Tuorein sisältö

Dark Shadows

Ensi-ilta: 11.05.2012
Genre: Draama, Kauhu, Komedia
Ikäraja: 12
Jari Tapani Peltonen

11.05.2012 klo 11.05 | Luettu: 6308 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Alitajuntasi laatima ennakko-odotus on arvosteluista onnistunein. Dark Shadows on Tim Burtonin elokuva.

1700-luvulla noita käy kuumana liikemies Barnabas Collinsiin, joka rakastaa toista naista. Illuusio satumaisesta nuoresta lemmestä syntyy moitteetta, sillä Collinsina muikisteleva Johnny Depp näyttää noin 20-kesäiseltä tehosteista johtuen. Vahvasti burtonmainen, Sleepy Hollowia eniten muistuttava avaus pikakelaa läpi kauhusadun käänteitä, kunnes tilanne on se, että Collins on traaginen elävältä haudattu vampyyri. Vuonna 1972 hän vapautuu. Vähemmän vakuuttavissa Burton-meikeissä Depp ihmettelee moderneja ilmiöitä ja derppi-derppailee deppmäisesti.

Dark Shadows perustuu vanhaan outoon saippuaoopperaan ollen ehtaa saippuaoopperaa. Collins hakeutuu väleihin sukulaistensa kanssa ja kohtaa usein hemaisevan noidankin, kunnes on pakko päätellä juttu huipennuksella, jossa on ripaus Beetlejuicen henkeä. Leffa ei ole niinkään leffa kuin pilottijakso.

Herttaisesti häiriintyneet tunnelmat eivät kupli tasaisesti, mutta kuplivat. 70-luku tarjoaa tapoja asettaa goottisynkistely vasten pirteitä värejä. Kauhuromantiikan säestäminen pop-musiikilla onnistuu lähinnä Burtonilta. Collins on aito vampyyri, joka surmaa kymmeniä, mikä vaikuttaa lähes viattomalta. Luonnollisilla väreillä, kuten pusikolla, jonka keskellä Collinsin kartanon seisoo, kenties on tärkeämpi rooli kuin Burtonin töissä yleensä. Hidastempoinen ja puhelias leffa hyötyy ajatuksesta, että muualla kuin Kaunan Toshiolta näyttävän herran tönössä eletään normaalisti. Burton sätki kuin kala kuivalla maalla uransa häpeäpilkun Liisa Ihmemaassa kuvauksissa, vihreällä kankaalla vuoratussa hallissa, mikä kenties inspiroi miestä maustamaan luonnollisuudella ylitseampuvaa tyyliään.

Mikä on kirjoittaja Seth Grahame-Smithin käsitys mustasta huumorista, sitä jännitin, sillä mies on kuumaa kamaa Hollywoodissa. Dark Shadows ei lupaa hyvää. Hupaisissa repliikeissä hupaisinta on ajoitus eli näyttelijä. Seth ei kykene kuin sanaleikkeihin. "Ball" tarkoittaa tanssiaisia, joten joku sanoo, että tämä perhe tarvitsee "ballseja". Heh kun hymyilyttää, mutta katsopa Burtonin Batman - Paluu. Sitä kutsutaan visuaaliseksi elokuvaksi, mutta dialogi on niin eeppisen kutisuttavaa, että homma toimisi radiokuunnelmanakin: "I don't know about you, Miss Kitty, but I feel so much yummier". Tarinaa tai siihen rinnastettavia ideoita Dark Shadowsista ei löydy. Edes saippuaoopperamaiset ihmissuhteet eivät ole johdonmukaisia, vaan kohtauksia vaikuttaa puuttuvan välistä pahimmillaan usean jakson verran.

Kartanossa asuu Michelle Pfeiffer, joka ei tee mitään. Nuoresta Chloë Moretzista irtoaa sakkolihahuumoria, mutta hahmo on turha. Synkistelevä pikkupoika jää etäiseksi. Hänen huithapeli-isänsä heittää sen balls-vitsin. Pojan opettajattaren näkökulmaan panostetaan aluksi, mutta hahmolla on tapana unohtua. Helena Bonham-Carter on pojan psykiatri, jolla on pikku sivujuoni. Taloutta hoitaa hassu mummo ja Jackie Earle Haley juoppona puutarhurina. Perhe-elämää juhlivat repliikit kolisevat onttouttaan, kun mitään todellista ei ehdi rakentua. Huono "pilotti" tämä ei kuitenkaan ole. On selvää, että sarja paranisi syvetessään, jos tämä olisi sarja. Jos olisi, paheksuisin lähinnä sitä, että noitaan liittyvä tarina viedään päätökseen. Eva Green on kieron eroottisine virnistyksineen elokuvan parasta antia. Olen pikkaisen rakastunut.

Kirjoittajat ovat Burtonin uran pullonkaula. Dark Shadows on siirtymä vaisusta John Augustista (tarina) vaisuun Grahame-Smithiin (tarina ja käsikirjoitus). Grahame-Smithin ideat ovat sellaisia kuin "presidentti vs. vampyyrit", "lisätään klassikkotarinaan zombeja" ja "Jeesus-vauvan tavanneet viisaat miehet olivat rankkoja toimintasankareita". Hän kirjoittaa Burtonille jatkossa stop-motionia ja Beetlejuice 2:n, joten Burtonilta on turha odottaa muuta kuin burtonismia, kuten nyrjähtänyttä näyttelyä, kuten Michael Keatonin paluuta. Dark Shadowsissa on hyppysellinen burtonmaista särmää, mutta jos asiaa ajattelee, tämä johtuu siitä, ettei merkittäviä asioita kuten päähenkilön murhanhimoa käsitellä loppuun saakka.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Hasta La Vista Socia... The Guard... >

Keskustelut (2 viestiä)

Talmunen

Rekisteröitynyt 20.12.2010

11.05.2012 klo 22.44

Onko tää nyty joku beetlejuice 2?
7Funkt

13.05.2012 klo 23.41

Kehokeskeinen elokuva henkistymisen aikakauden porteilla. Anteeksi mielipiteestä.

Kirjoita kommentti

15612

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova