Rainbow Six Siegen julkaisusta tulee pian kuluneeksi kymmenen vuotta. Sen kunniaksi peli kokee tähän mennessä merkittävimmän päivityksensä ja saa pelinimeen osuvan lisäyksen ”X”. Arvioin pelin aikanaan sen ilmestyessä (linkki) ja pidin peliä jo tuolloin mainiona. Ensimmäisten vuosien aikana pelilevy pyöri aktiivisesti konsolini levyasemassa, mutta myöhemmin aktiivisuus teoksen ääressä on ollut satunnaisempaa.


Tauon jälkeen peliin palaaminen oli yllättävän helppoa, vaikka vuosien saatossa on muuttunut paljon. Muun muassa uusia karttoja on julkaistu, vanhoja päivitetty sekä pelattavia hahmoja lisätty tasaisella tahdilla ja vanhojen kykyjä tasapainotettu. Erilaisia pelattavia operaattoreita on avattavissa jo 75 erilaista – ensikertalaiselle on melkoinen työmaa tutustua kaikkien erikoiskykyihin. Onneksi peli tarjoaa tähän tukea tiiviiden esittelytekstien ja videoiden muodossa.



Tuoreen päivityksen merkittävin uudistus on pelin muuttuminen maksuttomaksi hankkia, eli siirtyminen free-to-play-malliin. Tämä tuntuu loogiselta ratkaisulta, koska peliä on myyty pitkään varsin maltilliseen hintaan, ja sen ansaintamalli on vaikuttanut pitkään pohjautuvan pelin sisäisiin ostoihin. Alkujaan pelistä maksanutta muutos saattaa harmittaa, kun uudet pelaajat saavat sen maksutta. Itse näen tilanteen kuitenkin järkevänä muutoksena, koska toinen ratkaisu olisi voinut olla lopettaa vanhan pelin tukeminen ja julkaista vastaava peli uutena.


Peliä ensimmäistä kertaa pelaava ohjataan aluksi lyhyelle harjoitusleirille tutustumaan pelin perusteisiin, ennen varsinaisia tositoimia. Tutoriaalin pelattuaan F2P-versiota pelaaville avautuu yhteensä 10 operaattoria – 5 puolustavaa ja 5 hyökkäävää hahmoa. Niillä pääsee pelissä hyvin alkuun ja kokemuspisteiden karttuessa erilaisia hahmoja avautuu pikkuhiljaa lisää.

Pelimuodoista Ranked- ja Siege Cup -pelimuodot on rajattu maksamattomien asiakkaiden ulottumattomiin, mutta muuten peliä pystyy pelaamaan ilman rahankäyttöä. Varoituksena kerrottakoon, että peliin voi jäädä helposti koukkuun ja käsi saattaa kuin huomaamattaan painua taskun pohjalle pennosia kaivelemaan pelissä tuhlattavaksi.



Jotta X-päivitys olisi nimiuudistuksensa veroinen, pelistä maksaneillekin tarjotaan runsaasti uutta. Merkittävin uutuus on 6 vs. 6 -joukkuein pelattava Dual Front -pelimuoto, joka nimensä mukaisesti tarjoaa toimintaa kahtena rintamana maksimissaan 30 minuutin mittaisissa taisteluissa. Perinteisestä Siege-muodosta poiketen joukkueita ei jaeta hyökkääjän ja puolustajan rooliin, vaan molempien tulee samanaikaisesti hyökätä vihollisen hallussa oleville alueille vallatakseen ne ja toisella kenttäpuoliskolla puolustaa omia alueitaan, jottei vastarinta pääse lähenemään omaa päämajaa. Tämä muuttaa pelimekaniikkaa valtavasti ja vaatii uudella tavalla ryhmältä yhteen hiileen puhaltamista. Satunnaisten pelitovereiden kanssa pelatessa oli yleistä, että hyökkäys suunta oli sotilaita vetävämpi puoli ja puolustus oli näin ollen hätää kärsimässä.


