Viisi vuotta sitten ilmestynyt Hades on erinomaisista toimintapeleistä tunnetun Supergiant Gamesin mestariteos, joka ylitti kaikki odotukseni. Nyt pelifirman ensimmäinen jatko-osa Hades 2 yrittää ylittää odotukset ylittäneen yllättäjän – ja piru vie, myös onnistuu siinä!




Ensimmäinen Hades osoitti mestarillisesti, miten luodaan kokonaisvaltaisesti eheä pelikokemus, jossa kaikki pelin ominaisuudet – aina tarinasta toimintaan ja roguelike-mekaniikkoihin – tukivat täydellisesti toinen toistaan. Kreikkalaismytologian manalasta yhä uudelleen ja uudelleen karkaavan Zagreuksen tarina hyödynsi roguelike-pelien syklistä rakennetta, jolloin uudet pakoyritykset edistivät aina sekä pelin juonta, että hahmonkehitystä. Yritys kerrallaan pelaaja oppi lisää Hadeksen maailmasta ja kehitti Zagreuksesta entistä vahvempaa sankaria, joka ehkä vielä joskus onnistuisi pakenemaan maanpinnalle.

Pelin tiesi olevan hyvä, kun pakoyritykseltä kotiin palatessa ei malttanut odottaa uuden yrityksen aloittamista – ja vastaavasti paetessa ei malttanut odottaa, että pääsisi takaisin kotiin edistämään tarinaa. Uskomattoman tyydyttävän toiminnan ja mielenkiintoisen tarinan lisäksi pelistä löytyi juuri sopivasti kehitettävää ja tutkittavaa, että jokaisella pelikerralla saavutti aina jotakin. Lopputuloksena oli peli, jota halusi pelata aina yhden vuoron lisää, vaikka aamuaurinko olisi jo alkanut muistutella itsestään verhojen läpi.


Jos haluaisi olla pessimistinen nipottaja, voisi tämän arvostelun aloittaa sanomalla, että Hades 2 on pitkälti vain lisää Hadesta. Tottahan se onkin, mutten viitsi liiaksi valittaa siitä että pääsen palaamaan vuosikymmenen parhaan pelin pariin! Hades 2 on silti hyvin perinteinen jatko-osa: kaikki on enemmän tai vähemmän tuttua, mutta kaikkea on paljon, paljon enemmän.

Ensimmäisessä osassa kreikkalaista manalaa johtavan Hadeksen poika Zagreus yritti paeta kodistaan, lukuisten eri helvettien läpi. Tarina yhdisteli onnistuneesti aitoa mytologiaa, lennokasta fan serviceä ja pauloihinsa saavaa perhedraamaa, jonka saavutukset tuntuivat aidosti ansaituilta. Eeppisessä jatko-osassa hypätään ajassa eteenpäin, tuhoisaan tulevaisuuteen: Hadeksen valtakunta on raunioina, Olympoksen jumalat ajettu ahtaalle ja titaaneista vahvin, Kronos, on noussut mystisesti valtaan. Aikaa manipuloiva Kronos kuuluu jumalia edeltäneisiin titaaneihin, jonka valtaistuimen Zeus nappasi aikanaan itselleen. Mystisen paluunsa jälkeen manalaan asettunut despootti pitäisi piestä, mutta miten voit voittaa vihollisen, joka on itse ajan personifikaatio?


Haasteeseen vastaa Melinoe, Hadeksen toinen lapsi – ja Kronoksen lapsenlapsi – joka pelastettiin sylivauvana titaanin vallankaappauksen keskeltä. Risteysten jumalatar Hekate on kouluttanut Melinoea noidaksi lapsuudesta lähtien vain yhtä tehtävää varten: Kronoksen on kuoltava.



Hades 2 rakentuu samanlaisen syklin ympärille kuin ensimmäinen peli. Melinoe elää Hekaten perustamalla sotaleirillä, jonka muut asukkaat – kuten suuri taktikoija Odysseus ja koston jumalatar Nemesis – käyvät sotaa Kronoksen joukkoja vastaan. Leirissä pelaaja voi tuttuun tapaan edistää eri asioita, kuten leirin tarjoamia palveluita tai ihmissuhteita. Hahmoille höpöteltyään ja varusteita paranneltuaan Melinoe voikin aloittaa jälleen uuden hyökkäysyrityksen Kronosta vastaan.


Tällä kertaa ei yritetä paeta manalan syvimmistä onkaloista päivänvaloon, vaan ennemminkin murtautua maankamaralta manalan sydämeen. Eteneminen tapahtuu pieni areena kerrallaan, joiden vihollisia piestään aseilla ja erikoisvoimilla, joita matkan varrella kohdatut jumalat ja muut mytologiset hahmot tarjoavat. Erilaisten aseiden, erikoisvoimien ja Melinoen noitavoimien yhdistelmiä on niin suuri määrä, ettei peli ala hevillä toistamaan itseään.

Vaikka manalassa majaileva Kronos pysyy perimmäisenä päämääränä, Hades 2 vie tarinaa kirjaimellisesti täysin uudenlaisiin suuntiin ja sfääreihin. Spoilereiden vuoksi niistä on parempi olla hiiskumatta sen enempää, mutta sanottakoon, että kenttäsuunnittelu on aiempaa monimuotoisempaa: ensimmäisessä pelissä areenat olivat pitkälti samanmuotoisia ja -kokoisia, tällä kertaa turpakäräjille päästään hyvinkin erilaisissa paikoissa. Vaihtelu virkistää erinomaisesti seikkailua, joka saattaisi muuten toistaa pidemmän päälle itseään. Myös pomotaisteluihin on saatu mukavasti variaatiota.


Hiljalleen avautuva tarina antaa jälleen mielenkiintoisen näkökulman kreikkalaiseen mytologiaan. Tuhansien vuosien takaisia taruja ei kuitenkaan seurata orjallisesti, vaan tarinassa otetaan rohkeasti vapauksia. Mielenkiintoiset ja moniulotteiset hahmot kuljettavat palasista rakentuvaa tarinaa eteenpäin, eikä peli pelkää revitellä kun on sen aika. Tomuisten tarustojen sijaan Hadeksen mytologinen maailma on täynnä hedonismia, väriä ja flirttiä!

Hades 2 on myös audiovisuaalisesti upea teos. Sarjakuvamaisesti kuvitettu maailma on tyylikkään värikäs sekä upeasti animoitu, ja toimintaa siivittävät sävellykset jäävät soimaan päähän viikkokausiksi. Erityisen upeita ovat diegeettiset (eli maailmansisäiset) kappaleet, joita maailman hahmot laulaa lurittelevat itsekseen.




Toiminta on juuri niin nopeatempoista, tyydyttävää ja äärimmilleen hiottua kuin ennenkin. Supergiant Gamesin peleissä on aina ollut priimaluokan pelattavuutta ja erinomaisesti tasapainotettuja mekaniikkoja, eikä Hades 2 ole poikkeus sääntöön. Merkittävin ero ensimmäiseen peliin ovat noitavoimat, joiden avulla Melinoe voi voimistaa eri iskuja. Nopean napinpainalluksen sijaan nappia pohjassa pitämällä tavalliset iskut, erikoisiskut ja loitsut muuttuvat voimakkaammiksi versioiksi. Yötä ja pimeyttä palvovana noitana Melinoe saa myös Kuun personifikaatio Seleneltä voimakkaita erikoisiskuja käyttöönsä, ja mahtuupa mukaan myös lisäapua antavia eläinystäviä.

Variaatiota siis löytyy pelin jokaiselta osa-alueelta. Aseita on käytössä samankaltainen määrä kuin viimeksi, mutta yhden valittavan keepsake-erikoistavaran lisäksi pelaaja voi rakentaa itselleen bonuksia tarjoavista arcana-korteista sopivan pakan: yksi kortti antaa esimerkiksi lisää elinpistettä jokaisen taistelun päätteeksi, toinen kiihdyttää liikkumisnopeutta ja kolmas tarjoaa lisäelämiä. 25 kortin pakalla saa rakennettua hyvinkin erilaisia buildeja, jotka tukevat esimerkiksi hidasta kirveenheiluttajaa, vikkelää veitsisoturia tai väistelevää loitsunviskojaa.


Lopputuloksena peli on myös edeltäjäänsä helpompi, sillä jos seikkailun aikana saadut erikoisvoimat sattuvat sopimaan arcana-korttien kanssa yhtään yhteen, pelaajasta muuttuu helposti koko pelikentän silmänräpäyksessä tyhjentävä terminaattori. En silti valita asiasta liiaksi, sillä tuurilla dominointi kuuluu olennaisesti roguelike-genreen. Tietysti vastaan tulee myös yrityksiä, joiden aikana kaikki menee pieleen eikä tuuri osu kohdalle. Onneksi Hadeksessa on tarpeeksi erilaisia metaprogressioita, että jokaisesta yrityksestä jää jotakin käteen: ehkäpä Kronos ei kaatunut, mutta matkan varrella löydetyillä resursseilla voi saada aikaan kaikenlaisia parannuksia tukikohtaan sekä varusteisiin.



Hades 2 on edeltäjänsä tavoin mestariteos, joka tulee taistelemaan vuoden parhaan pelin paikasta. Näin samankaltaiset jatko-osat vaipuvat unholaan yhdeksän kertaa kymmenestä, mutta tällä kertaa pelin kaikki osa-alueet on toteutettu niin erinomaisesti, että Hades 2 voi seistä ylpeänä isoveljensä rinnalla.


Suosittelu ei ole tällä kertaa vaikeaa. Jos vauhdikkaat toimintapelit, upeasti kirjoitetut tarinat, kokonaisvaltaisesti rakennetut pelikokemukset, loistava pelattavuus tai äärimmäisen koukuttavat mekaniikat kiinnostavat yhtään, Hades 2 on varsin nappivarma valinta. Oikeastaan ainoa oikea kritiikki syntyy siitä, miten samankaltainen kokemus jatko-osa on edeltäneeseen peliin – eikä sekään juuri harmita, kun kokemus on näin kertakaikkisen upea.