Eurythmics-kokoonpanossa maineensa kerännyt Annie Lennox on neljännellä soolokiekollaan vakuuttava. Lennoxin ääni on vahva ja tunteikas, edelleen. Oikeastaan ei ole suurta merkitysä, millaisia viisuja hänelle laitetaan suuhun. Annie Lennoxin ääni jaksaa ihastuttaa ja vakuuttaa. Songs Of Mass Destruction on kuitenkin musiikillisesti yllättävän pirteä ja nuorekas. Lennox olisi voinut tehdä levyllisen pianovetoista viihdejazzia. Hän on kuitenkin laulanut rauhallisen pop-levyn, jossa on rento ja vireä ote. Anniessa on edelleen potenssia nousta vaikka pop-listoille.


Kiekon avaava Dark Road sekä Smithereens ja Coloured Bedspread ovat albumin parasta osaamista. Dark Road on hieno poppispala, jossa on lieviä viitteitä aina Maroon 5:n asti. Viisussa on tyyliä ja rauhallinen ulosanti antaa tukevan taustan Annien herättävälle tulkinnalle. Smithereens on tyrmäävä balladi, joka ansaitsee kiitosta ilmavasta taustastaan ja leijuvan hyväilevästä ilmiasusta. Coloured Bedspread nytkyttelee kuin Madonna, toisaalta soundissa on eilispäivän kaikuja Eurythmicsin tyyliin. Sing yhdistää reilun 20 staran lauluvoiman hyväätekeväksi viisuksi. Biisissä ajetaan Etelä-Afrikan ihmisoikeus ja naisasiaa seka AIDS-tukea. Viisulta löytyvät niin Madonna, Celine Dion ja Anastacia kuin Shakira, Angelique Kidjo, Pink ja Joss Stone.


Annie Lennox on tehnyt tasapainoisen ja miellyttävän pop-levyn. Naisen ääni on uskomaton, äärettömän kaunis ja taipuisa. Kuuntele vaikka viisu nimeltään Big Sky - missä näitä enkeleitä oikein kasvatetaan! Annie lataa parasta soul-osaamista vaikka viisu innostuu kertsin kohdalla pop-biisiksi. Suuret respektit Lennoxille elävästä ja pirteästä poppilinjasta, joka ei sorru synkistelyyn ja menneiden päivien haikeaan kiillottamiseen. Albumi on äärettömän cool. Annie Lennox koskettaa, nainen on täyttä magiaa.