Millainen soppa saadaan aikaiseksi, kun samaan liemeen heitetään telkkarissakin huippusuositut The Last of Us sekä Fallout, ja ripotellaan päälle aimo annos State of Decayta? Ei mitään mainitsemisen arvoista.


Puolalaisella Angry Bulls Studiolla on eittämättä kunnianhimoa. Ylävinkkelistä kuvattu avoimen maailman toimintapeli Survive the Fall tuntuu perinteitä kunnioittavalta päivitykseltä menneiden aikojen isometrisille peleille: tukikohdan rakentamista, tiimitaktikointia sekä kevyttä roolipelaamista tarjoava Survive the Fall tuo monella tapaa mieleen XCOMin ja Jagged Alliancen kaltaiset strategiapelit sekä Falloutin mukaiset roolipelit. Vaikka arvostelu uhkaa muuttua pelkäksi parempien pelien listaamiseksi, mainitaan nyt vielä nimeltä myös zombie-selviytymispeli State of Decay, jonka pelimekaniikat tuntuvat Survive the Fallin selkeimmältä esikuvalta.


Mistä Survive the Fall sitten kertoo, ja mitä siinä tehdään? Maailmanloppu on iskenyt jälleen kerran Tellukselle, ja ihmiskunnan viimeiset eloonjääneet yrittävät selvitä post-apokalyptisessa maailmassa. Ydinsodan sijaan ihmiskunnan kohtaloksi on koitunut kaiken valtaava, asteroidista peräisin oleva myrkky The Stasis. Muilta osin tunnelma muistuttaa paljon Falloutia, jossa eri ryhmittyvät edustavat jonkinlaista ideologiaa, filosofista näkemystä tai muuta kuppikuntaa.

Pelaaja ohjaa vastikään hyökkäyksen kohteeksi joutunutta pikkuryhmää, jonka pitäisi sekä tutkia ympäröivää maailmaa, että jälleenrakentaa oma tukikohta entistä vahvemmaksi. Maailmaa tutkitaan 2-3 seikkailijan tiimillä, joka tutkii avointa maailmaa, suorittaa pää- ja sivutehtäviä ja koluaa joka ikisen roskiksen, laatikoston, puskan, ruumiin, kaapin, kuopan ja kasan, mitä post-apokalyptisessa maailmasta vain löytyy. Matkan varrella maailmaan jaetaan myös aimo annos (oman käden) oikeutta, niin kaupunkeja kurittaville jengiläisille, maalaisia polttaville pyromaanifanaatikoille kuin Statiksen korruptoimille hirviöille.


Hyvänä puolena Angry Bulls Studio on rakentanut pelille erinomaisen loopin: aina kun maailmassa samoaminen alkaa kyllästyttää, myös hahmojen reput alkavat täyttyä kerätystä roippeesta, joten on aika suunnata takaisin kotikonnuille. Tukikohdassa sitten pääseekin manageroimaan noin kymmenhenkiseksi paisuvaa selviytyjäjoukkoa juuri niin mikrosti tai makrosti kuin haluaa: hahmoja voi käskyttää yksi kerrallaan esimerkiksi keräämään polttopuita, kokkaamaan, nukkumaan ja korjaamaan aseita, tahi sitten voi vain suosiolla automatisoida suurimman osan toimista. Vaikka tukikohtaa on mukava kyhätä, rakennettavaa on lopulta yllättävän vähän: kaikki olennainen on pystytetty varsin nopeasti, jolloin suurin osa peliajasta kuluu puhtaaseen ylläpitoon – joka ei tunnetusti ole erityisen mieltä ylentävää hommaa.


Pelin rakenteen lisäksi kaikki taustalla toimivat ideat ovat erinomaisia: State of Decaysta lainattu ympäristöjen tutkiminen ja tukikohdan rakentaminen on hyvä pohja, jonka päälle on lisätty Falloutista tuttuja tarinoita erilaisista ihmiskohtaloista ja ryhmittymistä.

Huonona puolena kaikkien ideoiden toteutus on aivan puolitiessään: siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi pelannut peliä jonka tekijät ovat näin ilmiselvästi haukanneet liian ison palasen.
Aloitetaan vaikka käsikirjoituksen ongelmista. Survive the Fallin tarina on niin geneerinen ja turhanpäiväinen, etten yllättyisi vaikka se olisi ensimmäinen vaihtoehto, mitä ChatGPT on tarjonnut promptilla “suunnittele minulle post-apokalyptiseen maailmaan sijoittuva tarina”.


Esimerkiksi ryhmittymät ovat niin surkuhupaisan kliseisiä, että rautanyrkillä johtavan korporaatioryhmän nimi on The Corporation. Ei sillä, että muutkaan ryhmät tarjoaisivat yhtään sen omaleimaisempia näkemyksiä maailmasta. Dialogi (jota ei ole myöskään ääninäytelty) kuulostaa Google Translatella käännetyltä ensivedokselta, keskustelut ovat täynnä itse itsensä ratkaisevaa melodraamaa, hahmot ovat seitinohuita eikä yhdestäkään hahmosta, tehtävästä tai kohtalosta välitä koko pelin aikana. Kaikki käsikirjoitukseen liittyvä tuntuu väliaikaiselta placeholderilta, joka pelintekijöiden oli tarkoitus korvata lopullisella versiolla.



Keskinkertainen toteutus näkyy käsikirjoituksen lisäksi mekaniikoissa. Vaikka Survive the Fall on ylävinkkelistä kuvattu, kyseessä ei ole hiirellä naksuteltava, vuoropohjainen strategiapeli, vaan täysiverinen toimintapeli. Melee-aseisiin keskittyvässä toiminnassa hutkitaan, väistellään, ammuskellaan ja viskotaan (pommeja) minkä keritään; hahmot voivat vaihtoehtoisesti myös hiipiä kyyryssä, salamurhata vihollisia ja piilottaa näiden ruumiita, jos käsirysyt eivät maistu.


Hiipiminen on suositeltavaa jo senkin puolesta, että hälytyksen pärähtäessä toimintakohtaukset muuttuvat täysin mielipuoliseksi sekamelskaksi. Vaikka toiminnan saa tauotettua yksinkertaisia käskyjä varten (“X, ammu Y:tä”), kaaokselta ei voi välttyä. Toiminta ei myöskään ikinä tunnu palkitsevalta tai jännittävältä, ainoastaan turhauttavalta.

Pää- ja sivutehtävät eivät ikävä kyllä suoriudu yhtään sen paremmin. Aiemmin mainitut ongelmat käsikirjoituksessa rokottavat tietysti motivaatiota tehtävien suorittamiseen, mutta eipä niiden rakennekaan helpota asiaa. Survive the Fall juoksuttaa pelaajaa edestakaisin niin paljon, että lopputulos tuntuu parodialta! Otetaan esimerkiksi yksi tehtävä pelin puoliväliltä: yksi ryhmittymä palkkaa pelaajan jäljittämään tukikohdassa nuuskineen vakoojan. Pelaaja lähetetään ensin rakennuksen toiseen kerrokseen jututtamaan vakoojan tuntenutta jäsentä, joka vuorostaan ohjaa pelaajan tukikohdan toiseen päähän tutkimaan vakoojan tavaroita; tavaroista taas löytyy vihje, joka johdattaa pelaajan koko pelikartan toiselle puolelle. Vihje ei tosin ole vakoojasta itsestään, vaan hahmosta joka saattaisi tuntea vakoojan. Juoksentelun jälkeen pelaaja jututtaa taas täysin uutta hahmoa, joka suostuu jakamaan tietonsa vakoojan tuttavasta, mutta vain jos pelaaja juoksee jälleen uudelle asuinalueelle ja tuhoaa sieltä kokonaisen katujengin. Verisen katusiivouksen jälkeen pelaaja johdatetaan taas uudelle asuinalueelle, mutta paikalla ei olekaan vakoojan tuttava, vaan vakoojan tuttavan tuttava. Tuttavan tuttava suostuu jakamaan tietonsa vakoojan tuttavasta vain, jos pelaaja antaa tälle 12 pulloa alkoholia – joka vaatii todennäköisesti sitä, että pelaaja lähtee tässä välissä kiertämään kaikki pelialueen viinakauppiaat ja ostaa näiden hyllyt tyhjiksi. Viinarallin jälkeen tuttavan tuttava suostuu ohjaamaan pelaajan vakoojan tuttavan luokse, joka johdattaa pelaajan itse vakoojaa kohti. En kuvaile tehtävän loppuosaa (johon mahtuu vielä enemmänkin juoksutusta) spoilereiden välttämiseksi, mutta eiköhän pointti tullut jo selväksi.


Koko pelistä – on kyseessä sitten toiminta, käsikirjoitus tai tehtävät – tulee jatkuvasti mieleen aiemmin mainittu generatiivinen tekoäly, joka on koostanut lähdemateriaalista tavanomaisimman mahdollisen post-apokalyptisen maailman. Survive the Fallissa on oma vanhan maailman teknologialla jyräävä militaristinen ryhmänsä, koska niin on Falloutissakin; Survive the Fallissa on omat kaasumaskiset raunioiden tutkijansa, koska näin se meni Stalkerissakin. Saatan olla turhan ankara, mutta tuntikymmenien pelailun aikana minua muistutettiin jatkuvasti siitä, miten paljon parempiakin pelejä voisin olla pelaamassa.

Survive the Fall on myös nykymuodossa häiritsevän buginen. Arvostelu tehtiin pressiversiolla jonka jälkeen peliä on ehditty päivittää, mutta kokemukseni oli niin buginen että olen varsin skeptinen julkaisuversionkin laadusta. Kohtasin jokaisen pelitunnin aikana aivan uskomattoman määrän lastentauteja, joista pahimmat estivät myös joidenkin sivutehtävien läpäisyn. Hahmot interaktioivat jatkuvasti seinien läpi, teleporttasivat rakennusten kerroksista toisiin, jumittuivat ympäristöihin, toistivat loputtomasti samoja fraaseja, katosivat maailmasta, ja niin edelleen. Osa ongelmista on varmasti jo korjattu ja loppujakin työstetään, mutta tunnelma on kauniisti kuvailtunakin hyvin janky.



Ehkäpä turhauttavinta on, että Survive the Fallin pinnan alta pilkottaa jatkuvasti lupaus. Esimerkiksi pelin maailma on aivan liian iso ja monotoninen, mutta ympäristöissä on selkeästi ajatusta ja osittain myös tyyliä. Toiminta taas tuntuu tällä hetkellä turhankin riisutulta, mutta mekaniikkoja hiomalla tarjolla voisi olla hyvinkin kutkuttavaa taktikointia. Lopullisen pelin parhaaksi anniksi osoittautuu tukikohdassa näpertäminen, vaikka sekin menettää hohtoaan pelin edetessä. Supisurkeaa käsikirjoitusta lukuunottamatta Survive the Fallissa on monta osa-aluetta, jotka olisi voitu saada kuntoon vuoden, parin lisätyöllä.


Nykyisellään peliä on vaikeaa suositella kenellekään. Ensimmäisten pelituntien tarjoama leppoisa tutkiskelu ja toiminta paljastaa monotonisuutensa vasta muutamien tuntien jälkeen, joten Steamin mahdollistama parin tunnin testauskin voi antaa vääränlaisen kuvan. Survive the Fall on kuin luotu kaltaiselleni isometrisiä roolipelejä ja taktikointia rakastavalle pelaajalle, mutta toteutus kompastuu jatkuvasti omaan kunnianhimoonsa.