Tuorein sisältö

WET

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Tappelupelit, Toimintapelit
Pelaajia: 1, moninpeli verkossa
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Artificial Studios
Julkaisija: Bethesda Softworks
Julkaisupäivä: 17.09.2009
Pelin kotisivut
Jarkko Rotstén

09.10.2009 klo 11.35 | Luettu: 11962 kertaa | Teksti: Jarkko Rotstén

Tappaminen on taitolaji
Se joka kutsuu Hollywoodin b-luokan toimintapätkiä "aivot narikkaan" -elokuviksi, ei ole nähnyt 70-luvun kung fu -leffoja. Niistä nauttiminen vaatii yleensä sen viimeisenkin aivosolun sulkemisen täydelliseen off-asentoon sekä tilanteen salliessa tajunnan hämärtämisen runsaan väkijuoman avustuksella. Bethesdan julkaisema tuore toimintaseikkailu WET on paljon velkaa Quentin Tarantinolle, joka muutama vuosi takaperin palautti kung fu -viihteen suuren yleisön tietouteen ristiriitaisia arvioita keränneillä Kill Bill -elokuvillaan. Vuonna 2007 julkaistu, lyhyenläntä perusräiskintäpeli Stranglehold yritti samaa, mutta sen menestys jäi lopulta heikonlaiseksi huolimatta siitä, että itse John Woo oli vaikuttamassa pelin syntyyn. Onnistuuko tuore tulokas yhtään sen paremmin?

Nopea kuin salama


Pelin päähenkilö on perin viehättävän ulkonäön omaava Rubi Malone, joka taitaa sekä kung fun taiat, että parkourin salat paremmin kuin useimmat meistä. Pelin alkuasetelmaa tai hahmojen taustoja ei suuremmin selitellä, vaan toiminta alkaa suoraan kunnon yhteenotolla, jonka tiimellyksessä pelaajalle tehdään selväksi perusliikkeet. Aluksi taidot eivät riitä kovin mielikuvituksellisiin tappoihin. Lisätaitoja voi ostaa tehtävistä ansaituilla tyylipisteillä, mikä itse asiassa tuntuu käytännössä erittäin keinotekoiselta ja epäluonnolliselta. Ratkaisu kepittää pelattavuutta nunchakulla suoraan polvilumpioon. On nimittäin vaikeaa olla tuntematta oloaan hölmöksi juostessaan filmaattisesti seinää pitkin, ilman että voi kuitenkaan samalla ampua, koska ei ole tullut maksaneeksi moisesta ylellisyydestä. Tyylipisteiden määrä riippuu kentän läpäisynopeudesta, tappamisen lomassa käytetyn akrobatian määrästä sekä pahisten tappotahdista. Ylisanoja tapposuorituksistaan peliltä on vaikea saada. Useimmiten arvosanani kentän läpäisystä olivat tyyliin "surkea" tai korkeintaan "keskinkertainen". Ihan tulivat kouluajat mieleen...

Pelin välivideoita ja visuaalista ilmettä on kerrankin ollut mukana työstämässä joku, joka ymmärtää elokuvamaisuuden päälle. Harmi vain, että sama jannu ei selvästikään ymmärrä pelien päälle, sillä osa tyylikkäistä ratkaisuista sivaltaa pelaajaa katanalla ranteille. Rubin aika ajoin kilahtaessa raivohulluksi maailma muuttuu puna-musta-valkoiseksi, mikä näyttää kyllä harvinaisen tyylikkäältä, mutta sekoittaa merkittävässä määrin pelaajan suuntavaistoa. WET:in kenttädesignin ollessa muutenkin tarpeettoman ontuvaa, aiheuttaa lisäsotku turhia katkoksia hyvinkin nopeatempoiseksi tarkoitettuun peliin. Kenttien testaamisen ei ole selvästikään käytetty riittävästi aikaa, sillä useampaan otteeseen onnistuin nalkittamaan pelihahmon jopa seinien sisään.

Hyvän musiikin ystävää ilahduttaa se, että pelin ääniraitaan on todella panostettu. Taisteluiden taustalla raikaava seksikäs 70-luvun agenttifunkki ja rokettirolli luovat juuri oikeanlaista tunnelmaa à la Kill Bill & co. Vaikka grafiikka on paikoin teknisesti vanhanaikaisen näköistä, se ei suuremmin haittaa, koska rohkea filttereiden käyttö nostaa kiinnostavuutta riittävässä määrin, jos kohta pelattavuutta hiukan kampittaakin. Pelin lataustauot on onnistuttu piilottamaan harvinaisen hienosti tunnelmaa kohentavien välivideoiden avulla. Väliajoilla pyöritellään esimerkiksi ajankuvaan kuuluvia hupaisia tv-mainoksia. Sata kertaa mielummin näitä katselee, kuin sitä ainaista latauspalkkia.

Loistava ajoitus


Toisinaan neiti Malone palaa kotitilalleen, jossa pelaaja pakotetaan ottamaan osaa turhanpäiväisiin juoksu- ja ammuskelukisoihin. Pelaajan tulee ravata lukuisien tarkistuspisteiden kautta maaliin määrätyssä ajassa tai räiskiä aikarajan puitteissa maalitauluja. Juoksuradan varrelle on sijoitettu maalitauluja, joita ampumalla on mahdollista vähentää kellosta aikaa pari sekuntia. Käytännössä tauluihin osuminen vaatii keskimäärin reilut kaksi sekuntia tähtäilyä, joten useimmiten kannattaa vain keskittyä siihen juoksemiseen. Haastekisoissa todellinen menestyminen vaatii enemmän yrittämistä, kuin useimmilla järki-ihmisillä riittää kärsivällisyyttä, joten tuomitsen ne ehdottomasti turhakkeiksi. Haasteissa hyvin pärjäämällä ansaitsee toki uutta asearsenaalia, mutta mielummin kävelisin suoraan asekauppaan. Luulisi palkkatappajalla sentään valuuttaa moiseen piisaavan.

Vaikka en yleensä ole suuri reaktiotestien fani peleissä, myönnettäköön, että WET:in demoversiostakin tutuissa, intensiivisissä autotakaa-ajokohtauksissa homma toimii asiaankuuluvasti. Suurimman osan aikaa, kun pelaaja ei junnaa eksyksissä putkimaisissa kentissä (kyllä, se on mahdollista), pelin tempo on miellyttävän korkealla. Taistelun laannuttua pelaaja ehtii useimmiten hengähtämään hetkisen, ennen seuraavaa yhteenottoa. Tappelupaikalta toiselle siirtyminen vaatii myös Mirror's Edgen tapaista parkour-loikintaa, joskin yhden prosentin light-versiona. Vastaavaa siellä olemisen tuntua kiipeilyssä ei ole, osin jo senkin takia, että Mirror's Edge kuvattiin ensimmäisen persoonan näkövinkkelistä, siinä missä Rubia seurataan kolmannen persoonan näkymästä.

Välillä tuntuu, että rajatonta bullet-timeä käytetään ehkä liikaakin, sillä aina kun pelaaja ammuskelee ilmalennon tai muun akrobaattisen suorituksen aikana, aikaa hidastetaan. Loikkiminen onkin ainoa oikea tapa tehdä todellista vahinkoa pahiksille, sillä paikoiltaan räiskimällä ei tunnu osuvan ladon seinäänkään. Ilkeät pahikset kestävät rasittavan paljon luoteja, ellei satu osumaan kerrasta päänuppiin.

Vaikeusastevaihtoehdoista löytyy jokaiselle jotakin. Helpoin taso ei tarjoa minkään valtakunnan haastetta edes aikoja sitten pystyyn kuolleelle huonekasville, joten se on mahdollisimman stressitöntä pelikokemusta hakevan valinta. Vaikeimmillaan pelistä löytyy haastetta sentään hieman kokeneemmallekin geimerille.

Kaikki olivat kung fu-taistelemassa?


Olen oikeastaan itsekin yllättynyt, kuinka negatiivisia mielijohteita peli lopulta itsessäni aiheutti. Ei WET näet missään nimessä mikään vuoden ala-arvoisin tekele ole. Peliä suunniteltaessa on selvästi mietitty, mitä ollaan tekemässä. Yhtenäinen visuaalinen design ja sitä komppaava äänimaailma toimivat harvinaisen hienosti yhteen. En keksi oikein muuta selitystä yleiselle ontuvuudelle, kuin että rahat ja aika ovat vain loppuneet pahasti kesken. Activision Blizzard ehti vuosi sitten tiputtamaan pelin julkaisulistaltaan, mutta Bethesda päätti kuitenkin pelastaa pelin hoteisiinsa, jotta melkein valmis projekti ei päässyt lipeämään julkaisemattomien peliprojektien hautausmaalle. Ensinäkemältä WET suorastaan häikäisee rohkealla otteellaan, mutta totuus iskee pelaajaa bó-sauvalla hanuriin viimeistään parin ehtoon pelaamisen tuloksena. Paremmilla kontrolleilla oltaisiin pelastettu hirvittävän paljon ja syvällisemmällä pelitestauksella loput. WET jää etäisen koleaksi pelikokemukseksi, jonka unohtaa ensimmäisen läpipeluun jälkeen, ellei jo aiemmin.

V2.fi | Jarkko Rotstén

WET (Xbox 360)

70-luvun toimintaleffojen hengessä toteutetulla WETillä on hetkensä, mutta perusasioihin on jäänyt liikaa parantamisen varaa.
  • Vahva audiovisuaalinen design
  • Hyvin piilotetut lataustauot
  • Viihdyttävä reaktiotestiosuus
  • Keskeneräinen tuntuma
  • Maksulliset perustaidot
  • Kenttäsuunnittelulliset kämmit
< NHL 10... Overlord II... >

Keskustelut (7 viestiä)

Koomikko

Rekisteröitynyt 26.12.2007

09.10.2009 klo 13.47

Peliä jaksetaan ainakin mainostaa Discovery Channelilla..
lainaa
Dingo

Rekisteröitynyt 09.01.2008

09.10.2009 klo 15.45

Stranglehold oli erinomainen peli ensimmäisellä pelikerralla.
lainaa
Dekonega

Rekisteröitynyt 28.07.2009

09.10.2009 klo 23.00

Huomasin tykkävääni tästä kohtalaisen kornista pätkästä vähän liiankin paljon. Toisaalta tykkään jokaisesta Quentin Tarantinon pätkästä jos ei oteta Jackie Brownia mukaan. :)
lainaa
Protec

Rekisteröitynyt 26.09.2007

09.10.2009 klo 23.52

Tykkäsin tästä pelistä todella paljon. Toivosin jatkoa tälle pelille vähän paremmalla toteutuksella vaan. Kivaa perusräiskintää.
lainaa
Note

Moderaattori

Rekisteröitynyt 18.05.2007

10.10.2009 klo 14.23

Lääh lääh akka kannessa ja pelin nimi WET. Tuli kyllä jo ensimmäisen kerran kansikuvan nähtyäni Eurogamerissa pohdittua, että mikähän keskinkertainen viritys taustalta paljastuu (pelistä kun ei ole juuri mitään lukenut seuraamillani sivuista ennen julkaisua).
lainaa
Napu_

18.11.2010 klo 21.05

Soundtrackista täytyy antaa 4 tähteä. Viimeinkin peli, jossa on ymmärretty hyvän musan päälle... No ainakin melkein "Creepshow" köh

Mutta ihmettelin eräänä päivänä, kun kuulin ensinmäistä kertaa elämässäni jossain muuallakin Texansia, kuin omissa stereoissani. Käännyin katsomaan ja ihmeekseni huomasin "Adventure" kipaleen heidän viimeiseltä almumilta soivat pelin taustalla.
lainaa
Astorethein

Rekisteröitynyt 25.09.2011

25.09.2011 klo 17.39

Peli tuli pelattua läpi tuossa taannoin ja ihan kohtalaisesti minä sen parissa viihdyin. Toiminnan samankaltaisuus yhdistettynä vain yhteen vihollistyyppiin aiheutti välillä tylsistymistä, mutta lyhyinä annoksina peli jaksoi silti viehättää.

Se tosin oli suuri pettymys, että kun niiden isompien konnien kanssa pääsi viimein käsikähmään, taistelut hoidettiinkin typerästi QTE-kohtauksilla. Kun pelin ainoa vihollistyyppi tosiaan on joko ampuva tai kohti juokseva gangsteri, olisin suonut ainakin pomotaisteluiden tuovan vaihtelua mukaan.

Arvostelijan kanssa olen pitkälti samaa mieltä, arvosanaa myöten.
lainaa

Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova