Zeldan tutkiessa Hyrulen linnan tiluksia hän löytää omituisia muinaisia seinämaalauksia, salaperäisen kiven sekä kauhistuttavan miehen jäänteet. Löydös herättää mystisen kaverin ja saa maan murenemaan prinsessan alta vieden hänet aikamatkalle Hyrulen synnyinaikaan. Ystävystyttyään muinaisten hallitsijoiden kanssa hän huomaa pian, että valtakunta on tuttuun tapaan pelastettava Ganondorfilta ja tämän armeijoilta.


Hyrule Warriors -pelisarjan kolmas osa on tuttuun tyyliin yhdistelmä Zelda-pelimaailmaa ja Dynasty Warriors -pelien loputonta hack and slash -mätkettä. Edellisellä Switch-sukupolvella julkaistu Age of Calamity oli monin tavoin mainio kokonaisuus, mutta tekninen tahmeus hieman veti mattoa pelikokemuksen alta. Nyt uuden konsoliraudan voimin nuo haasteet on selätetty ja pelin jatko-osa rullaa mainiosti, vaikka teilattavia vihollisia jyllää kymmenittäin, jopa sadoittain samanaikaisesti ruudulla. Graafisesti peliä on viety muutenkin pari napsua eteenpäin ja pahimmat sahalaidat on saatu häivytettyä. Ulkonäöllisesti piirrosmaiseen grafiikkaan nojaava peli ei ole leukoja loksauttava, mutta ruudulla liikkuviin asioihin nähden suoritus on mallikas.


Perusteiltaan taisteleminen on selkeää kahden painikkeen näpyttelyä, jossa Y-painikkeella aloitetaan hyökkäyssarja. Painallusten määrä määrittää, millaiseen erikoisiskuun hyökkäyssarjan päättävä X-painikkeen näpäytys johtaa. Päävastusten pyrkiessä voimakkaampaan iskuun löytyy olkanäppäimen kautta tilanteeseen soveltuva vastaisku, jonka oikea valinta syövyttää vihollisen energiamittaria perusmätkettä rankemmalla kädellä. Uutuutena peliin on tuotu kahden pelihahmon yhteisiskut, jotka aktivoituvat käyttöön aika ajoin taistelun edetessä. Pelikampanjan aikana pelissä on toistakymmentä pelattavaa hahmoa ja niiden yhdessä tekemät hyökkäykset tuovat mukavaa piristysruisketta taisteluihin. Eri hahmojen väliset yhteenliittymät poikkeavat enemmän ja vähemmän toisistaan, joten taisteluihin on tarjolla määrällisesti runsaasti erilaista iskujen ilotulitusta.



Lukuisat hahmot omaavat toisistaan poikkeavat perusiskut ja pelikentän mukaan hahmoja on taistelutantereella pelattavissa kahdesta neljään. Hahmojen välillä voi vaihtaa milloin tahansa ja sarjan aiemmasta osasta tuttuun tyyliin pelikartalla voi hypätä vaikka täysin toiselle laidalle, jos sotatoverit sattuvat siellä taistelemaan. Genrestä tuttuun tyyliin oikea-aikainen väistö tarjoaa mahdollisuuden päästä iskemään vihollista oikein olan takaa ja vastustajan suojauksen pettäessä tarjoutuu mahdollisuus iskemään vihollista erityisen kipeästi. Monipuolisen taistelun huipentaa peliin lisätyt Zonai-laitteet, joihin lukeutuvat muun muassa liekinheitin ja vastustajia jähmettävä jäätykki. Laitteet ovat käytettävissä rajoitetun ajan, jonka jälkeen on odotettava patterien latausta.


Omaan silmääni taistelumekaniikat ovat hierottu erinomaiselle tasolle ja edellisestä osasta on menty ilahduttavasti eteenpäin. Muilla tavoin pelillisesti suuria muutoksia ei nähdäkään. Pelitasot on ripoteltu tuttuun tapaan Hyrulen kartalle, jossa pelaaja pääsee tekemään valintoja, suunnataanko seuraavaksi päätehtävien tai sivutehtävien kimppuun, vai kenties hyödynnetäänkö tasoista kerättyjä materiaaleja uusien kykyjen saavuttamiseen. Pääkartan lisäksi on yksi yläilmoihin sijoittuva taso ja toinen maan alle vievä. Ne ovat kuitenkin selvästi toissijaisia verrattuna maankamaralle sijoittuvaan pääkarttaan.


Pelin päätehtävät ovat toisiaan muistuttavia sokkeloita, missä eroja ei juuri ole sokkelon muotojen ja taustateeman lisäksi. Sivutehtävät tarjoavat tätä samaa lyhennetyssä muodossa ilman kokemusta venyttäviä välivideoita. Pelin pääpaino onkin sormia näpyttämään laittavassa taistelussa. Olisin toivonut enemmän vaihtelua jo edellisen osan kohdalla, mutta fokus on harmikseni pidetty samassa olennaisessa myös tässä tuoreessa teoksessa.



Muutaman kerran taistelun tiimellyksessä noustaan Age of Calamityn tavoin yläilmoihin ja suoraviivaisten rail-shooter-kohtauksissa tulitetaan Star Fox -hengessä vastustajia alas taivaalta kuin liukuhihnalta. Nämäkin kohtaukset ovat toteutettu mainiosti ja tämän kaltaisia perusmätkettä rikkovia hetkiä olisi kaivannut enemmän. Vaikeusasteeltaan peli on liiankin anteeksiantava ja hankaluusasteen nosto enemmänkin venyttää muutenkin aikaa vieviä taisteluita, kuin että se loisi varsinaisesti haastetta.


Hyrulessa käytävän sodinnan tarinaa kerrotaan tyylikkäissä ääninäytellyissä välivideoissa, joita seuraa muuten mielellään, mutta videot tuntuvat tarpeettoman pitkiltä. Niissä voivotellaan maailman menoa ja luodaan yhdessä tekemisen meininkiä uudestaan ja uudestaan liiaksikin verrattuna juonen käänteiden määrään ja kiinnostavan uuden informaation läpikäymiseen kulutettuun aikaan. Taistelun tiimellyksessäkin hahmot käyvät puhekuplien kautta keskustelua, mutta pääosin nuo ainakin allekirjoittaneelta menivät ohi varsinaiseen taisteluun keskittyessä. Pelin äänimaailma on pääosin erinomaisen onnistunutta ja loi mainiosti taistelufiilistä, joskin ainakin yksi mielessäni taistelu-teknoksi nimeämäni kappale olisi voitu jättää soittolautaselta pois.


Peliä on mahdollista pelata kahdestaan monin eri tavoin; jaetulla ruudulla saman konsolin äärellä, GameSharen avulla samassa verkossa tai samaisella jakotekniikalla verkon yli GameChatin kautta. Valitettavasti en pelitestini aikana saanut sopivaa hetkeä testata tätä jaettua iloa, mutta tilaisuuden tullen tulen kaivamaan vanhan mallisen Switchin laatikosta testatakseni kuinka vanha konsolirauta on saatu toimimaan yhteen uuden tekniikan kanssa. Nintendon mukaan tällainen onnistuu helpostikin ja vain yhden pelikopion hankkimalla.

Kokonaisuutena Age of Imprisonment on mainio hack and slash -kokemus, minkä taistelumekaniikoihin on onnistuttu tuomaan runsaasti onnistuneita uudistuksia värittämään vihollismerten tainnutusta. Pääytimen ulkopuolella on valitettavasti menty hieman metsään – kuten viime kerralla. Zelda-peliin kaipaisi enemmän vaihtelua esimerkiksi tutkittavampaa pelimaailmaa, vaihtelevampaa tekemistä, merkityksellisempää tarinankerrontaa ja niin edelleen. Vanhoja selatessani huomasin viime kerralla antaneeni hieman armollisesti tähtiä Age of Calamityn tähtisarakkeeseen. Age of Imprisonment on kokonaisuutena edeltäjäänsä parempi pakkaus, vaikka suoraan vertaillessa tähtimäärästä voisi hieman väärin päätellä.