeliAsiantuntia

14.04.2009 klo 00.29

Peli on ihan ok mutta paljon parempiakin löytyy. En pitänyt siitä aphrosta enkä siitä samulistakaan mutta muuten ihan jepulis peli. Efektit tosi coolit mut äänet aika laimeet. Pelattavuus ei ihan paras mut ei huonoinkaan mulla on kolmessa pelissä ainakin huonompi ohjaus ehkä. En tykkää tälläsestä et noita ammattiurheilijoit tungetaan joka peliin enkä sulata tätä ollenkaan. Vähä enemmän olis saanut verikin roiskua mut ehkä parempi näin niin sain äidin ostamaan sen mulle. Naamat oli aika epätarkkoja. Videot näytti ihan hyviltä mut välillä huomas ettei tyypit ollut aitoja. Vähän sellasta robottimaista. Tiedätteks et nivelet liikkuu sillai kankeesti ja jonkin laista tanssahtelua paikallaan. Ei oikein uskottavaa varsinkaan tältä professionaali sporttimieheltä mut ei voi liikaa valittaakaan kun musa on ihan huippu luokkaa jotain Riannaa ja mikä se vanha mahtoi olla se dii-dii-dii-diiiiiiiii-diiiiiiii ja sit se jatku jotenkin. Vähän kuullosti tavallaan joltain Finlandialta mut tavallaan samallainen ku joku Ukko Nooakin sellanen vanhan olonen. Ehk siinä oli jotain säkkipillejäkin.
Gmith

Rekisteröitynyt 03.07.2008

14.04.2009 klo 23.25

PeliAsiantuntia kirjoitti:
Peli on ihan ok mutta paljon parempiakin löytyy. En pitänyt siitä aphrosta enkä siitä samulistakaan mutta muuten ihan jepulis peli. Efektit tosi coolit mut äänet aika laimeet. Pelattavuus ei ihan paras mut ei huonoinkaan mulla on kolmessa pelissä ainakin huonompi ohjaus ehkä. En tykkää tälläsestä et noita ammattiurheilijoit tungetaan joka peliin enkä sulata tätä ollenkaan. Vähä enemmän olis saanut verikin roiskua mut ehkä parempi näin niin sain äidin ostamaan sen mulle. Naamat oli aika epätarkkoja. Videot näytti ihan hyviltä mut välillä huomas ettei tyypit ollut aitoja. Vähän sellasta robottimaista. Tiedätteks et nivelet liikkuu sillai kankeesti ja jonkin laista tanssahtelua paikallaan. Ei oikein uskottavaa varsinkaan tältä professionaali sporttimieheltä mut ei voi liikaa valittaakaan kun musa on ihan huippu luokkaa jotain Riannaa ja mikä se vanha mahtoi olla se dii-dii-dii-diiiiiiiii-diiiiiiii ja sit se jatku jotenkin. Vähän kuullosti tavallaan joltain Finlandialta mut tavallaan samallainen ku joku Ukko Nooakin sellanen vanhan olonen. Ehk siinä oli jotain säkkipillejäkin.


Oletko tosissas?

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova