Tuorein sisältö

God Bless America

Ensi-ilta: 15.05.2013
Genre: Komedia
Ikäraja: 16
Jari Tapani Peltonen

27.05.2013 klo 21.30 | Luettu: 6170 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Kulttuurimme on rappiolla! Tapetaan *****: se tyhmä ja äänekäs ja ylpeä lehmä. Tapetaan ******* ja sen fanit: entisen suuruuden rappiosta kiihottuvat ihmiset ovat säälittäviä. Kun leffa vaahtoaa tähän tyyliin, on mukavaa tuntea tekijä. Olisi hankalaa arvostaa satusetää, jonka ensimmäinen työ muistuttaa elämässä epäonnistuneen antisosiaalisen perusmulkeron väkivaltafantasiaa. Ohjaaja Bobcat Goldthwaitin edellinen musta komedia World's Greatest Dad hyökkäsi nokkelasti pinnallista yhteiskuntaa vastaan keinoinaan niin ihmisviha kuin inhimillisyyskin. Jos Bobcat haluaa kiljua anarkistisemmalla tyylillä, minä kuuntelen.

God Bless America kertoo Frankista, keski-ikäisestä miehestä, joka on syvästi kyllästynyt pinnalliseen, teennäiseen, ilkeään ja umpityperään kulttuuriin ympärillään - vittu saatana perkele ilman huutomerkkiä. Tai itseasiassa: Frank halveksisi myös minua, koska yritän kirosanoilla pitää lukijan hereillä, vaikka voisin pyrkiä kehittymään kirjoittajana. Frankin monologit ovat selkeitä ja uskottavia, mikä auttaa satiiripuolta. Ovatko esimerkiksi leffan fiktiiviset tosi-tv-ohjelmat liioitellun tökeröitä? Avaa telkkari. Samaa pask-- sekundaa sieltäkin tulee, joten kyllä se on lähinnä Frankin turhautuneisuus, joka korostaa maailman pahuutta. God Bless America voisi olla fiksu lyhytelokuva, mutta tunti täytemateriaalia hautaa sen ansiot.

Frank lähtee sotajalalle. Hän ei kosta, vaan tappaa satunnaisia ääliöitä tyynesti. Hän vaikuttaa yhä suhteellisen normaalilta, koska uhrien ihmisarvo kiistetään koomisen jyrkästi. Frank alkaa nauttia elämästä. Kenties tappaminen on vain osa vapauden tunnetta. Kun pirtsakka psykopaattityttö lyöttäytyy messiin, Frank kukaties näkee tytön hemmotellun tyttärensä korvikkeena. Laatuaikaa Frank osaa viettää, mutta tuskinpa hän on hyvä isä. Hän on itse ongelmiensa lähde: eronnut, katkeroitunut mies. Tai ehkäpä asia on niin, etten kirjoita enää arvostelua, vaan yritän viimeistellä turhauttavan onton käsikirjoituksen. God Bless America ei ole tutkielma Frankin persoonallisuudesta, eikä mustan komedian tarvitsekaan olla, mutta olisi hienoa jos alun ja lopun välisissä tapahtumissa olisi selkeä kantava idea.

Psykopaattitytön avulla leffa onnistuu kestämään vielä 10 ja vielä 10 minuuttia. Lajityypiksi asettuu road movie, eli toisin sanoen kirjaimellisella etenemisellä pyritään korvaamaan tarinan eteneminen. Jo varhain murhat muuttuvat irtovitseiksi. Montaasiinkin leffa sortuu sen sijaan, että sillä olisi munaa hyökätä vaikkapa kiihkouskovaisten kimppuun sanallisesti, mikä voisi olla hauskaa elokuvan nimen ja Frankin monologit muistaen. Yritin nähdä Frankin ja tytön keskustelut tarpeellisina. Koetin miettiä miten ironista on se, että vihaamiensa turhien julkkisten tavoin Frank saa fanin huonolla käytöksellä. Lopulta ymmärsin panostavani sisältöön enemmän kuin elokuva. God Bless America voisi helpostikin siirtyä huipennukseen heti ensimmäisen murhan jälkeen.

God Bless America on kuin draamajännäri Rankka päivä kulttikomedian Heathers sarkasmilla ja nyrjähtäneen supersankarikomedian Super päähenkilöparilla, joskin ilman draamaa, jännitystä, ikimuistoista dialogia ja syytä miksi mukana on kaksi päähenkilöä. Jos tappaja-Frankin on tarkoitus olla vertauskuva Bobcatin turhautuneisuudesta, leffa onnistuu, sillä mielipiteeni heistä kulki käsi kädessä. Legendaariseksi hahmoksi tai ohjaajaksi ei nousta tekemällä olennaista heti aluksi ja pihtaamalla viimeistä merkittävää tekoa jatkossa. Alta löytyvä traileri on kuin virallinen sinetti tuomiolleni: iskevät kohtaukset lyödään pöytään jo siinä, yhdentekevän jälkimmäisen puoliskon tiivistyessä pariinkymmeneen sekuntiin.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Amorphis - Circle... Kauhea kankkunen 3... >

Keskustelut (8 viestiä)

Voisula

27.05.2013 klo 21.55 4 tykkää tästä

Mielestäni tätä elokuvaa katsoessa on nimenomaan tärkeää huomata se, että se nauraa aivan yhtä paljon päähenkilöillensä kuin heidän vihaamillensa asioille. Elokuva satirisoi amerikan junttikulttuurin lisäksi myös niitä, jotka mustavalkoisesti vain haukkuvat sitä ja pitävät itseään parempina (mahdollisesti jopa naurettavista syistä, kuten elokuvan päähenkilöt). Tähän on viittauksia ympäri elokuvaa, ja jopa päähenkilöiden suhde tukee tätä näkökulmaa. Harmittavan moni ei tunnu tajuavan tätä elokuvaa katsoessaan.
VEIVINHEITTOVIHKO

27.05.2013 klo 21.56

Täähän on jo pari vuotta vanha leffa? Mut voiskin kattoa tän kyllä jossaki välissä.
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

28.05.2013 klo 00.03 3 tykkää tästä

Voisula kirjoitti:
Mielestäni tätä elokuvaa katsoessa on nimenomaan tärkeää huomata se, että se nauraa aivan yhtä paljon päähenkilöillensä kuin heidän vihaamillensa asioille. Elokuva satirisoi amerikan junttikulttuurin lisäksi myös niitä, jotka mustavalkoisesti vain haukkuvat sitä ja pitävät itseään parempina (mahdollisesti jopa naurettavista syistä, kuten elokuvan päähenkilöt). Tähän on viittauksia ympäri elokuvaa, ja jopa päähenkilöiden suhde tukee tätä näkökulmaa. Harmittavan moni ei tunnu tajuavan tätä elokuvaa katsoessaan.


Päähenkilöt tappavat ihmisiä. Elokuva rinnastaa itseään parempana pitävät urputtajat massamurhaajiin. Huomasin tämän.

Se on totta, että päähenkilöillä on myös muita ei-ihanteellisia piirteitä, mutta on mielestäni mahdotonta että leffa nauraisi heille "aivan yhtä paljon". Päähenkilöt ovat puoliksi itsekeskeisiä urputtajia ja puoliksi massamurhafantasiaa. Uhrit ovat yksiulotteisia mutta tarpeellisen uskottavia kuvauksia asioista jotka ihmisiä ärsyttävät. Uhreille nauretaan urputtavan massamurhaajan näkökulmasta tyyliin: "juokse virnistelevä paska, kyllä nyt hymy hyytyy". Mistä näkökulmasta nauretaan urputtaville massamurhaajille?

Tai edes tavallisille itsekeskeisille urputtajille? Frank vastustaa ihmisiä jotka pilaavat hänen elämänsä. Hän ei pilaa muiden elämiä urputtamalla (hän on hillitty ja kohtelias), vaan tappamalla. Jos Frank ymmärtäisi muuttuneensa siksi mitä hän eniten vihaa - mitä hän ei tee - elokuva ei edelleenkään nauraisi urputtajille ainakaan samalla tavalla kuin tosi-tv-bimboille ja röyhkeille naapureille.
Muokannut: Jari-Pee 28.05.2013 klo 00.06
MinäTykkäsin

28.05.2013 klo 15.24

Tämä elokuva oli positiivinen ja viihdyttävä yllätys, ainakin 4 tähden arvoinen. Tulee varmasti katsottua uudestaan joskus.
Atuin

29.05.2013 klo 15.16 1 tykkää tästä

Arvostelun ja trailerin perusteella vastustan elokuvan massamurhaamisen kevyttä ihannointia. Elokuva tuntuu myös korostavan murhiin liittyvää "hyvien" henkiinjättämistä, mikä lisää vallantunnetta ja joidenkin sairaiden yksilöiden mielestä oikeuttaa tappamaan ihmisiä.

Tiedän, normaali ihminen ei lähde ammuskelemaan yhden leffan katsottuaan, mutta kevyt ja humoristinen tappofantasia voi rapauttaa ihan perusjantterinkin empatiakykyä ja siten tekee ihmisestä tyhmemmän (tunneälyn kannalta). Olen nähnyt elävän esimerkin goreleffafanista, joka naureskeli aidolle kärsimykselle.
Weteraani2

31.05.2013 klo 15.03 1 tykkää tästä

Jari-Pee kirjoitti:
elokuva ei edelleenkään nauraisi urputtajille ainakaan samalla tavalla kuin tosi-tv-bimboille ja röyhkeille naapureille.


Siis lyhyesti tiivistettynä, elokuva on huonohko koska se ei ole poliittisesti korrekti? Niinkö?

Atuin kirjoitti:
kevyt ja humoristinen tappofantasia voi rapauttaa ihan perusjantterinkin empatiakykyä ja siten tekee ihmisestä tyhmemmän (tunneälyn kannalta).

Tuskin se syy on silloin leffassa. Minusta tällainen leffa on seurausta siitä, että kaiken maailman itsekäät ja itsekeskeiset ihmiset on nostettu jalustalle, ja tällaisen toiminnan palvonta on jo kuluttanut ihmisen empatian loppuun. Miksi pitäisi tuntea empatiaa sellaista kohtaan joka ei itse kykene sitä osoittamaan?
perato

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

01.06.2013 klo 11.10

Weteraani2 kirjoitti:

Tuskin se syy on silloin leffassa. Minusta tällainen leffa on seurausta siitä, että kaiken maailman itsekäät ja itsekeskeiset ihmiset on nostettu jalustalle, ja tällaisen toiminnan palvonta on jo kuluttanut ihmisen empatian loppuun. Miksi pitäisi tuntea empatiaa sellaista kohtaan joka ei itse kykene sitä osoittamaan?

Koska se on humaania. Silmä silmästä on vähän turhan vanhanaikanen näkemys yhteiskuntaan.

Pakko kyl vähän kompata Atuinia tässä, joskaan en paljoa. Lähinnä just se, että monet oletettavasti kuvittelee, että tämä on "ihan ok" fantasiatasolla, mutta lopulta se tappaminen tässäkin perustuu ihan mielivaltaseen yhden ihmisen päätökseen että kuka kelpaa ja kuka ei. Lähinnä kuitenki sitä mieltä leffaa kattomatta, että hyvä että leffa tehtiin, ehkä joku oivaltaa oman kaksinaismoralismin tätä kautta ja vähemmistö olis "just näin jonku pitäs tehä!" kannalla.
Weteraani2

03.06.2013 klo 11.23

perato kirjoitti:
Lähinnä just se, että monet oletettavasti kuvittelee, että tämä on "ihan ok" fantasiatasolla, mutta lopulta se tappaminen tässäkin perustuu ihan mielivaltaseen yhden ihmisen päätökseen että kuka kelpaa ja kuka ei.

Ja tämä poikkeaa jostain satunnaisesta toimintaleffasta millä tavalla? Niissäkin niputetaan pahiksia, kuten rikollisia, terroristeja tai muita vastapuolen edustajia kymmenittäin. Voidaanko humanismi unohtaa, kun vastapuolella on "niitä"?

Kirjoita kommentti

43121

Muita tekstejä tältä kirjoittajalta

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova