Tanskalainen IO Interactive on tunnettu käytännössä yhdestä jutusta, mutta koska se juttu on vuodesta toiseen erinomaisen hyvä ja suosittu Hitman-pelisarja, se on ihan okei.


Nyt IO:n meriitilistalle voidaan kuitenkin lisätä myös toinen juttu, sillä firma on vihdoin osoittanut pystyvänsä tekemään muitakin pelejä kuin Hitman-jatko-osia, sillä firman tuorein peli, 007: First Light, ilmestyi äskettäin.
Kuten nimestäkin voi päätellä, kyseessä on James Bond -peli, joka ei tosin historiallisen harvinaisesti pohjaudu leffaan, vaan on ikään kuin agentin reboot. Uusi alkutarina siitä, miten James Bond sai numeronsa ja lupansa tappaa. Peli taas on tietenkin kuin Hitman, mutta James Bondilla.

Mutta odottakaa, tämä on hyvä juttu!



007: First Light on todellakin oletettavasti uuden James Bond -pelisarjan ensimmäinen osa. Pelin alussa James on nuori Kuninkaallisen laivaston lentoteknikko, joka on kyydissä SAS-joukkoja kuljettavassa helikopterissa. Helikopteri ammutaan alas ja Bond on ainoa selviytyjä, vaikka selviytyminen ei näytäkään vielä helpolta. Helikopterin pudotuksesta kun vastasi kansainvälinen rikollisjärjestö, jonka raskaasti aseistettuja tyyppejä SAS-joukot olivat tulossa pysäyttämään ja nyt koko homma jää Bondin harteille.


James tietenkin onnistuu vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ja saa palkinnokseen kutsun MI6-järjestön tuoreeseen 00-agentti-ohjelmaan, jossa pyritään kouluttamaan uusia äärimmäisen taitavia agentteja hänen majesteettinsa palvelukseen. Tässä kohtaa First Light voittikin minut jo puolelleen, sillä Bondin MI6-koulutus on toteutettu hyvin elokuvamaisena montaasina, jossa hypitään nopeasti läpi kuukausien mittainen koulutus antamalla pelaajalle maistiaisia lähitaistelusta, ajosysteemistä, hiiviskelystä ja muista pelin elementeistä.

Sitten onkin aika sukeltaa pelin tarinaan, joka on hyvin perinteistä Bond-kamaa. 009, sen aiemman 00-agenttikatraan ainoa selviytyjä, on vuosia piileskellyt jossain kulissien takana, hallussaan pino salaisuuksia, jotka voisivat vahingoittaa Englannin turvallisuutta. Nyt 009 haluaa palata kotiin ja on valmis luovuttamaan tietonsa armahdusta vastaan. Kaikki tietenkin arvaavat, miten hyvin tämä operaatio lopulta onnistuu, ja pian Bond jahtaakin 009:ää ja tämän albiinokätyreitä pitkin maailmaa.


Tarina ei voita ehkä mitään Vuoden pelikäsis -palkintoja, mutta tuskin se on ollut tavoitteenakaan. Sen kuitenkin sanon pelin kunniaksi, että se osuu maaliin äärimmäisen hyvin yleisessä Bond-tunnelmassa. Bondin maailmaa on toki modernisoitu, mutta kaikki tutut elementit löytyvät silti. Q-osaston ihmeelliset vekottimet, Bondin taustatueksi siirretty Moneypenny (joka ei ole enää vain pelkkä seksuaalisen häirinnän kohde, vaan pätevä tiedusteluagentti itsekin) ja pino leffoista lainattuja vaikutteita ja ideoita. Homma toimii. Tarina kuljettaa pelaajaa smokkien ja martinien täyttämistä hotellibaareista tiukkoihin takaa-ajoihin ja nyrkkitappeluihin nousuun pyrkivän lentokoneen katolla. Meno on vauhdikasta ja hyvällä tavalla älytöntä.



Jos tarina on puhdasta Bondia, niin pelattavuus on käytännössä täyttä Hitmania. No, ainakin melkein. Hitman-pelaajat ovat heti kuin kotonaan, sillä se varsinainen pelin runko tuo hyvin vahvasti mieleen Hitman: World of Assassinationin menon. Miltei jokaisessa tehtävässä pelaaja heitetään vaikka johonkin hienostohotelliin tai Afrikan dyyneillä sijaitsevaan salakuljettajien paratiisiin selkeän tehtävän kera: löydä tyyppi X. Varasta dokumentit. Tee jotain muuta agenttijuttua. Se, miten tämä tehtävä suoritetaan, onkin sitten pelaajan itsensä vastuulla.


Hitmanin tyyliin Bond voi lähestyä tavoitteitaan monilla tavoilla. Pelialueelta löytyy tilaisuuksia kuunnella keskusteluja tai saada muita vihjeitä erilaisista suoritustavoista, joita voi sitten vapaasti jahdata. Sitten on aika kiipeillä, hiiviskellä, nyrkkitapella, tainnuttaa vartijoita Bondin moninaisilla agenttileluilla ja muutenkin mennä kuin Hitmanissa konsanaan.

Kuvioita on toki tuunattu hieman. Hitmanista tutut valeasut ja niiden kautta eri alueille soluttautuminen on torpattu käytännössä kokonaan ja mukaan on tuotu enemmän toimintaa. Bond ei saa tappaa ketään, ellei hänelle erityisesti myönnetä lupaa siihen, mikä on yleensä varattu tehtävien lopussa nähtäville toimintakohtauksille, mutta sitä ennenkin voi toki vahingossa tuuppia tyyppejä yli kaiteiden. Hei, jos sitä ei lasketa tappamiseksi kun Batman tekee niin, niin ei siitä Bondiakaan voi sakottaa!


Kokonaisuus toimii mainiosti. En suinkaan valita siitä, että Bond tuntuu Hitman-sivupeliltä, koska Hitman-pelit ovat erinomaisia ja IO Interactive on vuosien varrella onnistunut hiomaan kaavan miltei täydelliseksi. Sen sanon, että ne toimintakohtaukset menevät välillä huonolla tavalla överiksi. Uncharted-pelien tavoin joku nero on päättänyt, että pelaajan heittäminen keskelle raskaasti panssaroituja ja aseistettuja vihollisia on huikeaa pelattavuutta, mistä olen itse vahvasti eri mieltä. Myös lähitaistelu on välillä rasittavaa, koska peli ei sisällä mitään mahdollisuutta lukita kameraa vastustajaan, joten viholliset jäävät välillä ikävästi kameran ulkopuolelle, jolloin oikea-aikaiset väistöt ja torjunnat muuttuvat myös turhauttavaksi arpapeliksi.

Onneksi näitä ongelmakohtia on kuitenkin sangen vähän ja valtaosan ajasta kokemus viihdyttää. Täytyy myös nostaa hattua pelin kenttäsuunnittelijoille, jotka ovat onnistuneet luomaan todella vaikuttavia ympäristöjä pelaajan tutkittavaksi. Se jo mainitsemani afrikkalainen salakuljettajien kaupunki esimerkiksi on rakennettu yhteen hitsatuista laivojen hylyistä ja on paitsi visuaalisesti älyttömän komea ympäristö, myös täynnä hauskoja pelillisiä haasteita ja ideoita.



007: First Light jää lopulta helposti ja selvästi voiton puolelle, ja miksi ei jäisi? Kaikki Hitman-fanit tiesivät jo heti pelin julkistuksen jälkeen, että Hitman-kaava ja Bond-lisenssi olivat kuin taivaassa solmittu liitto, emmekä olleet suinkaan väärässä.


Hyvällä tavalla hölmö Bond-tarina pitää homman vauhdikkaasti liikkeessä ja vetää voimalla kohti aina seuraavaa kenttää, ja itse pelattavuus on tietenkin – niitä muutamia pieniä ongelmia lukuunottamatta – todella viihdyttävää. Meno on vapaamuotoisempaa ja rennompaa kuin Hitmaneissa, mikä tekee todennäköisesti pelistä helpommin lähestyttävän, mutta samalla ne Hitman-elementit ovat sen verran selkeästi ja hyvin toteutettuna mukana, että Hitman-veteraanitkin taatusti viihtyvät.

Se on todettava, että koska tehtävien sisälläkin on paljon enemmän tarinaa kuin Hitman-peleissä, tehtävien uudelleenpeluu ei ole yhtä viihdyttävää kuin Hitmaneissa, joissa se erilaisten lähestymistapojen kokeileminen ja sen tuoma uudelleenpeluuarvo ovat merkittäviä houkuttimia. Toisaalta jos historia toistaa itseään, IO Interactive tulee varmasti tukemaan peliä julkaisun jälkeisillä sisältöpäivityksillä, joten todennäköisesti rahoilleen saa riittävästi vastinetta näinkin.


IO Interactiven väki ansaitsee myös teknisestä suorituksestaan kehut. Pelasin itse PlayStation 5 -versiota, joka näyttää todella hyvältä ja pyörii erinomaisen pehmeästi. Peli ei sisällä mitään grafiikka-asetuksia, koska sellaisia ei tarvita. Kaikki herkut kaikille, pehmeästi. Ottakaa oppia, nimeltämainitsemattomat Unreal Engine 5 -säheltäjät.

IO Interactive ei ehkä vieläkään päässyt irti väitteistä, joiden mukaan he eivät osaa tehdä kuin Hitman-pelejä, mutta hei! Kun kokonaisuus toimii enimmäkseen mainiosti, miksi valittaisin siitä, että firma on tehnyt samanlaisia (erinomaisia) pelejä aiemminkin?