Ubisoftin Anno-pelisarja on pitkään ollut positiivinen poikkeus firman pelivalikoimassa, joka muuten nojaa vahvasti “avoimen maailman peli, jossa kartalla on miljoona ikonia”-suuntaan. Anno-sarja sen sijaan tarjoilee syvällistä, mutta helposti lähestyttävää kaupunginrakentelua älyttömän komealla ulkoasulla varustettuna.


Sarjan tavaramerkkinä on ollut alusta saakka, että pelien nimiin nostetun vuosiluvun numerot voi laskea yhteen, jolloin tuloksena on numero yhdeksän. Hauskasta ideasta on selvästi saatu paljon irti, koska sarja on sijoittunut välillä menneisyyteen, välillä tulevaisuuteen. Mutta nyt hypätään ajassa taaksepäin oikein urakalla, sillä pelisarjan tuorein osa kaasuttaa suoraan keskiajankin ohi ja päätyy muinaishistoriaan, roomalaisen imperiumin kunnian vuosiin.

Tervetuloa Anno 117: Pax Romanan pariin.



Perinteiseen tyyliin Anno 117 tarjoaa kaksi tapaa pelata: vapaan hiekkalaatikkotilan, jossa voi rakentaa kaupunkiaan vaikka tuomiopäivään saakka, sekä tarinatilan. Tämä kuulostaa ehkä paperilla hieman oudolta, mutta käytännössä tarinatila on usean tunnin mittainen tutoriaali, jossa pelaajan annetaan tutustua pelin moninaisiin mekanismeihin ja systeemeihin yksi kerrallaan. Tämä on hyvin tervetullutta, sillä vaikka Anno-sarjat pyrkivät olemaan helposti lähestyttäviä, ne ovat kuitenkin monimutkaisia pelejä, joissa nyypällä menee taatusti helposti sormi suuhun.


Tarinatila on tällä kertaa varustettu tavallista suuremmalla määrällä tarinaa, sillä pelaaja ohjastaa aatelissuvun nuorta jäsentä, joka on saanut keisarilta mandaatin rakentaa hylätylle saarelle uuden siirtokunnan. Siinä sivussa pelaaja syöstään keskelle roomalaista valtapeliä, jossa dramaattiset käänteet ja petokset seuraavat toisiaan. Ratkaisusta voi olla monta mieltä, mutta itse en ollut tarinan suuri fani. Pelitila kyllä on tosiaan hyvin tervetullut ja mekaanisesti hyvin rytmitetty ja suunniteltu, mutta tarina itsessään tuntuu lähinnä vain häiritsevän ja vievän huomiota pois rakentelusta. Lisäksi se myös loppuu kuin veitsellä leikattuna, mikä todennäköisesti liittyy siihen, että Ubisoft on jo julkistanut peliin runsaan määrän lisäsisältöä.

Mutta otetaan tässä vaiheessa askel taaksepäin: mikä peli Anno 117 edes on? Se on tosiaan kaupunginrakennuspeli, jossa pelaajan tehtävänä on rakentaa roomalainen – tai kelttiläinen -- kaupunki aivan alkutekijöistä lähtien. Alussa ei ole kuin rannalle sijoitettu satama, sekä tietenkin erilaisten resurssien täyttämä saari. Sinne pitäisi sitten sijoitella asuinalueita ja tarjota niille jos jonkinlaisia palveluita. Kaikki vaatii resursseja, joita pitäisi kerätä ja jalostaa erilaisten tuotantorakennusten kautta kaupunkilaitsen tarvitsemiksi tavaroiksi ja raaka-aineiksi. Siinä sivussa täytyy myös huolehtia kaupungin turvallisuudesta ja tietenkin myös reagoida pelin eteen heittelemiin tapahtumiin.


Tekemistä riittää älyttömästi ja jo kaupungin optimoiminen on haastavaa, koska tuotantoketjujen eri osien pitäisi olla kohtalaisen lähellä toisiaan, eikä tilaa ole koskaan tarpeeksi. Oikein mukavana ideana resurssit eivät sinänsä kulu, eli vaikka metsän keskelle sijoitettu metsurien leiri ei koskaan kuluta metsää loppuun, pelaajan täytyy vain pitää huoli siitä, että leiri on sijoitettu niin, että sen ympärillä on paljon metsää. Huonot päätöksensä voi myös aina perua, joten jos vaikka on antanut jonkun lammasfarmin kaataa puolet saaren metsistä, ne palautuvat takaisin käyttöön, kunhan lampaat potkaisee pihalle.

Ei ehkä suunnattoman realistista, mutta ratkaisu sopii Anno 117:n vibaan erinomaisesti, koska koko peli tuntuu kuin tosiaikaiselta euro-lautapeliltä. Se ei pyri olemaan mikään taloustieteen kandin papereihin oikeuttava simulaatio, vaan enemmänkin elävä puzzle, jossa pelaajan täytyy pyöritellä ja tasapainotella käsissään olevia palasia mahdollisimman hyvin, samalla kun prioriteetit vaihtuvat lennossa ja pakottavat näin tarkastelemaan asioita uudessa valossa.



Tämä on toki kaikki totta myös aiempien Anno-pelien osalta, joten mitä kaikkea uutta Anno 117 tuo sarjaan? Ties mitä, enemmän kuin yhdessä jutussa voi listata, joten pureudutaan vain niihin tärkeimpiin suuriin juttuihin.


Mainitsinkin jo ohimennen, että tietääkseni ensimmäistä kertaa ikinä, Anno 117 tarjoaa kaksi erillistä kulttuuria, antaen pelaajan valita, haluaako rakentaa kelttiläistä vai roomalaista kaupunkia. Tähän ratkaisuun on sidottu myös muutamia muita kulttuuriominaisuuksia, kuten mahdollisuus rakentaa kaupunkiinsa eri jumalien temppeleitä. Toisin kuin pelaajan pelialue, uskonto ei kuitenkaan ole saari, vaan pitkin pelialuetta leviävät uskonnot tarjoavat niitä myös tunnustaville erilaisia kumulatiivisia bonuksia.

Todella kivana uudistuksena peli tunnustaa nyt myös 45 asteen kulmat. Sekä rakennuksia että niitä yhdistäviä teitä voi nyt rakentaa myös viistoon, mikä helpottaa suunnittelua ja saa kaupungit näyttämään orgaanisemmilta kuin aiemmin. Kun tämä yhdistetään aivan älyttömän kauniiseen ulkoasuun, Anno 117 näyttää suorastaan huikealta. On myös hauskaa, että kehitystiimi on tunkenut mukaan pieniä ominaisuuksia, kuten mahdollisuuden kävellä itse kaupunkinsa kaduilla tarkastelemassa elämää tavallisen asukkaan perspektiivistä.


Kehitystiimi on myös kannustanut suunnittelemaan entistä realistisempia kaupunkeja liittämällä tuotantorakennuksiin buffeja ja debuffeja. Peli kannustaa sijoittelemaan työpaikkoja ja muita palveluita keskelle asuinalueita, koska niiden rakentaminen tekee asuinalueista haluttavampia ja nostaa elämänlaatua. Toiset rakennukset taas voivat vaikka haju- tai tulipalohaittojen ansiosta tuoda mukanaan myös riskejä, mutta johonkin nekin pitää tunkea. Samoin esimerkiksi uuden teknologiapuun selkärankana toimivat koulut toimivat sitä paremmin, mitä enemmän ihmisiä ne tavoittavat.

Maataistelut tekevät myös paluunsa sarjaan, vaikka Anno 117 ei mikään sotapeli olekaan. Taistelut ovat myös osa sitä Annon suurta puzzlea ja testaavat pelaajan tuotantoketjujen ja yleisen yhteiskunnan toimivuutta vain hieman erilaisella tavalla. Sotajoukot ovat yksi resurssi muiden joukossa ja peli ymmärtää, että vaikka taistelut voitetaan taktiikalla, sodat voitetaan logistiikalla. Ja jos ei halua sotia, diplomatia riittää myös kantamaan pitkälle. Jos käy aktiivisesti kauppaa naapuriensa kanssa ja pitää yllä hyviä välejä, ei tarvitse koko ajan pelätä, että joku iskee puukon selkään.



Anno 117 on erittäin sujuva, näyttävä ja viihdyttävä kaupunginrakentelupeli, jota kehtaa suositella niin veteraaneille kuin vähemmän tämän tyylisiä pelejä pelanneille. Ubisoft Mainz on selvästi käyttänyt paljon vaivaa pelin käyttöliittymän ja tutoriaalina toimivan tarinatilan hiomiseen, eikä vaiva ole mennyt hukkaan. Välillä käyttöliittymä toimii oudosti ja jättää raapimaan päätään, mikä saattaa johtua siitä, että pelissä riittää kohtalaisen paljon bugeja. Joskus rakennuksia ei vain voi rakentaa, eikä peli mitenkään anna tietoa siitä, miksi näin on. Toisinaan taas vaikka joku tuotantolaitos ei olevinaan ole raaka-aineita sisältävän varaston alueella, vaikka se kyllä kovasti näyttäisi olevan. Ja niin edelleen. Toivottavasti korjauksia on siis tulossa.


Bugien ohella peli on kerännyt negatiivista huomiota myös sen takia, että se sisältää AI-kuraa. Jostain käsittämättömästä syystä pelin käsin maalattujen ja komeiden latausruutujen ja 2D-grafiikoiden joukkoon on tungettu AI:lla generoitua tuubaa, vieläpä niin huonolaatuista sellaista, että pelaajat huomasivat sen saman tien. Kun kyseessä on miljardiluokan firma ja Anno-sarja on vieläpä Ubisoftin tunnetuimpia ja rakastetuimpia, ei voi taas kuin ihmetellä, miksi joku kansankynttilä on päättänyt säästää väärässä paikassa vähän rahaa ja paskoa samalla pelinsä niskaan.

Jos tämä ei ole ylitsepääsemätön ongelma – enkä sano tätä sarkastisesti, vaan itsekin kuuluen siihen porukkaan, joka ei halua tukea AI-lannoitteen heittelijöitä rahoillaan – Anno 117 on mitä mainioin peli. Se on kohtalaisen helposti lähestyttävä, visuaalisesti todella näyttävä ja kokemuksena juuri sopivan syvällinen. Pelaaminen tuntuu haastavalta ja mielekkäältä, mutta pystyin itsekin pääsemään erittäin hyvin kärryille, vaikka en ole mikään genren suurin kuluttaja ja edellisestä Anno-pelistänikin on jo vuosia aikaa.

Nostan siis Ubisoft Mainzille hattua erinomaisen pelin tekemisestä ja Ubisoftille itselleen varovaisesti keskaria ahneudesta ja hölmöydestä.

PS. Artikkelin kuvat ovat virallisia pelikuvia, ruutukaappausten ottaminen ei onnistunut teknisistä ongelmista johtuen.