Elementit Siegen perusmuotoon nähden on laitettu monella tapaa uuteen uskoon, sillä samassa joukkueessa on valittavissa sekä hyökkäys- että puolustuspuolen hahmoja erityiskykyineen. Usein alueita vallatessa täytyy myös hetkellisesti puolustautua, joten hahmovalintojen onnistuminen vaihtelee erän mittaan. Normaalisti Siegessä kuolema on tarkoittanut erän päättymistä henkensä menettäneeltä pelaajalta, mutta Dual Frontissa hetken odottelun jälkeen erää pääsee jatkamaan normaalisti. Myös hahmon energia ja erikoiskyvyt palautuvat ajan kuluessa lisäten pelimuodon armollisuutta.
Dual Front on samaan aikaan sekä virkistävä että lievä pettymys. Ajatus kahdesta rintamasta toimii hyvin, mutta suuri kenttä ja suhteellisen pieni pelaajamäärä tekevät kokemuksesta aution tuntuisen. Suurempi pelaajamäärä tuskin auttaisi toivotulla tavalla, koska respawn-mahdollisuuden myötä hyökkääminen muuttuu helposti aggressiivisemmaksi ja pelin taktinen ote voisi kärsiä.



Uusista tuulista huolimatta pelin sydän sykkii edelleen Siege-muodoissa, joissa puolustajat linnoittautuvat suojaamaan kohdetta estein sekä ansoin ja hyökkääjät pyrkivät näistä huolimatta suorittamaan tehtävänsä.


Alkuperäisen julkaisun jälkeen lisätty Quick Match madaltaa uusilta pelaajilta kynnystä tutustua Siegen maailmaan; hyökkääjät tietävät alusta alkaen kohteen sijainnin, ja puolustajille esteitä on valmiiksi aseteltuina. Karttoihin ja pelimekaniikoihin tutustumiseen soveltuu erinomaisesti myös harjoitusmuotojen alle lisätty Deathmatch-tila, jossa keskitytään nopeampaan toimintaan ilman tehtävällisiä tavoitteita.

Unranked- ja Ranked-pelimuodot tarjoavat edelleen tutuilla säännöillä vaihtelevia pelikokemuksia, joissa jokainen erä voi olla omanlaisensa. Hyökkääjien tulee etsiä kohteensa erän alussa radio-ohjattavien ajokkien avulla, ja puolustajilla ei ole mitään valmiiksi aseteltuna.

Lisäksi peliin lisätään säännöllisesti vaihtuvia event-pelimuotoja, jotka ovat nykyään yleisiä myös muissa verkkopeleissä. Arvion julkaisuhetkellä tarjolla oli villin lännen teemainen 3 vs. 3 -ottelu teemaan sopivalla asustuksella. Eventit tuovat mukavaa vaihtelua ja eläväisyyttä peliin tiukemman toiminnan rinnalle.



Pelin karttamäärä on vuosien saatossa kohonnut jo 27 erilaiseen. Pääosa kartoista on erittäin hyviä ja siksi ranked-tilan alussa tapahtuva karttojen poissulkuäänestys tuntuukin usein turhalta – minulle kelpaisi mikä tahansa. Karttojen heikkous on toistuva samankaltaisuus; kapeita käytäviä ja pieniä huoneita riittää kentästä toiseen. Uuden Dual Front -pelimuodon toistaiseksi ainoa kartta District toistaa samaa kaavaa, mutta tarjoaa hieman avoimempaa tilaa rakennusten välissä.


Teknisessä laadussa monessa on menty oikeaan suuntaan, jos vertaa kymmenen vuoden takaiseen. Muistan ajat, kun ottelun löytymistä sai odotella pitkät tovit ja pätkivät yhteydet heikensivät pelikokemusta. Graafisesti peli on parantunut vuosien varrella merkittävästi. Uusimmassa päivityksessä varjot on viety aivan uudelle tasolle ja taistelutantereille on lisätty tuhoutuvia elementtejä kuten jauhesammuttimia ja kaasuputkia. Erityisesti varjojen muodostumisella on vaikutuksensa pelitapahtumiin, koska varjo voi hyvinkin paljastaa pian oviaukkoon astelevan ennenaikaisesti.

Arvioin Rainbow Six Siegen aikanaan neljän tähden arvoiseksi ja pidän sitä edelleen relevanttina arvosanana. Pelin pitkäjänteinen kehitys voisi ansaita jopa kiitettävän arvosanan, mutta uudistukset eivät ole olleet niin merkittäviä onnistumisia, että arvosanaa olisi tarve muuttaa. Peli on pääsääntöisesti oivaa viihdettä satunnaistenkin pelureiden kanssa, mutta parhaimmillaan Siege on kavereiden kanssa pelattuna. Uusille pelaajille peli tarjoaa selkeän opastuksen ja helposti lähestyttäviä pelimuotoja, joten edelleen on oikea aika hypätä taktiselle taistelutantereelle.