Tuorein sisältö

Metroid: Other M

Arvioitu: Nintendo Wii
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 16
Kehittäjä: Nintendo
Julkaisija: Nintendo
Julkaisupäivä: 03.09.2010
Pelin kotisivut
Tero Huomo

04.10.2010 klo 08.00 | Luettu: 13526 kertaa | Teksti: Tero Huomo

Palkkiometsästäjän ankea arki
”Metroidin on aika palata juurilleen!” ilmoitti enkeli taivaan, kun Prime-trilogian verran kunniaa sarjalle tehnyt amerikkalainen Retro Studios siirtyi uusiin projekteihin. 2D-Metroidien tunnelmaa sovittaa kolmanteen ulottuvuuteen sarjan luojahenkilöihin kuuluva Yoshio Sakamoto, jonka luotsattavana on tällä kertaa japanilainen Team Ninja. Metroid: Other M on suoraa jatkoa Super Metroidille, jonka loppua Samus Aran kertaa mielessään heräillessään sairaalayksikössä. Koomassa on ilmeisesti vietetty pidempiä aikoja, sillä päässä on naksahtanut pahemman kerran. Pelaaja hautaa kasvot käsiinsä jo ensimmäisten minuuttien aikana, sillä kuvottava ääninäyttelijä luo kuvaa Samus Aranista ongelmateininä, joka pukeutuu mustaan ja rypee itsesäälissä juuri sukupuuttoon teloittamansa Metroid-lajin vuoksi. Team Ninjankin kädenjälki on näkyvillä heti, sillä Samuksen ryntäät ovat kokeneet aika ison suurennusleikkauksen.

Leikin nimi on Kapteeni käskee


Masennuslääkkeet ja plastiikkakirurgia sikseen, sillä Galaktinen Federaatio on kiinnostunut ainoastaan Samuksen taistelukykyisyydestä. Ohjaukseen totuttavan tutoriaalin jälkeen Samus päätyy tutkimaan hätäsignaalin perässä hylättyä avaruusasemaa. Paikan päällä kohdataan vanhoja inttikamuja, kuinkas sattuikaan. Porukan komentajalle Adamille luovutetaan harkitsematta täydellinen päätäntävalta, joka ulottuu tutkimisen kohteesta aina käytettäviin kykyihin. Samus ei enää etsi ase- tai haarniskapäivityksiä ympäri maailmaa, vaan luvat käyttöön ruinataan auktoriteetiltä. Komentojen kyseenalaistaminen olisi paikallaan, sillä pahimmillaan tappavassa kuumuudessa vietetään päälle puolisen tuntia, ennen kuin lupalappu heltiää suojapuvun käyttöön. Yleensä peleissä nielee purematta satoja epäloogisuuksia, mutta heti ensimetreiltä keinotekoinen varusterumba pistää vihaksi.

Juonessa on reikiä enemmän kuin vanhassa sukassa. Ennen puoliväliä juonen parrasvaloissa keikailee ryhmään ujuttautunut petturi. Muutamaa hetkeä myöhemmin luopio vain unohdetaan, eikä henkilöllisyyttä paljasteta koskaan. En edes kykene marmattamaan lukuisista ristiriidoista sarjan muihin osiin - kenties käsikirjoitustyön sai joku lähdemateriaaliin perehtymätön harrastelija. Tämä ei ole onneksi ennenkään estänyt erinomaisia pelejä, joten huomio kohdistettakoon pelattavuuteen ja pelikokemukseen.

Pelattavuus ei ole paljon juonta parempi. Juokseminen on todella nelikulmaista, lähes raiteilla liikkumista. Analoginen tatti pelastaisi paljon. Sivuttain pidettävän Wiimoten nappulamäärä on muutenkin riittämätön, mistä kielii taistelun hävytön yksinkertaisuus. Tuhottomia määriä peruskauraa tykitetään ladattavilla ammuksilla tai nappia tasaisesti naputellen. Iskuja väistellään painamalla ristiohjaimella väistösuuntaan sopivaan aikaan. Siinäpä se, sillä suurin osa taisteluista ei ole tämän monimutkaisempia. Taistelussa juoksentelua ei suositella, sillä tällöin Samus räiskii juoksusuuntaan – eli lähinnä pitkin seiniä. Se ei erityisesti houkuttele erikoisiskuihin, joita laukaistaan vastustajien päälle pomppien tai maassa makaavia kohti rynnien. Yleensä otin useita iskuja turpaan pyörien turhautuneena vastustajien ympärillä, sillä on tuurista kiinni tapahtuuko haluamani vai pompinko tusina kertaa ohi.

Samus osaa edelleen ampua myös ohjuksilla, joita käytetään osoittamalla Wiimotella ruutua kohti. Ohjuksiakaan ei tosin halua käyttää kuin pakon edessä, sillä tähdätessä ei voi liikkua. Toiminnasta on vaikea nauttia. Etäisesti homma muistuttaa Ninja Gaidenia, mutta siitä puuttuu sekä toimivuus että taitojen tarve. Valintani oli vältellä taistelua, sillä tekoälyttömät sittisontiaiset eivät juuri edes noteeraa ohitse juoksemista. Alueiden puhdistus on muutenkin turhaa, sillä uusia inisijöitä syntyy vanhoille alueille, kun astuu kynnyksen yli seuraavaan huoneeseen.

Tasosuunnittelijoiden lakko


Käytävien koluaminen on kuolettavan tylsää. Navigaattorin voi unohtaa, sillä Metroid: Other M on todella lineaarinen – sen tasosuunnittelu on suorastaan aneemista. Kartta kiusoittelee kiekuranmuotoisilla pohjapiirustuksilla, mutta tosiasiassa pelin alueet ovat viivasuoria putkia. Kun eteneminen jälleen kerran tyssää siihen, ettei isoherra Adam salli superohjusten käyttöä, poiketaan toisessa putkessa. Sivupolulla on seuraava ylitsepääsemätön este, joten sormi suussa palataan takaisin lähtöpisteeseen, jossa Adam vihdoin antaa luvan käyttää tarvittavaa kykyä. Neljättä kertaa samojen putkien ramppaus tulee tutuksi - pelaajaa juoksutetaan turhaan jatkuvasti. Näin häpeilemättömän huonoon tasosuunniteluun en ole törmännyt aikoihin. Sivuputket eivät edes ole nopeasti ohi, vaan välimatkat ovat infernaalisen pitkiä. Klaustrofobisen ahtaissa ja kliinisen tympeissä tiloissa vietetään koko peli.

Vaikka ulkotasojakin nähdään, ei vapauden tunnetta ole piiruakaan. Ulkotilat muuttavat ainoastaan kakun kuorrutusta, sillä näkymättömät seinät tekevät tyhjistä alueista sisätilojakin ankeampia. Joskus eteneminen tyssää hetkeksi, kun etsitään Samuksen tavaramerkkinäkin tunnettuun pallomuootoon soveltuvaa koloa, tai kolutaan kaikki seinät oven avaavaa vipua etsien. Muuta tutkittavaa ei ole, ellei jää etsimään turhia bonustavaroita, kuten ainaisia ohjuskapasiteettia nostattavia lisäpaketteja. Samus voi ladata ohjusvarastonsa täyteen Wiimotea ylöspäin kääntämällä koska tahansa, joten miksi edes vaivaituisin. Pientä miettimistä tai tasopompintaa vaativia huoneita on pelin aikana minimaalisesti, joten peli nojaa vahvasti heikkoon toimintaan.

Putkijuoksu voisi olla edes näyttävää, mutta Other M ei ole kaunis edes Wiin standardeilla. Kahdella eri testaamallani kuvaruudulla grafiikka on silmiinpistävän sahalaitaista. Tekstuurit ovat usein harmaata mössöä tai 2D-kasvuston tapauksessa riemunkirjavaa oksennusta. Parhaimmillaankin peli on keskinkertaisen näköinen. Edes Metroid Primen kaltaisesta näyttävyydestä ei voi puhua. Efektit ovat ponnettomia ja esimerkiksi laava näyttää yhtä hyvältä kuin vuoden 1996 Quakessa. Jatkuvasti vinkkejä jakava laatikko peittää ruudusta pahimmillaan kolmasosan, eikä miljoonaan kertaan nähtyjä ohjeistuksia voi kytkeä asetuksista pois päältä. Suorastaan ruma peli ei sääli edes vanhaa tekniikkaa, sillä laajakuvattomista kuvaruuduista katsellaan letterbox-mallin kuvaa. Kaikesta huolimatta peli jopa hidastelee paikoin – eikä tämä varmasti ole tyyliseikka, vaan ihan selvää yskähtelyä. Korviakaan ei hivellä, sillä musiikkia on lähinnä välivideoissa, jolloin se on yhdentekevää orkesterihömppää. Muulloin musiikkiin kiinnitin huomiota tasan kerran, jolloin kyseessä oli jälleen remiksi pelisarjassa toistuvan pomotaistelun musiikista.

Alelaari kutsuu, Metroid vastaa


Metroidin uusin tulokas hylkää runsaasti erinomaista vanhaa, eikä uutuuksissa ole juuri kehumista. Tekijätiimi ei ole ideoinut ainuttakaan uutta varustetta, vaan kaikki ovat jo edellisissä osissa kymmeniä kertoja nähtyjä tuttavuuksia jäätykistä heittokoukkuun. Näiden sijaan esitellään katalia keinoja pitkittämään läpijuoksua, vaikka persaus alkaa olla jo ruvella. Aika ajoin Samus pysähtyy tutkimaan maailmaa ensimmäisen persoonan kuvakulmassa. Wiimotella osoitetaan ruudulle ja osoitinta liikutellaan hitaasti – tai omassa tapauksessani sohitaan tympääntyneenä holtittomasti – kunnes ruudulta löytyy se parin pikselin kokoinen alue, joka laukaisee välivideon. Nämä kohtaukset tulevat aina kulman takaa, eikä pelaajalle juuri jaeta vinkkejä siitä, että mikähän siellä kuvaruudulla pitäisi olla niin hiivatin kiinnostavaa. Yleensä kohteet ovat triviaaleja, mutta pahimmillaan aikaa tuhraantuu minuutteja. Toisinaan kamera taas siirtyy olan taakse. Tunnelmaa ja kuvakulmaa koetetaan apinoida kauhuräiskinnöistä, mutta toteutus on ala-arvoista. Ristiohjaimella ohjataan etanavauhdilla etenevää Samusta pahimmillaan toistakymmentä huonetta. Osiot läpäistään kirjaimellisesti yhdellä kädellä ja toinen alkaa hamuamaan olutta, jotta pelaaminen jatkuisi edes jollain tavalla mielekkäästi.

Parannettavaa on ihan tosissaan, jos sarja aikoo nykyisellä suuntauksellaan vielä valloittaa puolelleen. Other M joutaisi takaisin suunnittelupöydälle. Viihdyin ehkä maksimissaan vartin pituisia pätkiä, kunnes peli muistutti virheistään. Muutamat pomotaistelut sentään menivät hymyissä suin. Ainoita hyvin toimivia ideoita on antaa tallennusta ladattaessa lyhyt raportti viimeisimmistä juonikuvioista ja sitä voisi soveltaa muihinkin juonipitoisiin peleihin. Muita kehuja ei juuri ansaita. Jos en tietäisi, että peliä on suunnitellut sarjan luoja sekä rakastamani Ninja Gaidenin tehtaillut Team Ninja, olettaisin Metroidin päätyneen Uwe Bollin kaltaisen visionäärin käsiin. Peli on uskomattoman tökerösti pitkitettyä pakkopullaa, vaikka kestoa on vain noin 7 tuntia. Vaikka miten yrittäisi unohtaa viat pelaamisesta nauttimiseksi, viihdykettä ei irtoa edes keskinkertaisen pelin vertaa.

V2.fi | Tero Huomo

Metroid: Other M (Nintendo Wii)

Other M edustaa Metroid–sarjan uutta, ja samalla väärää suuntaa. Se on sarjan parhaat puolet hylännyt b-luokan juonella ryyditetty toimintaseikkailu, joka ei tarjoa haasteita eikä nautintoa.
  • Juonireferaatti latauksen yhteydessä
  • Muutama ”ihan kiva” loppuvastus
  • Juoni, henkilöt, dialogi
  • Toiminta pitkästyttää
  • Puolivillainen toteutus
< Tom Clancy’s H.A.W.X... Spider-Man: Shattere... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (12 viestiä)

kalma

04.10.2010 klo 11.33

Täysin samaa mieltä. Tämä on sarjan ensimmäinen peli jota en toistamiseen halua pelata... ikinä...
lainaa
Ninjad

04.10.2010 klo 13.22

En kyllä käsitä minkä ihmeen takia Team Ninjalle on edes uskallettu harkita kyseisen pelisarjan luovuttamista. Olisivat pysyneet Ninja Gaideneissa.
lainaa
tagman

Rekisteröitynyt 04.11.2007

04.10.2010 klo 13.46

Se oli arvattavissa, ettei Team Ninja pääse lähellekkään samaa tasoa tunnelmassa ja kenttäsuunnittelussa kun Retro Studios. Ihmetyttää myöskin nuo kontrollit. Tokihan sitä pitää välillä yrittää keksiä uutta, mutta Wiimotella sivuttain pelaaminen ei kyllä toimi yhtään.
lainaa
Nikkis

04.10.2010 klo 14.51

No kontrollit tässä kyllä pelaa, että ei se epäonnistuminen siitä ole kiinni. Ihan kiva peli, mutta ei sen enempää valitettavasti.
lainaa
Tapza

04.10.2010 klo 16.11

Sellaista lyttäämistä, että ihmettelen noinkin korkeaa arvosanaa. Tosin se nyt on aina ollut aika päälleliimattu juttu, joka ei tuo mitään lisää varsinaiseen arvosteluun.

Ristiriitaista kommenttia pelistä on kyllä kuullut, mutta näin perinpohjaista paskaksi tuomitsemista en muista vielä nähneeni. Sen verran mitä olen pelistä nähnyt ja kuullut, juoni ja dialogi eivät toimi, mutta pelaaminen vaikutti ihan menevältä. Joka tapauksessa on mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan sarja lähtee seuraavaksi.
lainaa
manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

04.10.2010 klo 16.35

Tapza kirjoitti:
Sellaista lyttäämistä, että ihmettelen noinkin korkeaa arvosanaa. Tosin se nyt on aina ollut aika päälleliimattu juttu, joka ei tuo mitään lisää varsinaiseen arvosteluun.


V2.fi:n asteikko menee 40-99, eli tähtinä jos tuo olisi saanut viidestä 1,5 tai 2 niin eipä se kovin korkea arvosana ole.
lainaa
Arcane

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

04.10.2010 klo 23.40

Ninjad kirjoitti:
Olisivat pysyneet Ninja Gaideneissa.


Nekin tosin ovat menneet aina vain alaspäin heti Ninja Gaiden Blackin ilmestymisen jälkeen. Kakkonen ei sytyttänyt kauhean kovaa, liikaa virheitä ja toistoa.

Tapza kirjoitti:
Sellaista lyttäämistä, että ihmettelen noinkin korkeaa arvosanaa.


Kuten manu jo ilmoittikin, v2.fin arvosana-asteikko on hieman häröhkö 40-99. Tästä syystä itsekin tuumailin vähän sormi suussa sitä lopullista arvosanaa, ja näin suurella skaalalla pisteytys hoituu vähän turhan helposti tyylillä "musta tää tuntuu hyvältä numerolta".

Itse arvostelisin tähdissä, ja vain kokonaisissa (+0 täysin pelaamiskelvottomille tapauksille), ja tällöin Metroid: Other M ansaitsisi 1 tai 2 tähteä.... aikalailla juuri siinä noiden puolen välin tienoilla, että ei ihan susipaska, mutta ei kyllä juuri edes kahden tähden arvoinenkaan. Näin omalla natziarvostelullani.

Arvosteluun jäi kuitenkin aika vähän tilaa kehuille, kun sitä ei tehnyt mieli pitkittää romaaniksi asti. Noilla 15 min pätkillä haetaan takaa sellaisia pieniä ajanjaksoja, kun peli hetkittäin tuntui Metroid -sarjan tasoiselta peliltä. Ne nostavat arvosanaa hieman, mutta olihan tää nyt vaan aika järkyttävä pettymys.
lainaa
MJR2312

Rekisteröitynyt 03.09.2007

04.10.2010 klo 23.51

Tykkään arvosanasta, pelistä on valitettu niin paljon, että kuulostaa ihan sopivalta. Tosin en ole vielä ehtinyt lukea, ja tekstihän on se tärkeämpi puolisko... No, pitänee katsoa, josko huomenna jaksaisi ja ehtisi lukea.
lainaa
Dreamer

Rekisteröitynyt 06.03.2008

05.10.2010 klo 03.05

Arcane kirjoitti:
Muita kehuja ei juuri ansaita. Jos en tietäisi, että peliä on suunnitellut sarjan luoja sekä rakastamani Ninja Gaidenin tehtaillut Team Ninja, olettaisin Metroidin päätyneen Uwe Bollin kaltaisen visionäärin käsiin.


Juuri tuon kohtalon on peliparka kärsinyt. Ei Sakamoto yksin Metroidia luonut (eikä sarjan luojiin lukeutuminen takaa ymmärrystä siitä mikä saa sarjan pelit toimimaan), ja nyt miekkosella oli täysi päätäntävalta peliin (plus jäätävä läjä sahajauhoja päässä). Sakamotoa saadaan kiittää muun muassa pelkän Wiimoten käytöstä ohjauksessa*. Sakamoto myös hyväksyi suurimman osan storyboardien ensimmäisistä versioista - vedet silmissä liikutuksesta. Samuksen jäätävä ääninäyttely on myös miehen aivoitus - ainakin japsiversion ääninäyttelijää ohjeistettiin hyvin ilmeettömään ilmaisuun.

Lienee turha sanoa että tarina itse on kyseisen "neron" visiota noin suurimmaksi osaksi. Halusi kuvata "Samus-nimisen naisen tunteita". Joo-o.

Other M on hirveä, siitä ei päästäne mihinkään. Mutta Team Ninjaa on turha syyttää: Sakamoto on, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, (liki) kaiken pahan alku ja juuri mitä Other M:n epäonnistumisiin tulee.

Ninjad kirjoitti:
En kyllä käsitä minkä ihmeen takia Team Ninjalle on edes uskallettu harkita kyseisen pelisarjan luovuttamista. Olisivat pysyneet Ninja Gaideneissa.


Hauskana pienenä detaljina Sakamoto kehitti pelin Team Ninjan kanssa koska Nintendon sisällä porukka piti ideaa älyvapaana.


* jokainen tiimiin tullut työntekijä kuulemma kysyi miksei nunchuckia käytetä. Team Ninjan suunnitelmissa olikin alunperin käyttää mote-chuck-ohjausta, mutta se olisi kuulemma ollut herran vision vastaista. Sakamoto kun halusi tehdä "NES-pelin modernilla tekniikalla". Ja pah. Pinnallisesti ehkä, muttei hän näemmä vanhan koulukunnan pelisuunnittelusta paljoa tajua.
lainaa
Tapza

05.10.2010 klo 04.34

Arcane kirjoitti:

Kuten manu jo ilmoittikin, v2.fin arvosana-asteikko on hieman häröhkö 40-99.


Selevä, nämä ? - 100 pisteen asteikot aiheuttavat aina vähän hämminkiä, joten hyvä että tuli selväksi. Ei sillä että arvosana olisi jotenkin merkittävä juttu arvostelun kannalta, lähinnä se tuntuu olevan numero/tähti/kirjainmuotoon laitettu tiivistelmä pelin hyvyydestä tai huonoudesta niille, jotka eivät jaksa lukea varsinaista tekstiä.
lainaa
Arcane

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

05.10.2010 klo 22.09

Mainostetaan muuten sen verran, että jos kotoa löytyy X360 ja Other M sonta jäi vaivaamaan, kannattaa hankkia Xbox Live Arcadesta aivan erinomainen Shadow Complex, joka tekee kunniaa Metroid-sarjan varhaisemmille osille.

Loistava tuotos, josta Other M olisi voinut tarkistaa, mitkä asiat tekevät old-school Metroideista metroidin.

http://www.v2.fi/artikkelit/pelit/354/Shadow-Complex/
lainaa
Slobber

Rekisteröitynyt 13.09.2007

09.10.2010 klo 00.59

62. Oikeesti? Ehkä se 40 ois ollu lähempänä totuutta. Paska on paskaa vaikka voissa paistas..
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova